 |
| Ennen starttia hymyilyttää. Kuva: Tanja Tohni. |
Markkinointi meni suurin piirtein näin: Nuuksio on aivan ihana paikka, hyvät polut ja vielä paremmat maisemat. Tulette varmasti pitämään tästä, ei tämä normaalia maratoonia rankempi ole. Allekirjoittanut kuten myös pari muuta maratoonaria, saimme huomata matkan aikana lähes kaiken markkinoinnin olevan valetta.
Maisemat olivat hienot, mutta matkan aikana kiinnostus niiden ihastelemiseen väheni kilometri kilometriltä. Polkujen kunnon pilasi kesken juoksun tullut rankkasade ja viimeisenä Nuuksio ihanuus juoksun edetessä myös väheni.
Lähdin loistavassa porukassa juoksuveljien Joen ja Williamin kanssa (nimien oikeat henkilöt tietävät vain tietäjät). Fiilis oli hieno ja odottava. Williamin mieli korkealla vaikka masokistilla oli kevyt 100km alla. Ensimmäinen 10km menikin hienosti ja sen aikaista taivalta voi juoksuksi kutsua. Tämän jälkeen ensimmäisen huollon jälkeen matka muuttui haastavammaksi maaston takia. Tässä vaiheessa huomasimme ettei Anun paljon mainostamat polut olleet niin ihania kuin meille oli annettu ymmärtää. Pehmeä märkä maa hidasti paljon etenemistä ja kiipeilyt kalliolla myös. Pääsimme kuitenkin ihan ok vauhdilla 25km kohdalle, kunnes alkoi satamaan kaatamalla vettä.
Vesisade vei loputkin ihanuudet näistä poluista. Polut lainehtivat vettä, maan pehmeys sai kerta toisensa jälkeen jonkun meistä kolmesta juoksijasta kiroilemaan ääneen kenkien upotessa mutaan. Eteneminen vaihtui tässä vaiheessa kävelyyn. Lisäksi juoksijaveljien toisella kokeneella Joella, alkoi pohjekramppi vaivata. Kuitenkin magnesium ja taistelutahto saivat Joen jatkamaan matkaa Averelin ja Williamin vanavedessä.
Allekirjoittaneella alkoi tulemaan polven kanssa ongelmia samoihin aikoihin Joen polvikivun kanssa. Eteneminen ei päätä huimannut. Ajatuksissa kävi vaihtoehtona se että pääsemmekö maaliin ajoissa. Olimme kuitenkin päättäneet päästä maaliin ja jatkoimme taaperrusta kahden muun huollon kautta kohti maalia.
Maaliviivan ylitettynä helpotus oli enemmänkin tunteena. Aikaa meni 7 tuntia ja 35 minuuttia. Nuuksion ihanuutta saimme koko rahan ja ajan edestä. Ihanuus taisi riittää Joelle ja Williamille sen verran että lupasivat ettei enää ikinä mennä Nuuksioon. Allekirjoittanut lupasi ultralle mennä ennen kisan alkua, jos maaliin päästään. Tämä toki oli heitto mutta tämä lupaus otettiin ylös.
Päästyämme hotellille menimme suoraan hotellin baariin ottamaan ansaitut palautusjuomat (Blanc hanasta). Alkoi fiilis nousemaan rankan juoksun jälkeen tästä kun urakka oli ohitse. Matkaseura oli loistava, hotelli Korpilampi saa ruoasta ja juomista loistavan arvosanan. Maratoonin ihanuudesta en lähde sen enempää mainitsemaan.
Kokonaisuudessaan reissu oli loistava. Kiitän matkaseuraa, mutta eiköhän Nuuksio ole tällä kertaa nähty.
Raportin tehnyt:
Juho Junttila
Maisemat olivat hienot, mutta matkan aikana kiinnostus niiden ihastelemiseen väheni kilometri kilometriltä. Polkujen kunnon pilasi kesken juoksun tullut rankkasade ja viimeisenä Nuuksio ihanuus juoksun edetessä myös väheni.
 |
| Joe, William ja Averell valmiina lähtöön. Kuva: Tanja Tohni. |
Lähdin loistavassa porukassa juoksuveljien Joen ja Williamin kanssa (nimien oikeat henkilöt tietävät vain tietäjät). Fiilis oli hieno ja odottava. Williamin mieli korkealla vaikka masokistilla oli kevyt 100km alla. Ensimmäinen 10km menikin hienosti ja sen aikaista taivalta voi juoksuksi kutsua. Tämän jälkeen ensimmäisen huollon jälkeen matka muuttui haastavammaksi maaston takia. Tässä vaiheessa huomasimme ettei Anun paljon mainostamat polut olleet niin ihania kuin meille oli annettu ymmärtää. Pehmeä märkä maa hidasti paljon etenemistä ja kiipeilyt kalliolla myös. Pääsimme kuitenkin ihan ok vauhdilla 25km kohdalle, kunnes alkoi satamaan kaatamalla vettä.
Vesisade vei loputkin ihanuudet näistä poluista. Polut lainehtivat vettä, maan pehmeys sai kerta toisensa jälkeen jonkun meistä kolmesta juoksijasta kiroilemaan ääneen kenkien upotessa mutaan. Eteneminen vaihtui tässä vaiheessa kävelyyn. Lisäksi juoksijaveljien toisella kokeneella Joella, alkoi pohjekramppi vaivata. Kuitenkin magnesium ja taistelutahto saivat Joen jatkamaan matkaa Averelin ja Williamin vanavedessä.
Allekirjoittaneella alkoi tulemaan polven kanssa ongelmia samoihin aikoihin Joen polvikivun kanssa. Eteneminen ei päätä huimannut. Ajatuksissa kävi vaihtoehtona se että pääsemmekö maaliin ajoissa. Olimme kuitenkin päättäneet päästä maaliin ja jatkoimme taaperrusta kahden muun huollon kautta kohti maalia.
Maaliviivan ylitettynä helpotus oli enemmänkin tunteena. Aikaa meni 7 tuntia ja 35 minuuttia. Nuuksion ihanuutta saimme koko rahan ja ajan edestä. Ihanuus taisi riittää Joelle ja Williamille sen verran että lupasivat ettei enää ikinä mennä Nuuksioon. Allekirjoittanut lupasi ultralle mennä ennen kisan alkua, jos maaliin päästään. Tämä toki oli heitto mutta tämä lupaus otettiin ylös.
Päästyämme hotellille menimme suoraan hotellin baariin ottamaan ansaitut palautusjuomat (Blanc hanasta). Alkoi fiilis nousemaan rankan juoksun jälkeen tästä kun urakka oli ohitse. Matkaseura oli loistava, hotelli Korpilampi saa ruoasta ja juomista loistavan arvosanan. Maratoonin ihanuudesta en lähde sen enempää mainitsemaan.
Kokonaisuudessaan reissu oli loistava. Kiitän matkaseuraa, mutta eiköhän Nuuksio ole tällä kertaa nähty.
Raportin tehnyt:
Juho Junttila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.