SAUL kisadebyytti
Maksoin mahdollisuudesta osallistua SAUL:in kisoihin oikeastaan sen vuoksi, että minulla olisi mahdollisuus osallistua heidän kympin tai ehkä puolimaratonin SM-kisoihin. Polkupainotteisen kauteni vuoksi tuollaiset sileän raastot jäivät tänä vuonna kuitenkin välistä. Kun kevätpuolella bongasin, että SAUL:in kisavalikoimaan kuuluu nykyään myös SM-polkujuoksu, niin merkitsin heti ajankohdan kalenteriin. Alkujaan kisan piti kai olla Lamminpäässä, mutta jossain vaiheessa paikka vaihtui Kaupiksi. Mutta lähellä kotia pääsi kuitenkin kilpailemaan.
Kilpailua ei erityisemmin etukäteen markkinoitu. Lisäksi aika pieni osa polkujuoksua harrastavista kuuluu sellaisiin seuroihin, joilla on oikeus SAUL:in kisoihin osallistua. Ennakoin kyllä, ettei sarjassani todennäköisesti kovin montaa osallistujaa ole. Matkalla kisapaikalle löysin netin syövereitä osallistumislistan. Sarjassani N30 oli kolme osallistujaa. Toinen nimistä oli tuttu polkujuoksukisojen tulosluetteloista, toinen täysin vieras.
Kilpailukeskuksen virkaa toimitti Kauppi Sport Center ja reitti mukaili melko lailla keväisen Inov Trail Cupin Kaupin osakilpailun reittiä. Mittaa reitillä oli reilu 6 km. Lähtöviivalla oli helppo bongata kilpakumppanit numeron perusteella, koska kilpailunumeroina käytettyjen, vanhojen kunnon hiihtonumeroiden ansiosta numero näkyi myös takana.
Startti tapahtui puoliltapäivin kentältä ja alkupätkä oli helppokulkuista latupohjaa, jota painelimme peräkanaa toisen sarjani kilpailijan kanssa. Polulle käännyttäessä sain katsella vain loittonevaa selkää ja todeta, ettei tuohon vauhtiin ole itselläni mitään asiaa. Maalissa hän totesikin alkuvauhtinsa olleen turhan kova. Matkan edetessä loittoneva selkä alkoi lähestyä ja joskus puolen välin kohdalla pariin kertaan vuorotellen toisiamme ohittelimme. Reilumpaa eroa alkoi syntyä siinä vaiheessa, kun siirryimme vesitorninmäen puolelle. Maalissa eroa oli lopulta 30 sek ja kolmanneksi tulleeseen 48 sek. Ihan tiukat kisat siellä siis oli, vaikka osallistujamäärä olikin vähäinen. Palkintona sain kaulaani ensimmäisestä SAUL:in kisasta kultaisen mitalin. Kisan jälkeen suuntasimme sitten jo keskustaan hakemaan seuraavan päivän kilpailunumeroa.
Polulta sileälle: perinteinen Tampere puolimaraton
Olen osallistunut Tampere puolimaratonille niin pitkään, kun sitä on järjestetty eli nyt jo yhdeksän vuoden ajan. Toivottavasti vielä ensi vuonna pääsen viivalle, sitten voin ehkä jo perinteeni katkaista. Suuria odotuksia minulla ei tuloksen suhteen ollut, vaikkei edellisen päivän polkujuoksu tuntunut jaloissa painavan.
Tänä vuonna startti tapahtui poikkeuksellisesti Keskustorin sijaan Pellavatorilta. Reitti on vuosien varrella vuosittain hieman muuttunut, kiitos Tampereen lukuisien työmaiden. Rakenne kuitenkin pysyy samanlaisena: ensin pyöritään keskustan tuntumassa, sitten suunnataan kohti Lapinniemeä ja Rauhaniemeä, sitten Tampellan kautta Koskipuistoon ja rantaa pitkin Ratinaan. Puolimatkassa kierretään Ratinan stadion ja siitä matka sitten jatkuu Hatanpäälle. Lopuksi kierretään vielä Ratinan suvanto, tänä vuonna myös lisälenkki Eteläpuistossa ja Laukonsiltaa maaliin.
Lähdin tekemään sellaista suoritusta, että ainakin ensimmäisen kympin ajan juoksu tuntuisi mukavalta. Tässä onnistuinkin ja matka eteni varsin mukavasti ilman sen suurempia notkahduksia. Nautin tutuista maisemista, kannustuksesta ja luureista tulevasta musiikista. Maalissa kello pysähtyi aikaan 1.37:12 ja sijoitus naisissa 7.
