Kuukauden raholalainen Johanna M.

Lokakuun raholalaisena esittelyvuorossa on ihanan rento ja rempseä Johanna M.

Kangasalta Kalkkuun

Johanna Malm on kotoisin Kangasalta, mutta on asunut perheineen jo 15 vuotta Kalkussa. Nelihenkiseen perheeseen kuuluu mies Jyri sekä 18-vuotias poika ja 20-vuotais tytär.

 Liikuntako ei kiinnosta mukamas?

 ”En ole koskaan ollut urheilullinen ja koulussa liikunta oli yksi epämieluisin aine. Hiihto oli kamalinta, ja on sitä edelleen”, väittää Johanna ihan pokkana.

 Uskoo ken lystää: Johanna liikkuu lähes päivittäin. Joko hän on masokisti, joka nauttii kärsimyksestä harrastaessaan  todella paljon liikuntaa, tai sitten hän on oikeasti urheilullinen, ja pitää siksi liikunnasta.

 Oikeille jäljille päästään, kun Johanna tunnustaa, että liikunta on hiipinyt pikkuhiljaa elämäntapoihin: ”Nuorena tuli pyöräiltyä Kangasalla kavereiden perässä joskus ihan Kaukajärvellä asti. Hiukan yli parikymppisenä innostuin juoksemisesta, mutta jotenkin innostus vain hyytyi aina syksyä kohden. Sitten aloitin jumpat, joissa kävin parina iltana viikossa ja löysin itselleni kivan harrastuksen.” 

Hyötyliikunta on  tärkeä osa Johannan arkea ja kattaa ison osan viikon liikunnasta. Johanna pyrkii hoitamaan mahdollisimman paljon asioita pyöräilemällä tai kävellen raittiista ilmasta nauttien.

  ”Jokapäiväinen liikunta pitää mielen iloisena ja terveenä. Mahdollisuuksien mukaan pyrin liikkumaan monipuolisesti ja vaihtelevasti kaikkina vuodenaikoina”, Johanna tuumailee.

Johanna karjaisee keihään kauheeseen kaareen

 Kaikki tiet vievät Team Raholaan

Vuosi taisi olla 2005 tai 2006, kun Johanna sattumalta huomasi Raholan liikuntakeskuksen jumpat. Hän oli sitä ennen käynyt jumppailemassa Nokialla ja Tampereella. ”Raholan Liikuntakeskus sattui olemaan sopivan matkan päässä kotoa ja sinne oli helppo mennä kävellen tai polkupyörällä. Plussaa oli myös se, ettei tarvinnut sitoutua mihinkään jäsenyyteen koko vuodeksi”, Johanna sanoo. 

 Liikkari tarjosi myös monipuolista jumppaohjelmaa, jota löytyi melkein joka päivälle ja sopiviin ajankohtiin. Johanna muistelee aloittaneensa steppitunnilla,  jossa hiki irtosi tehokkaasti, vaikkei askeleet ihan kohdilleen menneetkään.

 

Antaa pikkusormen ja se vie koko käden, vai?

 Ruokahalu kasvoi syödessä ja pian Johanna huomasi olevansa epäsäännöllisen säännöllisesti mukana pumpissa, kuntonyrkkeilyssä, spinningissä, muokkauksessa, kuntosalilla, Zumbassa  ja silloin tällöin myös juoksutunneilla.

Ensimmäisistä jumppakerroista Johannalle jäi vahvasti mieleen myös mukavat ihmiset, jotka tsemppasivat ja ottivat heti uuden jumppakaverin porukkaan mukaan. ”Letkeää juttua riittää aina ennen ja jälkeen jumppien”, Johanna hymähtää.

