keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kuukauden raholalainen: Anu ja Markus

Team Raholan henkiset vanhemmat, väsymättömät vetojuhdat ja ihanat ikiliikkujat Anu Ossberg ja Markus Ilva sanovat toisilleen tahdon lauantaina 23.7.2011. Sen kunniaksi heinäkuun kuukauden raholalaisena esitellään hääpari yhteishaastattelussa.

Lenkkikumppani löytyi karaokebaarista

Anu ja Markus tapasivat toisensa ensimmäisen kerran alkusyksystä 2007, ja yllättävää kyllä paikka ei ollut lenkkipolku tai kuntosali, vaan nokialainen karaokebaari. Oliko se rakkautta ensi silmäyksellä?

– No tota noin niin…, Anu aloittaa.
– Kyllä oli, Markus myöntää.
– Ihastusta ensi silmäyksellä kyllä, ja syveni nopeasti rakkaudeksi, Anu tarkentaa.

Anu ja Markus löysivät ensitapaamisellaan nopeasti yhteistä puhuttavaa ei-niin-romanttisesta aiheesta eli eropapereiden täyttämisestä, asia kun oli tuolloin akuutti molemmille. Ensi istumalta puitiin läpi niin ikään kummankin rakkaus eläimiin ja juoksuharrastukseen.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla Anu myös kipusi lavalle ja vetäisi biisin ”Volga, Volga” (Rakkaus tai kuolema). Markus osoitti urheutensa ja omistautumisensa jo tuolloin joraamalla koko kappaleen soolona typötyhjällä tanssilattialla.

Palaset loksahtivat kohdalleen

Pariskunnan seurustelu lähti käyntiin tiiviisti, ja ensimmäiselle yhteiselle maratonille Ahvenanmaalle rakastuneet suuntasivat lokakuussa 2007. Marraskuussa Markus sitten kantoi kimpsunsa ja kampsunsa Anun luo. Pari sopi, että jos yhteiselo ei suju, Markus pakkaa tavaransa ja muuttaa takaisin omaan asuntoonsa. Eipä ole muuttanut.

Nopea eteneminen ei pelottanut edes alussa kumpaakaan. Anu toteaa olevansa tavallisesti sekä isoissa että pienissä asioissa äärimmäisen harkitsevainen, mutta tätä suhdetta ei tarvinnut pohtia yhtään.

– Palaset vain loksahtivat kohdalleen, ei sitä tarvinnut harkita. Kyllä sen vaan tietää, hän hymyilee.

Tärkeät hahmot kodissa ovat myös juoksijakoira Moona (4 v.) ja komea Rontti-kissa (13 v.). Koira ja kissa ovat ylimmät ystävät keskenään. Anu yrittää pitää niille tiukkaa jöötä, mutta fiksut eläimet ovat oppineet, että herkkuja kannattaakin pyytää hellämieliseltä Markukselta.

Murjottaminen ei kuulu lajivalikoimaan

Pariskuntaa sitoo yhteen samanlainen ajatusmaailma ja elämänkatsomus sekä tietysti yhteiset harrastukset. Anu toteaa, että Markuksen kanssa on helppo elää – ja tämä on samaa mieltä. Tosin Markus toteaa olevansa väsyneenä ”maailman ärsyttävin ihminen”, mikä toisinaan aiheuttaa pieniä ukkospuuskia.

Riitojakin toki on, mutta aiheet ovat yleensä pieniä arkisia juttuja, eivät elämän suuria linjanvetoja. Erimielisyydet saatetaan toisinaan ratkoa äänekkäästi, mutta ne ovat sitten nopeasti ohi. Murjottaminen ei ole Anun ja Markuksen laji.

– Toisen kanssa on hyvä olla, kun pystytään puhumaan kaikista asioista, Anu tiivistää.

Kun paria pyytää nimeämään toisessa jotain ärsyttäviä piirteitä, kumpikin joutuu miettimään tovin. Sitten Anu arvioi, että Markus on joskus kovin herkkä loukkaantumaan pienistä asioista. Markus puolestaan toteaa, että vaikka liikunta onkin hyvä juttu, niin sitä ei tarvitsisi tunkea joka väliin.

– Minä pystyn kyllä olemaan välillä päivän liikkumatta, hän tunnustaa.

Silloin, kun Anukin malttaa pysytellä hetken paikoillaan, pariskunta rentoutuu kotosalla laittamalla yhdessä hyvää ruokaa ja katselemalla elokuvia. Trillerit ja komediat ovat molempien mieleen. Markus tunnustautuu Francis Ford Coppolan Kummisetä-trilogian faniksi, ja Anun lempileffoja ovat Ron Howardin ohjaama Kaunis mieli ja Roger Donaldsonin Maailman nopein intiaani.

Juoksua vaikka ryppyisin käsin

Anu ja Markus odottavat tulevaisuudelta yhdessäoloa ja elämää, johon sisältyy paljon liikuntaa ja matkustelua eri maailmankolkissa. Kysytäänpä lopuksi, mitä he näkevät itsensä tekemässä 30 vuoden kuluttua?

– Toivottavasti minä saan silloin pitää kiinni Anun ryppyisestä kädestä, hempeilee Markus. (Toim.huom: en usko, että Anun käsi on tuolloin alle 70-vuotiaana vielä kovin ryppyinen.)

Lisäksi Markuksella on pitkän aikavälin tavoitteena opettaa Anu käymään kalassa. Anulla vastaavia kunnianhimoisia kehittämistavoitteita ei ole. Sen sijaan hän arvioi, että jos terveyttä riittää, juoksuharrastus on yhä mukana kuvioissa.

– Me silloin enää mitään juosta, Markus epäilee.
– No onhan noissa juoksutapahtumissa mummuja ja paappoja, Anu perustelee.

Niin on, ja kyllä ne jaksaa! Todennäköisesti myös 30 vuoden kuluttua.



TEAM RAHOLA ONNITTELEE JO ETUKÄTEEN TÄTÄ KAUNISTA JA KOMEAA PARIA!

teksti: Minna N
kuva:Unski

3 kommenttia:

  1. Anun ja Markuksen H hetkeä odottaen. Rakkaus on aina niin ihana asia elämässä :)

    VastaaPoista
  2. Tippa tuli linssiin jo tätä laittaessani nettiin. Voi te ihkut, onnea <3

    VastaaPoista
  3. niin kaunis rakkaustarina, vaan ompa kauniita ja ihania ihmisetkin t. marjo se teijan sisko

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.