Mustavuoren valloitus x21
Kilpailua ei erityisemmin etukäteen markkinoitu. Lisäksi aika pieni osa polkujuoksua harrastavista kuuluu sellaisiin seuroihin, joilla on oikeus SAUL:in kisoihin osallistua. Ennakoin kyllä, ettei sarjassani todennäköisesti kovin montaa osallistujaa ole. Matkalla kisapaikalle löysin netin syövereitä osallistumislistan. Sarjassani N30 oli kolme osallistujaa. Toinen nimistä oli tuttu polkujuoksukisojen tulosluetteloista, toinen täysin vieras.
Kilpailukeskuksen virkaa toimitti Kauppi Sport Center ja reitti mukaili melko lailla keväisen Inov Trail Cupin Kaupin osakilpailun reittiä. Mittaa reitillä oli reilu 6 km. Lähtöviivalla oli helppo bongata kilpakumppanit numeron perusteella, koska kilpailunumeroina käytettyjen, vanhojen kunnon hiihtonumeroiden ansiosta numero näkyi myös takana.
Startti tapahtui puoliltapäivin kentältä ja alkupätkä oli helppokulkuista latupohjaa, jota painelimme peräkanaa toisen sarjani kilpailijan kanssa. Polulle käännyttäessä sain katsella vain loittonevaa selkää ja todeta, ettei tuohon vauhtiin ole itselläni mitään asiaa. Maalissa hän totesikin alkuvauhtinsa olleen turhan kova. Matkan edetessä loittoneva selkä alkoi lähestyä ja joskus puolen välin kohdalla pariin kertaan vuorotellen toisiamme ohittelimme. Reilumpaa eroa alkoi syntyä siinä vaiheessa, kun siirryimme vesitorninmäen puolelle. Maalissa eroa oli lopulta 30 sek ja kolmanneksi tulleeseen 48 sek. Ihan tiukat kisat siellä siis oli, vaikka osallistujamäärä olikin vähäinen. Palkintona sain kaulaani ensimmäisestä SAUL:in kisasta kultaisen mitalin. Kisan jälkeen suuntasimme sitten jo keskustaan hakemaan seuraavan päivän kilpailunumeroa.
 |
| Niina etenemässä nuolen lailla kohti SAUL:n polkujuoksun SM-kultaa. Kuva Antti Syrjänen. |
Polulta sileälle: perinteinen Tampere puolimaraton
Olen osallistunut Tampere puolimaratonille niin pitkään, kun sitä on järjestetty eli nyt jo yhdeksän vuoden ajan. Toivottavasti vielä ensi vuonna pääsen viivalle, sitten voin ehkä jo perinteeni katkaista. Suuria odotuksia minulla ei tuloksen suhteen ollut, vaikkei edellisen päivän polkujuoksu tuntunut jaloissa painavan.
Tänä vuonna startti tapahtui poikkeuksellisesti Keskustorin sijaan Pellavatorilta. Reitti on vuosien varrella vuosittain hieman muuttunut, kiitos Tampereen lukuisien työmaiden. Rakenne kuitenkin pysyy samanlaisena: ensin pyöritään keskustan tuntumassa, sitten suunnataan kohti Lapinniemeä ja Rauhaniemeä, sitten Tampellan kautta Koskipuistoon ja rantaa pitkin Ratinaan. Puolimatkassa kierretään Ratinan stadion ja siitä matka sitten jatkuu Hatanpäälle. Lopuksi kierretään vielä Ratinan suvanto, tänä vuonna myös lisälenkki Eteläpuistossa ja Laukonsiltaa maaliin.
Lähdin tekemään sellaista suoritusta, että ainakin ensimmäisen kympin ajan juoksu tuntuisi mukavalta. Tässä onnistuinkin ja matka eteni varsin mukavasti ilman sen suurempia notkahduksia. Nautin tutuista maisemista, kannustuksesta ja luureista tulevasta musiikista. Maalissa kello pysähtyi aikaan 1.37:12 ja sijoitus naisissa 7.
 |
| Niina on osallistunut jokaiselle järjestetylle Tampereen puolimaratonille eli nyt jo yhdeksännen kerran. Ja aina hymyssä suin. Kuva Antti Syrjänen. |
Mustavuoren valloitus x21
Somen syövereistä bongasin, että Mustavuoressa järjestetään ensimmäistä kertaa vähän erilainen tapahtuma ja innostuin heti. Kilpailun ideana oli, että Mustavuorta noustaan ja lasketaan merkattua reittiä ylös ja alas (matka noin 800 m). Ensimmäisen tunnin aikana uudelle kierrokselle lähdetään 12 minuutin välein, toisen tunnin 10 minuutin, kolmannen tunnin 8 minuutin, neljännen tunnin 7 minuutin ja viidennen 6 minuutin. Kisassa pysyy mukana niin pitkään, kun näiden aikarajojen puitteissa pääsee lähtemään seuraavalle kierrokselle.