 

Saavutuksia ja itsensä ylityksiä

Johanna osallistui menneenä kesänä Team Raholan kanssa Pirkan yöpyöräilyyn, joka ei ole ihan pikku rykäisy. Takapuolta sai puuduttaa ihan kaikki 134 km. Kaikesta huolimatta Tämä oli Johannan mielestä erittäin kiva ja antoisa kokemus. ”Päällimmäisenä mieleeni jäi mahtavat retkieväät, joita oli muuten huoltoauton takaluukku aivan täynnä, ja lisäksi tietenkin hieno ja valoisa kesäyö”, hän muistelee.

Toinen haaste Johannalle oli osallistuminen Sorvassa järjestettyyn riatloniin.

”Tähän Tiimin omaan hullunhauskaan kisailuun oli todella matala kynnys osallistua ihan tavallisen mökkiuimarinkin ja toisekseen, eipä olisi tullut muuten edes lähdettyä riatlonikisoihin”, Johanna toteaa.

 

10km takana ja hymyä riittää

Mistä ammennat motivaation?

Johannan saa harrastamaan liikkuntaa sen tuottama hyvä olo. ” Myös omien rajojen kokeileminen sekä pieni lapsenomainen seikkailunhalu toimii erittäin hyvänä motivaattorina. Esim. pyörä- ja kävelylenkeillä voi tutustua hienoihin maastoihin, joita löytyy usein ihan läheltäkin.Kivan porukan kanssa on aina hauska liikkua ja tulee herkemmin lähdettyä, vaikka Mustanvuoren rinnettä kapuamaan ja itseään piiskaamaan.”

Myös kunnon ylläpito on Johannalle selkeä syy liikkua. Tavoitteitakin löytyy:

” Lihaskuntoa voi aina parantaa ja tavoitteena on myös pidentää juoksulenkkejä”, hän toteaa määrätietoisena. Johannaa nähdään siis tulevaisuudessa useammin myös pitkillä lenkeillä.

Luonto on tärkeä

Metsässä liikkuminen, marjastaminen ja sienestäminen kuuluvat Johannan syksyyn, eikä aina saaliin määräkään ole tärkeää, vaan se että pääsee vaeltamaan metsään luonnon helmaan. Myös uiminen ja saunominen ovat lähellä Johannan sydäntä.

 ”Erityisesti rantasaunan ja uinnin yhdistelmä houkuttaa ja nämä tilaisuudet käytetään aina kun vaan mahdollista, myös talvella.”

”Nyt olen opintovapaalla ja koulukirjojen lukeminen sekä pänttääminen vie arjesta oman aikansa”, toteaa Johanna lopuksi.

Onnea Johannalle opintoihin ja oikein raikasta syksyn jatkoa!

 

Teksti: Mari J ja Minna N

Huomioliivit

Kaivakaahan lenkkeilijät huomioliivinne naftaliinista! Päivä alkaa olemaan jo lyhyt, joten on taas aika alkaa näkymään yhteislenkeillä.

Mustavuori kutsuu

Mustavuoren reenit näet tuolta lenkkiaikataulusta sivun vasemmasta reunasta.
Seuraava ti 9.10. klo 17.30.

Homma etenee seuraavasti:

Alkulämmöksi n.15 min. hölkkä
Mustavuoren rinnettä ylös-alas omaan tahtiin kävelysauvojen kanssa tai ilman n. 30min.
Sauvat on suositeltavat, mutta eivät välttämättömät. Sauvojen avulla saat kaikki irti paremmin.
Loppuun 10-15min. hölkkä.

Tarkoituksena on nostaa tehoja joka nousulla, joten aloita maltilla. Tämä on loistava tilaisuus nauttia loistavasta syyskelistä ja tietysti hyvästä seurasta.

Juomapullo on hyvä ottaa mukaan!

Nähdään Mustavuoren parkkiksella!

Kiikoisten 500+ maraton

Terkut Kiikkoisten loistavalta 500+ maratonilta! Kävimme tutustumassa Kiikoisten mäkisiin maastoihin. Loistavasti järjestetystä tapahtumasta jäi erittäin hyvä maku ja sääkin oli kuin morsian. Maalin jälkeen pääsimme nauttimaan mahtavista löylyistä upeassa rantasaunassa.

