Nyt kun Amsterdamin porukka on saatu turvallisesti matkaan, on aika kääntää vielä hetkeksi katseet menneisyyteen, tarkemmin sanottuna viime viikonloppuun. Vantaalla juostiin viime sunnuntaina taas jokasyksyiseen tapaan maraton, puolimaraton ja funrun. Tiimillä oli tällä kertaa huikea edustus, kun matkaan starttasi jopa kuusi Team Raholan nimissä juoksevaa henkilöä. Neljä juoksi sen lyhyemmän eli fun runin eli varttimaran eli 10,55km ja kaksi juoksi puolimaratonin. Ensikertalaisia mukana oli tällä kertaa ilmeisesti kolme, kaksi puolikkaalla ja yksi funrunilla. Mutta sitten itse tarinoihin, ole hyvä Tiina:
Tiina H ja Se elämäni ensimmäinen Puolikas Vantaalla 10.10.2010
(Näyttää muutes hienolta tuo pvämäärä, toiset tahtoo moiset lukemat hääpäiväkseen, toiset vaan juoksee...)
Juoksukaverina vierellä tässä ikimuistoisessa tapahtumassa oli Hanna, jonka olen ainakin kerran onnistuneesti houkutellut Yhteislenkille. Ja todistusaineistoa ei sitten juoksusta ole muuta kuin se virallinen aika. Eipä tullut mieleen, että kuviakin voisi ottaa
Ensin hieman taustatietoa: Tavoite ja suunnitelma oli juosta ensimmäinen puolikas ensi toukokuussa HCR:ssä. Mutta mitäpä ei hyvän ystävyyden ja kaveruuden hyväksi tekisi siinä vaiheessa kun Hannan alkuperäinen juoksukaveri joutuu perumaan osallistumisensa... Vantaalle matkasimme Hannan kyydillä ja se viimeinen valmistautuminen tehtiin urheilujuomalla ja Imodiumilla... Lievää jännitystä oli mahdollisesti havaittavissa... Perille saavuimme hiukan ihmetellen, että kuinkas täällä oikein kuuluu käyttäytyä. Onnistuimme kuitenkin saamaan jonkunmoiset numerolaput rintaan, jonka jälkeen oli sitten startin odottelua. Samalla yritimme päästä Hannan kanssa "sopuun" juoksun tavoitteista. Olin vähän laskeskellut, että sellainen 2.15 olisi kiva ja hyvä. Hannan mielestä taas kerran oltiin suurilla puheilla liikkeellä ja jos nyt ihan maaliin päästäisi ennen sulkeutumista. Parhaimmillaan syke oli hiukan yli 200 tässä vaiheessa. Hiukan oli outo olo...
Ensimmäiset 5 km kävin sisäistä keskustelua itseni kanssa ihmetellen miksi ihmeessä olen moiseen tapahtumaan lähtenyt. Ei yhtään kivaa/hauskaa! Juokseminenkin oli vähän väkinäistä. Tavoite kun oli juosta aika samaa vauhtia koko matka. Seuraavat 5-15 km olikin sitten oikeastaan melko helppo juosta ja fiilikset oli korkealla. Liekö sitten noilla kilometreillä kyseessä jonkunmoinen "herätys ja valaistuminen", "mieletöntä että ollaan lähdetty, huippua olla paikalla ja kivaa juosta!" Sitten ne viimeiset 5 km: aavistusta muutamasta rakosta, väsymystä ja painavat jalat. Siinä sitten vaan sisulla samaa vauhtia loppuun asti! Ja voi sitä onnen ja tyytyväisyyden tunnetta maalissa. Kyllä kannatti lähteä ja juosta. Loppuaika 2.11.01. Me ollaan Hannan kanssa niin tyytyväisiä!!!
Seuraavana päivänä: puujalat (todella!), muutama rakko, varpaan päät kipeät ja yksi kynsikin tulee irtoamaan. Ei muuta kun kohti Helsinki City Runia ja Tukholmaa. Mutta sitä ennen ehdottomasti lisää treeniä, lisää juoksuja ja pitkiä lenkkejä!!!
Tässä vaiheessa viimeiseksi kuuluu jakaa kiitokset. Eli kiitos Hanna! Kiitos Mari T kaikesta kannustuksesta ja neuvoista ja joskus jopa "puoli-pakottamisesta"! Kiitos Anu niin pal ohjeista, vinkeistä ja neuvoista! Kiitos Team Rahola olemassaolosta. Kiitos ihan minä itte!