Tapahtumapaikalle oli eksynyt nelisenkymmentä tunkkaajaa viettämään syksyistä perjantai-iltaa. Osa osallistui kisaan solona ja osa joukkueena. Joukkueen muodosti kolme ihmistä, joista kahden piti olla reitillä etenemässä.
Ensimmäiset kierrokset edettiin todella rauhallisesti mäessä jutustellen. Maltillisesta tahdista huolimatta kierrosten välissä ehti syödä ja juoda, käydä vessassa ja ottaa valokuvia. Myös toinen tunti sujui myös varsin leppoisasti. Kolmannella kierroksella päästiin vihdoin asiaan. Kierrosten välissä ei enää ehtinytkään kuin nopeasti hörpätä juomaa tai täydentää energiavarastoja ennen seuraavaa starttia. Kolmannen tunnin pysyi kuitenkin vielä varsin vaivattomasti mukana.
Heti ensimmäisellä 7 minuutin kierroksella minulle alkoi tulla ongelmia ehtimisen kanssa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen pääsin toiselle armosekuntien ansiosta. Lähdöstä sai siis myöhästyä max 15 sek. Tässä vaiheessa alkoi olla jo itselleni melko selvää, etten enää seuraavalle kierrokselle ehdi. Muut solo-sarjassa kilpailleet naiset olivat lopettaneet jo monta kierrosta aikaisemmin, joten mitään kamppailua sijoituksista en käynyt. Voimia olisi ollut vielä jatkaa hitaammalla tahdilla, mutta tämä oli pelin henki. Kokonaistulokseksi tuli 21 kierrosta. Lopetettuani reitillä jatkoi vielä 11 miestä ja kaksi joukkuetta. Kisan voittaja Ville Maksimainen keräsi 32 kierrosta.
Tapahtuma oli oikein onnistunut ja tunnelma oli hyvä. Itsekseen en varmasti tulisi sahattua Mustavuorta yli kolmea tuntia ylös ja alas, mutta kisassa tuo aika kului nopeasti. Tuli kerrankin tehtyä kunnon mäkitreeni. Seuraavaa kertaa ajatellen tavoite kirkkaana mielessä: vähintään kaksi hyväksyttyä kierrosta 7 minuutin lähtövälillä.
Tapahtumapaikalle oli eksynyt nelisenkymmentä tunkkaajaa viettämään syksyistä perjantai-iltaa. Osa osallistui kisaan solona ja osa joukkueena. Joukkueen muodosti kolme ihmistä, joista kahden piti olla reitillä etenemässä.
Ensimmäiset kierrokset edettiin todella rauhallisesti mäessä jutustellen. Maltillisesta tahdista huolimatta kierrosten välissä ehti syödä ja juoda, käydä vessassa ja ottaa valokuvia. Myös toinen tunti sujui myös varsin leppoisasti. Kolmannella kierroksella päästiin vihdoin asiaan. Kierrosten välissä ei enää ehtinytkään kuin nopeasti hörpätä juomaa tai täydentää energiavarastoja ennen seuraavaa starttia. Kolmannen tunnin pysyi kuitenkin vielä varsin vaivattomasti mukana.
Heti ensimmäisellä 7 minuutin kierroksella minulle alkoi tulla ongelmia ehtimisen kanssa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen pääsin toiselle armosekuntien ansiosta. Lähdöstä sai siis myöhästyä max 15 sek. Tässä vaiheessa alkoi olla jo itselleni melko selvää, etten enää seuraavalle kierrokselle ehdi. Muut solo-sarjassa kilpailleet naiset olivat lopettaneet jo monta kierrosta aikaisemmin, joten mitään kamppailua sijoituksista en käynyt. Voimia olisi ollut vielä jatkaa hitaammalla tahdilla, mutta tämä oli pelin henki. Kokonaistulokseksi tuli 21 kierrosta. Lopetettuani reitillä jatkoi vielä 11 miestä ja kaksi joukkuetta. Kisan voittaja Ville Maksimainen keräsi 32 kierrosta.
Tapahtuma oli oikein onnistunut ja tunnelma oli hyvä. Itsekseen en varmasti tulisi sahattua Mustavuorta yli kolmea tuntia ylös ja alas, mutta kisassa tuo aika kului nopeasti. Tuli kerrankin tehtyä kunnon mäkitreeni. Seuraavaa kertaa ajatellen tavoite kirkkaana mielessä: vähintään kaksi hyväksyttyä kierrosta 7 minuutin lähtövälillä.
 |
| Tunkkauskuningatar vastaanottamassa palkintoaan Mustavuoren pimenevässä illassa. Kuva Rami Valonen. |
Teksti: Niina Taimisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.