Jerusalemin maraton

Team Raholan tehomenijät Unski ja Outi yhdessä kaverinsa Arin kanssa kävivät maaliskuussa juoksemassa maratonin todella historiallisissa maisemissa. Tässä raportti jaetun kaupungin juoksufiiliksistä ja vähän muistakin tunnelmista.

Mieleenpainuva maratonmatka

Israelin matkaa suunnitellessa tuli pian selväksi, että lennot ovat melko hinnakkaita ja varsinkin, että Israel on aika kallis maa. Onnistuin kuitenkin saamaan suht´ halvat lennot Istanbulin kautta niin, että mennen tullen piti kaupungissa yöpyä. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ongelma, sillä löysin tosi halvan hotellin vain 10 min. ajomatkan päässä Istanbulin kentältä. Hotelli oli ihan vimpan päälle ja hinta vain 35 euroa kahden hengen huoneelta.

Tel Aviviin saavuttuamme hyppäsimme bussiin, joka yhden vaihdon kautta vei meidät Jerusalemiin. Heti kaupunkiin tultuamme havaitsimme sen todella mäkiseksi paikaksi ja seuraavan päivän maratonin reitti alkoi pyöriä mielikuvituksissamme. Jerusalem on kahtia jaettu kaupunki, jonka länsiosassa ovat juutalaiset ja itäosaa asuttaa arabit, eli lähinnä muslimiuskoa tunnustavat. Mitään muuria ei enää ole, mutta alueiden erilaisuuden näkee ja tuntee kaupungissa liikkuessaan.

Hotelli todella raamatullisissa maisemissa

Kuvassa näkyvä kukkula on Öljymäki, jonka päällä pilkottaa hotellimme.

Hotellia valitessa tämä tuli heti selväksi ja siksi valitsin hotellin arabialueelta, Öljymäen päältä, säästäen näin muutaman satasen. Hotelli olikin siten historiallisesti todella merkittävällä paikalla ja Kristuksen taivaaseenastumisen kohta oli aivan hotellihuoneen ikkunan edessä. Toiselta puolelta avautui näkymä Getsemanen puistoon ja vanhaan kaupunkiin, eli maisema oikein tihkui pyhyyttä. 

Hotellin taso oli tyydyttävä ja aamupala jopa hyvää luokkaa. Öisin oli välillä pientä häikkää koiran haukunnasta pieneen ammuskeluun. Aamuviideltä sai aina ämyreistä tulevan rukouskutsun myötä mukavan herätyksen alkavaan päivään.

Team Rahola tunnetaan jo Espanjassakin?

Iltapäivällä lähdimme Expoon ja numeroiden noutoon todeten samalla, että keli ei ollut kaksinen. Suoraan sanottuna oli pirun kylmää, tuulista ja silloin tällöin tuli ripaus vettä. Numeroiden nouto sujui ongelmitta, vaikka opastuksissa olikin toivomisen varaa. Expossa oli kohtalainen tarjonta harrastukseen liittyvää myytävää. 

Outi hakemassa numerolappuaan.

Mut ja Outi napattiin espanjalaisen televisioyhtiön haastatteluun, mutta epäselväksi jäi missä ja koska se esitettiin. Pienoinen ylläri tuli sitten Pasta Partyn muodossa, joka oli parhaita mitä olen kokenut. Tarjottavaa oli monipuolisesti ja bändi veteli reipasta musaa, virittäen meidät hyvään fiilikseen kohti seuraavan aamun maratonia. Hotellille lähteissä oli ongelmia taksin saannissa, minkä ongelman saimme kokea sitten usein myöhemminkin.

Reitti tiedettiin raskaaksi – rankkuus yllätti silti

Maratonin startti oli klo 07.00 ja ilma, jos mahdollista vieläkin kehnompi. Varasimme aikaa reippaasti, mutta loppupäästä tuli kuitenkin pientä paniikin poikasta, kun tavarasäilytys ruuhkautui pahoin.

Opastuksissa oli kilpailupaikoillakin toivomisen varaa, mutta itse reitti oli hyvin merkitty ja opastettu. Tosin eräässä risteyksessä olimme hetken epätietoisia reitistä, kun kova tuuli oli riepotellut nauhat sikin sokin. Huolto reitillä oli hyvää luokkaa ja juotavaa sai vähintään kolmen kilsan välein. Eräs tuttavani juoksi Jerusalemin maratonin viime vuonna ja kehui reittiä raskaaksi, mutta silti se pääsi yllättämään raskaudellaan.  

Juoksimme Outin kanssa koko matkan yhdessä ja matka eteni hyvissä merkeissä aivan viime kilometreille asti, jolloin alamäet alkoivat rassata Outin jalkoja. Maalisuoralla kuitenkin jo hymykin irtosi ja maalin jälkeen ollut kuravellikin vain nauratti, antaen pienen lisämausteen maaliin pääsyn jälkeisiin onnen tuntemuksiin. Matkakumppanimme Ari tuli heti muutaman minuutin jälkeemme maaliin, mikä oli häntä erittäin hyvin tyydyttävä suoritus. Suomalaisia oli kait mukana kokomaratonilla 6 osanottajaa jotka pääsi maaliin.

Palauttelua pitkin Via Dolorosaa

Kolmikko poseeraa Jaffe-portilla, jonka läpi maratonreitti kulki.

Seuraavan päivän palauttava oli kuuden tunnin kävely mäkiä ylös ja alas. Siinä tuli mentyä Via Dolorosa ja nähtyä juutalaisten pyhin paikka Itkumuuri ja monta muuta pyhää paikkaa. 

Toisena päivänä maratonin jälkeen otimme taksin ja ajoimme Betlehemiin, joka onkin sitten varsinaisella palestiinalaisalueella. Matkan varrella on valtava muuri, josta ei kyllä tulla yli ei ali ja tarkistuspisteellä takaisin tullessa auto tutkitaan perusteellisesti. Palestiinalaisilla ei ole sieltä mitään asiaa Jerusalemiin.

Näihin seikkoihin liittyen on pakko mainita aseiden esillä olo, johon itse totuin melko nopeasti, mutta Outi koki jonkin verran ahdistavana. Betlehemissä olimme vain hetken, katsoen Jeesuksen syntymäpaikan, joka on nykyään isojen kirkkojen ympäröimänä. Jäimme taksista Jerusalemin keskustaan, josta jatkoimme palauttavaa lenkkeilyä kävellen.

Turkkilaistaksi heitti kyydistä

Reilun viiden tunnin kävelyn jälkeen kolmikkomme oli kypsä punkkaan, alkaen jo miettiä seuraavan päivän paluumatkaa. Tarkoitus oli mennä Tel Aviviin myös bussilla, mutta taksi teki siksi edullisen tarjouksen, että valitsimme helpoimman tavan. 

Istanbulissa sitä vastoin taksin kanssa tuli pikkanen vääntö ja kuski heitti meidät kyydistä jo muutaman sata metriä ajettuaan. Autossa oli kyllä mittari, mutta kuski ei suostunut laittamaan sitä päälle, eikä hyväksynyt lainkaan tarjoustani vaan hermostui ja heitti meidät kylmästi ulos autosta, mutta voin sanoa, että meillä oli paremmin hauskaa kuin että olisimme repineet pelipaitojamme. 

Tässä tapauksessa voi kait paremmin puhua maratonpaidoista, jotka olimme yleisen tavan mukaan saaneet Jerusalemin maratonilta.

Teksti: Unski

Kuvat: Unski ja ken lie