Mun mielestä tässä kiteytetään tää koko homman ydin ja idea. Siinä jossain vaiheessa se pikkuhiljaa kaikille kirkastuu, että miks tätä hommaa tehdään. Sitä ei oikein voi kenellekään kertoa, se on pakko itse kokea. Hienoa, että Tiina ja Hanna löysi meidän kautta tien tähän "valaistumiseen".
Funrunilla mulla oli hyvä henkilökohtainen edustus, kun sain seurakseni seuroista parhaimman: oma sisko ja sen mies, oma veli ja kaiken kruununa oma rakas aviomies! Lähdimme yhtä matkaa Tampereelta kohti päämajana toimivaa veljen kotia Vantaalla. Olimme perillä hyvissä ajoin ja ehdimme siinä intoutua ja hermoutua kukin omalla tavallamme. Miehet koitti tietenkin näyttää coolilta ja kylmän viileiltä, mutta me naiset kyllä täpistiin sitten senkin edestä.. Lähtöpaikalla aikaa ei ollut enää paljon, vessaan ei edes enää ehtinyt, kun piti jo mennä lähtöön hytkymään. Ehdin kuitenkin nähdä puolimaratoonarit siinä vielä ovensuussa ja koitin jotain järkevää ja rohkaisevaa kokemuksen syvällä rintaäänellä heittää. Mulla tää oli jo 4. kerta Vantaalla ja reitti oli sikäli tuttu, että tiesin sen olevan hyvä ekalle puolikkalle. Tasainen ja hyvät huollot. Harmittavasti vaan kolea sää oli karsinut porukkaa kannustamasta, mutta onneksi siinä 9 kilsan paikkeilla oli tuttu hauska rytmiryhmä, joka sai konkarillekin tipan linssiin.
Ennen...
.. ja jälkeen
Täysiä vedettiin ja suurin osa oman teki jopa oman enkkansa. Kaiken kaikkiaan ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen omaan suoritukseen. Ihanasti vielä aurinkokin alkoi paistelemaan paluumatkalla.
Toinen Hanna eli mun sisko kuvaa tunnelmiaan funrunilla näin:
Hiukan jännitti ennen kisaa koska tämä oli vasta toinen kerta ikinä kun juoksen noin PITKÄN matkan (edellinen kerta oli siis vuosi sitten samaisessa kisassa), yleensä lenkkini ovat olleet tasaiseen tahtiin n. 5 km ja aika harvoin olen ylipäätään edes lenkkiä juossut, ehkä kerran viikossa tai harvemmin.. No kun Laura tästä Vantaan kisasta mainitsi, niin toki olin silti heti lähdössä ja tavoite oli selvä alusta asti, viime vuotinen aika oli alitettava, sehän on selvä!
Lähtö siis jännitti mutta ajattelin aloittaa rauhallisesti etten hyydy sinne viiteen kilsaan, hyvin piti suunnitelma, en hyytynyt. Reitti oli kiva vaikka suorilla osuuksilla oli ihan järkyttävä tuuli, tietysti vastainen.. Pari juomapistettä matkan varrella oli just sopivasti ja koko mukilliset hörppäsin molemmista.
Monet meni matkan varrella ohi vaikka kaikkeni laitoin peliin. viimeiset 1,5 km olivat vaikeimmat, meinasin jo kangistua mutta ajattelin että jos uutta enkkaa koitan, niin pakko sitä on kärsiä tuskaakin sen takia, ei sitä helpolla saa :) Sen tiesin että suurin osa porukastamme oli jo tullut maaliin ja Laura siinä jo huutelikin kannustushuutoja vähän ennen maalia ja koitin vielä vähän kiristää loppumetreillä ja hei, uus enkka tulikin!!!! Nipistin yli kaksi minuuttia viime vuotisesta ajasta ja olo oli mahtava!! Aika oli nyt siis 1.07.47 ja siihen olen tyytyväinen.
Kiva oli juosta ja oli tosi kiva kun oli vähän isompi porukka mukana.
Ens vuonna Vantaalle taas, sehän on jo perinne!
Olen samaa mieltä, sinne vaan kaikki ens vuonna :)