Kiitokset järjestäjille, onnistuitte taas! Erityiskiitokset Markulle ja Tarjalle! Ja tietysti taas niin loistaville kanssajuoksijoille, oli kiva nähdä ja kuulla.

Anu ja Markus

Pokaalit ja muistomitalit
 

Cooper

Syksyn Cooper on saatu pakettiin. Osallistujia oli ennätysmäärä, mutta vain kourallinen osallistui vuoden molempiin testeihin. Tulokset kertoivat, että kunto on porukalla hyvä, mutta parannettavaakin jäi esim. Markuksen tulos tippui keväästä 40m.

Ei auta irvistykset

Perinteen mukaan paras parantaja palkitaan. Eli se kuka parantaa eniten tulostaan kevään Cooperista saa mahtavan ylläripalkinnon. Tänä vuonna paras parantaja on Timo!!! (saattaa muuten saada työnsä puolestakin vastaavan palkinnon)

Timo kohensi tulostaan huikeat 190m! Tulokset Cooperi-osiossa.

Timon kevyt askel

Tiimiläisiä Tallinnan maratonilla

Tallinnan hienolle maratonille lähti tänä vuonna 9 tiimiläistä edustustehtäviin. 4 starttasi maratonille, 4 puolikkaalle ja yksi teki tärkeää työtä huoltajana ja tsempparina. Matkasta kertovat lisää Jaana ja Niina.

Maraton- ja teeturismia Tallinnassa

Kesälomani viimeisen viikonlopun perjantaina lähdimme ajelemaan kohti pääkaupinkiseutua. Ennen majoittumista Antin veljen perheen B&B-majoitukseen perjantai-illan ohjelma koostui oikeanlaisten juoksusukkien ja geelien metsästyksestä kauppakeskus Sellossa.

Laivavuoroa oli edellisellä viikolla vielä aikaistettu tunnilla, joten jo ennen seitsemää tapasimme Anun ja Markuksen Länsisataman parkkipaikalla. Lahden ylityksen aikana tapoimme aikaa käymällä ostoksilla ja pelaamalla uhkapelejä suurin panoksin.

Perillä löysimme hotellille Anun hyvän Tallinnan tuntemuksen avulla. Hotellihuoneet eivät kuitenkaan saapuessamme olleet valmiina ja meillä oli useampi tunti aikaa kulutettavana ennen sitä. Lähdimme kiertelemään Vanhaa kaupunkia ja kyselimme samalla pöytävarauksen mahdollisuutta illaksi. Puolenpäivän aikaan suuntasimme kilpailun pääkallopaikkalle eli Itsenäisyydenaukiolle, jossa sijaitsi myös kisatoimisto. Kilpailumateriaalien hakemisen jälkeen suuntasimme "pastapartyihin" Vapianoon, josta sai pasta-annoksen kilpailunumeroa näyttämällä huokeaan hintaan.

Niina, Anu ja komea paikallinen uros

Ennen Tallinnaan saapuneiden raholalaisten yhteisillallista kävimme hotellilla lepäämässä. Illallispaikkamme sijaitsi Vanhan kaupungin sydämessä, jossa oli tarjolla mm. vaniljajäätelöä hieronnalla. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt ravintolaan hierottavaksi, vaan suuntasimme mahat täynnä majoituksiimme nukkumaan.



Jäätelö ja hieronta ennen juoksua?

Hotellin aamiaisesta maratoonarit eivät päässeet nauttimaan, sillä se alkoi vasta klo 8 ja startti oli klo 9. Jonkinlaista sämpylää hotelli kuitenkin tarjosi noudettuna respasta. Koska en kovin täydellä mahalla pysty juoksemaan, heräsin ruokailemaan aamulla klo 5.30. Tämän jälkeen ohjelmassa oli kisafiiliksen hakemista ja otin vielä pienet torkutkin.

