Himos Extreme 26 km a la Jari & Simo

Jämsässä järjestettiin elokuun 2019 lopulla järjestyksessä kolmas Himos Trail -polkujuoksutapahtuma. Se keräsi ennätysmäärän väkeä: suosittujen laskettelurinteiden siimeksessä sinkoili yli 1 200 osallistujaa.

Himos Trailin hurman on löytänyt myös Team Rahola, joka oli edustettuna runsaslukuisena ja varsin menestyksekkäänä. Tiimiläisiä löytyi jokaiselta neljältä matkalta. Huippumenestyksestä vastasivat tiimin upeat naiset Niina Taimisto ja Tiina Häkkinen, jotka toivat tiimille kultaa ja pronssia Double Extremen (52 km) naisten sarjassa.

Omasta juoksustaan kertovat Simo Kataja-aho ja Jari Kurvinen, joiden urakkana oli vaativa 26 km:n Extreme. Ja näin se meni:

Mikä houkutteli Himos Extremelle?

- Jari: Kuulin Ylläksellä, että porukat on lähdössä Himokselle, ja ajatus osallistumisesta alkoi muhimaan päässä.
- Simo: Oltiin viime kesänä Kirsin ja Minnan kanssa sekä talvella Kirsin kanssa juoksemassa Himoksella, ja oli itsestään selvää, että seuraavana kesänä otetaan haaste uudelleen vastaan. Viime hetkellä matka vielä vaihtui 17 kilometristä 26 kilometriin.
- Pitkän viikonlopun viettoon lähteminen houkutteli, että kun ollaan juostu, niin saadaan jäädä lepäilemään ja nauttimaan tiimiläisten kanssa yhdessäolosta.

Mitä jännititte eniten etukäteen?

- Kuinka paljon menee aikaa reitin suorittamiseen ja kestääkö jalat. Ajatus oli, että suoriudutaan reitistä alle 5 tunnin. Reitin vaativuus korkeuseroineen oli tiedossa, mutta jotenkin sitä ei tullut otettua tosissaan, vaikka oli siitä jo etukäteen kuultu.

Jari ja Simo reitillä. Kuva: Nico Peltola

Miten juoksu sujui? Tuliko yllätyksiä?

- Heti lähdön jälkeen oli kiltisti jonossa kävelyä mäen päälle, jono alkoi harventua ja otettiin muutama selkä yllättävän helposti.
- Juostiin porukassa Marin, Jukan ja Keijon kanssa aina noin 12 km asti. Huoltopisteellä jäätiin nutaamaan geelien kanssa ja pitihän sitä käydä puskassa, ja heittää vielä koko alkumatkan hiertänyt kivi jalkapohjaa hiertämästä, jolloin huomattiin, että muu porukka häipyi näköpiiristä. Geelien antaman energiarykäisyn voimin ryntäsimme heidän peräänsä ja saavutimme heidät neljännellä eli maalialueen huoltopisteellä, jossa toimittiin tällä kertaa ripeästi: osat vaihtuivat ja lähdimme painamaan kohti laskettelurinteen reunaa ylös kukkulan huipulle. Toinen toistamme kannustaen ja tsempaten vuorovedoin jaksettiin hyvin. Viimeiset noin kaksi km olikin aika lailla alamäkeä, laitettiin hanat auki ja tulimme melekosta haipakkata ajatuksella, että nyt on enää niin vähän jäljellä.

Miltä tuntui se kuuluisa nelivetonousu?

- Ennen nelivetonousua edeltävä mäki tuli kevyesti rullaten alas, ja kävi häivähdys mielessä, että eihän tämä näin helppoa voi olla.... siinähän se sitten silmien edessä avautui polku kohti ”taivasta”. Ei kun eteenpäin, sanoi mummo lumessa ja ei kun nelivetopäälle. Siinä rykiessä eteenpäin otimme parit selät. Kukkulan päällä vähän aikaa hengitystä tasaillen ajateltiin että ei jäädä lumeen makaamaan vaan on mentävä juosten eteenpäin, ettei kangistuta.
 

Muuta muisteltavaa?

- Osallistujajoukon määrä yllätti, ja kaikki kanssajuoksijat olivat hyväntuulisia ja ystävällisiä esim. meille tarjottiin mahdollisuuksia ohituksille.

Mitkä oli fiilikset maaliviivan jälkeen?

Kovat äijät maalissa. Kuva: joku tiimiläinen

- Kyllä me ollaan kovia ÄIJIÄ vaikka ei ollakaan Jämsästä, mutta me ollaankin Team Raholasta!  Jumankeuta (Anua lainaten) alitettiin reilusti 5 tuntia. Aikamme oli 3.49… Hervottomat tuuletukset maalissa.

Mitä moititte, mitä kiitätte?

- Huolto oli loistava ja kannustus mieletöntä sekä reitti oli merkitty hyvin selkeästi, ei ollut eksymisen vaaraa.

Ensi vuonna uudestaan?

- Juoksukokemuksen perusteella voisi vaikka osallistua uudelleenkin, ja toki jos jollain porukalla vuokrattaisiin mökki niin illanvietto hyvän ruoan kera voisi olla rentouttavaa juoksun jälkeen.

Mikä polkujuoksussa viehättää?

- Maantiellä juoksemisen rinnalla polkujuoksu on vapauttavaa, rentouttavaa ja vanhan äijän/juoksijan operoidut polvet kestää paremmin pehmeää alustaa. Polulla juokseminen tuo toki oman haasteensa, sillä jalan on noustava korkeammalle kuin tasasella juostaessa.

Urakka takana, analyysin aika. Kuva: joku tiimiläinen