Kisaraportti: Disney World Marathon 2012

Raportterimme maailmalta Anu ja Markus. Kuvia kuulemma tulee myöhemmin.

Sunnuntaina 8.1.2012 heräsimme klo. 2.45, jonka jälkeen nautimme aamupalan, kiinnitimme numerot rintaan ja laitoimme vaihtovaatteet kassiin. Edellispäivänä sopimamme taksikyyti saapui hotellillemme aivan kuten pitikin eli klo.3.45. Kyydin jouduimme hoitamaan itse, koska asuimme Disney Worldin ulkopuolella, mutta se ei menoa juurikaan haitannut. Matkalla Disneyn maailmaan oli todella paljon muitakin, mutta loistava kuskimme luovi jonojen ohitse ja saavuimme lähtöpaikalle ajoissa. Tavarat piti luovuttaa säilytykseen omaa sukunimen ensimmäistä kirjainta käyttäen ajoissa, koska lähtöviivalla piti olla klo.5.00 ja matkaan lähti n.20 000 juoksijaa, joten jonot voi vain kuvitella.

Klo.5.00 saavuimme omaan lähtökarsinaan ajoissa ja olimme erittäin kylmissään, sillä asteita oli vain jokunen plussan puolella. Päivästä oli luvattu lämmin, mutta aurinko ei vain vielä suostunut näyttäytymään pitkään aikaan, mutta taivaalla loisti aivan ihana täysikuu, jota varsinkin Anu ihaili kovasti. N.10min. ennen starttia saapuivat lähettäjät paikoilleen ja he olivatkin tuttuja naamoja: Mikki, Minni, Hessu ja Aku. Näitä tyyppejä kuunneltiin aikamme ja sitten pienimuotoinen ilotulitus päästi meidät matkaan.

Kylmyydestä huolimatta ilmapiiri oli lämmin, juoksijat tsemppasivat toisiaan ja kannustus matkan varrella oli uskomatonta, ihmisiä oli tuhatmäärin. Amerikkalaiset tuntuvat innostuvan kannustamisesta todella paljon, mikä on aivan huikeaa. Anu juoksi Pocahontas-puku päällä ja se sai sairaat kannustukset, joka puolelta kuului kaiken aikaa ”Pocahontas, go girl, look, there is Pocahontas…”, Markuksella oli päällä aina niin loistava tiimipaita, joka sekin huomattiin.

Alue oli aivan sikaiso, sitä ei pysty sanoin kuvaamaan! Reitti oli yksi 26,2 mailia käsittävä lenkki, joka kulki neljän Disneyn teemapuiston läpi, jotka olivat uskomattomia. Matkan varrella nähtiin todella paljon eri hahmoja keiden kanssa sai pysähtyä halutessaan kuvaan, minkä teimmekin useasti. Reitin huolto oli sekin aivan uskomatonta, koska juomapisteitä oli jopa liioitellusti matkalla ja aina välillä tarjottiin banaaneja ja geelejä, sekä kylmägeelipisteitä oli ainakin kymmenen. Maraton oli elämys parhaasta päästä! Se vain oli niin ihmeellinen, kuin satumaa, mikä se tietysti olikin. Myös eläimiä oli kannustamassa juoksijoita Animal Kingdomin alkupäässä: esim.aasi, pieni karvainen possu, lampaita ym.

Maaliin päästyämme meitä odotti todella hienot mitalit ja hyvä ruoka/juomahuolto, sekä hyvä ohjaus tavarasäilytykseen sekä ulospääsyyn alueelta. Ainoa miinus oli Markuksen varustepussin katoaminen järjestäjiltä hetkellisesti, pienen odotuksen ja ihmettelyn jälkeen pussukkakin löytyi.

Matkan aikana emme nähneet yhtään suomalaista, mutta mukava Arizonalainen mies jutteli sujuvasti kanssamme suomeksi, hän bongasi meidät tiimipaidan selässä olleesta lipusta. Hänen isänsä on suomalainen, joten kielitaito selittyi sillä.

Lyhyesti sanottuna: JESSS!!!!!