Muut Raholan maratoonarit eli Anun, Markuksen ja Jaanan tapasin hotellin aulassa klo 8.15, josta suuntasimme varsin lähellä sijaitsevalle lähtöpaikalle. Vaikka olin arvioinut aikatavoitteeni realisesti, lähtöpaikkani oli ensimmäisessä lähtökarsinassa, josta lähti juoksijat numeroilla 1-100. Karsinassa sitten odottelin lähtömerkkiä hieman itseäni kovemmassa seurassa. Startti siitä mustien miesten kannoilta tapahtui varsin vauhdikkaasti ja tossua laitettava toisen eteen, ettei jäisi takana tulevan massan jalkoihin.

Koko alkumatkan tiesin, että vauhti on liian kova. Ympärillä juoksevat etenivät niin vauhdikkaasti, että oli vaikeaa hiljentää, vaikka järki käski niin tehdä. Reitti oli varsin tasainen ja helppo juosta. Juomapisteitä oli myös hyvin, noin 3 km välein. Loppumatkasta oli pieni nousu ja mukulakivi Vanhassa kaupungissa hidastivat hieman vauhtia.

Käsistä voimaa

 

Toisen kierroksen alkaessa tuli jonkinlainen uupuminen ja epäusko, vielä puolet jäljellä! 27-35 km välillä sain onneksi vetoapua virolaiselta tytöltä ja juokseminen alkoi taas tuntua helpommalta. Juomapisteellä jäin kuitenkin juoksukaverini kyydistä ja viimeiset kilometrit olivatkin sitten melkoista taistelua. Ei tarvinnut enää miettiä liian kovaa vauhtia. Juosten kuitenkin pääsin maaliin saakka ja Tykköössä juostu maratonaika alittui 5 minutilla.

Maratonin jälkeen odotimme ja kannustimme muita raholalaisia maaliin. Puolikkaan nopeimmat olivat jo loppumatkasta juosseet ohitse ja pian Anttikin juoksi hienosti maaliin. Ennen kotimatkaa kävimme Anun ja Markuksen hotellihuoneessa pesulla. Liikaa ei laivan lähtöön jäänyt, mutta ehdimme kuitenkin tehdä pakolliset teeostokset, jotka lämmittävät pitkälle syksyyn.

Niina

Tallinnan maraton by Jaana

Loppukesästä pohdin, että uskaltaisko vai eikö? Kun lopulta päätin lähteä, olin selvästi pirteämmällä tuulella kun taas oli jokin tavoite. Juoksulenkit ja jumpissa käyminen tuntuivat paljon mielekkäämmiltä taas. Sitten tuli matkalle lähdön aika. Yllätys yllätys – olin aivan hermona jo kotoa lähtiessäni.  En minä ensimmäistä maratonia jännittänyt yhtään, mutta nyt jännitin. Minulla taisi olla kova halu tuntea onnistunut  fiilis ja näyttää ITSELLENI että pystyn parempaan.  Arvatkaa tuliko uni viimeisenä yönä ennen maratonia. No ei varmana tullut! Pyörin ja pyörin ja kävin läpi juoksuharrastukseni etenemistä, maratonin kulkua ja vaikka mitä. Ja aamiainen oli huono, hotellin aamiaispöytään ei vielä päässyt niin aikaisin, saimme vain vaatimattoman eväslaatikon huoneeseemme. Onneksi olin käynyt illalla kaupassa ostamassa pientä purtavaa.  Kuudelta nousin sängystä ja ihmettelin, että kuinkas tässä nyt käy? Ei yksi valvottu yö voi pilata juoksua, niin päätin. Olinkin ihan virkeä ja intoa täynnä joskin edelleen hermona.

Maraton starttasi klo 9. Kyllä se jännitys siihen loppuikin. Oli kiva lähteä keskeltä Tallinnaa kohti meren rantaa kulkevaa tietä. Oli aurinkoista, mutta kova tuuli hiukan lisäsi matkan rasittavuutta. Vastapainoksi nautin ja sain voimia vaahtopäisestä merimaisemasta. Satuin juoksemaan heti 4 t 30 min – jäniksen  takana. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti lähteä juoksemaan hiukan hitaammin, mutta päätin kokeilla pysyisinkö siinä vauhdissa. Ensimmäiset 10 km pysyinkin, mutta sitten oli pakko antaa hiukan periksi ja se 4.30 ryhmä siirtyi pikku hiljaa kauemmaksi ja kauemmaksi. Juokseminen tuntui mukavalle, seurasin maisemia ja muita ihmisiä. Oikeastaan koko juoksun ajan sain seurata takaperin juoksevaa virolaismiestä. Aluksi ajattelin, että hän hetken juoksee takaperin  juttellessaan tuttujen kanssa, mutta aina vaan hänen juoksu jatkui takaperin. Juomapaikkojen jälkeen aina jompikumpi ehti edelle. Mutta aina jossain kohtaa minä ja takaperin juoksija mentiin rinta rinnan.  Viimeisen kerran ohitin hänet n.35 km kohdalla. Silloin hänen meno oli jo aika tuskasta, niin kuin tietysti minunkin.  Mutta uskomatonta silti, että joku pystyy juoksemaan koko maratonin takaperin suunnilleen samassa ajassa kuin minä etuperin! Siinä tarvitaan vähän ylimääräistä huumoria.  

Maratonreitti juostiin kahteen kertaan 21 km. Kun olin aloittamassa toista lenkkiä, kuulin maalialueelta kuulutuksen jossa ilmoitettiin voittajan saapuvan kohta maaliin. Siitä tuli uusi kipinä lisätä vähän vauhtia.  Mukavaahan se olisi että ehtisin aloittaa toisen kierroksen ennen kuin voittaja tulee maaliin. Ja niin ehdinkin.  Juostessani lähtöalueen ohi, näin Pasin ja Terhin odottamassa puolimaratonille lähtöä.  Mukava nähdä  juoksun lomassa tuttujakin.  Toisella kierroksella oli vähän ruuhkaakin välillä, kun nopeimmat puolimaratoonarit ohittelivat. Ei ollut pelkoa, että lähtisin siihen imuun, sen verran askel jo painoi.

Enkka tehtynä ja mieli sen mukainen

Tallinnan maratonista jäi hyvä mieli. Juoksuni kulki vaikka matkan edetessä oli pikku hiljaa hidastettava vauhtia. Viimeiset 10 km meni jo aika vakavalla naamalla. Silloin en enää paljon jaksanut katsella ympärilleni. Ja viimeiset puoli kilometriä olin jo kiukkuinen ja kärsimätön – eikö se maali jo tule! Jipii – Johanna sai otettua minusta valokuvan juuri vähän ennen maalia. Hidastin vauhtia jotta Johanna ehtisi ottaa kuvan.  Kohta olinkin jo mitali kaulassa ja olo oli onnellinen.  Aika 4.39 on minulle ihan tyydyttävä, 24 minuuttia parempi kuin Tukholmassa!  Ja jatkoa seuraa varmasti.  Paluumatkalla laivalla minua jo houkuteltiin Panaman maratonille.  Se nyt taitaa jäädä väliin tällä kertaa.

Mukava oli olla Tallinnassa Raholan yhdeksän hengen porukassa. Kiitos kaikille hyvästä seurasta!

 Jaana

Tiina Hä maratonia maistelemassa

No muuttuiko virnistys irvistykseksi?

Oli se vaan niin hianoo kattella Islannissa tiimiläisiä, jotka kipittivät maratonin maaliin aivan fiiliksissä, ensikertalaisia myöten. Olin ajatellut kokeilla matkaa ehkä vasta ensi vuonna, mutta muutaman päivän pohdittuani ja matkaa muistellessani tuumasin, että kyllä se menee jo nyt. Kotipuolessa olivat niin kehuneet Jyväsjärven rantaraittia, joten Finlandia Marathonin kolme kierrosta oli hyvä tilaisuus tutustua reittiin.

Mitään erikoisia valmistautumisrituaaleja en suorittanut. Tuumasin vain maanantaiaamuna töissä, että voisihan nuo tankkausruoat olla parempiakin, mutta söin ylimääräistä leipää. Kotona pistelin suolapähkinöitä ja katsoin, että juomassa oli aina enemmän vishyä kuin mehua. Äiteeltä tilasin perjantai-illalle pastaa ja lauantai-aamuksi maitoon keitettyä uuniohrapuuroa. Nälkä ei ollut missään vaiheessa – ennen kuin autossa matkalla Jyväskylään. Arkirutiineihin tottunut vatsa muistutti klo 11 lounasajasta ja pakko oli kaivaa kaurapatukka repusta. Mussutettiin sitä sitten veljentytön kanssa takapenkillä. Veli toi ritarillisesti oman sykemittarin kellonsa lainaan, kun olin unohtanut omani kotio, ja kuskasi vielä pääkallopaikallekin. Oli ilmeisen mielissään, kun sai lopettaa imuroinnin kesken ;)

Islannin jälkeinen flunssa meinasi tehdä vauhdin valinnasta kinkkisen, ja ajattelin olla lähtemättä tavoiteaikajuoksijoiden mukaan. Lähtöalueella ei viimeisen eli 4:30 ryhmän jälkeen juuri väkeä ollut, joten päätin seurata sitä niin kauan kuin jaksaisin. Itse tavoiteaikajuoksija Markku oli loisto tyyppi, joka piti tasaista vauhtia ja jaksoi kannustaa. Varalan Maratonklubin kaveri sai olon tuntumaan melkein kotoisalta, sillä olinhan edellisenä viikonloppuna kokenut heidän tapahtumansa maratoninseisojan ominaisuudessa. Mukavassa porukassa sitkutin sitten maaliin asti. Aika 4.27. oli todellakin parempi kuin mitä osasin odottaa. Ja sitähän lähdetään parantamaan seuraavalla kerralla, kun ei enää ensimmäistä kierrosta pistä, eikä jalat ole pökkelöinä koko viimeistä varvia ja tankkaan alusta asti vain suolavettä, banaani  ja rusinoita vatsan sekoittavan urheilujuoman sijaan.

 

Maratonilla ei jalat koskeneet maata

Loppukirin jätin tällä kertaa väliin, sillä maalissa oli selviydyttävä omin jaloin pukkariin. Muutama edellä maaliin tullut oli laonnut maahan, ja itse päätin olla tekemättä samaa virhettä, varsinkin kun samalla alkoi taas sataa. Hoin vain itselleni `liiku´, koppasin mukaani järjestäjien tarjoaman ruokapussukan ja mukillisen juomaa ja jatkoin Graniitin perällä olevaan pukuhuoneeseen. Kyllä se 200 metrin käytävä tuntui pitkältä, vaikka jäin matkalla vaihtamaan kuulumiset Miran kanssa. Perillä ketarat ojossa lattialla istuessa alkoi fiilis nousta, voi jeeee… Paikalla oli onneksi muitakin poissaolevana ja tyhmänä hymyileviä, joten ei tarvinnut hävetä. Virnistys ei muuttunut irvistykseksi edes juoksun puolessa välissä, kun taivaalta tuli lähes läpimäräksi kastellut sade-/raekuuro (muuten keli oli loistava). Pienoista ilmeen vakavoitumista oli havaittavissa vasta sunnuntaina illalla, kun oltiin sukulaisten kanssa kuutisen tuntia nostettu perunoita pellosta ja alaselkää ja takareisiä alkoi juilia.