Huhtikuun raholalainen: Inka

Huhtikuun raholalainen edustaa tiimin nuorta sukupolvea.

Inka polskii kohti kansallista kärkeä 

Team Raholassa on monenlaista menijää. On määrätiet
oisia kunnonkohottajia, harvakseltaan harrastavia ja himoliikkujia. On tavoitteellisia kisaajia ja lähinnä omaksi ilokseen liikkuvia. Mutta tiesittekö, että joukossamme on myös yksi ihan oikea tulevaisuuden urheilijalupaus?

Hän on Inka Aaltonen, 14 vuotta. Mikon ja Mimmin uimaritytär treenaa ahkerasti UiTa:n (Uinti Tampere) riveissä ja hätyyttelee jonain päivänä altaassa Suomen kansallista kärkeä. Eikä tämä ennustus ole mitään eurotaloustiedettä, sillä Inka menestyy erinomaisesti omassa ikäsarjassaan ja ui hyvin myös naisten sarjassa. Siis siinä, jossa kilpakumppanin nimi saattaa koostua kirjaimista hanmrisepäl.

Inka itse ei tosin määrittele päämääriään näin mahtipontisesti: – Pitkällä aikavälillä tavoitteena on uida kilpaa niin pitkään kuin mahdollista, ja menestyä. Tosi monet lopettavat uinnin teini-ikäisenä, hän tarkentaa.

Tänä vuonna Inkan tavoitteena on saavuttaa mitalisija oman ikäsarjansa SM-kilpailuissa perhosuinnissa sekä päästä mukaan nuorten SM-uinteihin. Jälkimmäinen ei ole niin helppoa kuin luulisi, sillä kisaan pääsy edellyttää tietyn aikarajan alittamista. Nuorten SM-altaaseen valikoituvat Suomen uintihuiput.

Menossa vai tulossa? Vauhti on joka tapauksessa hurja. Kuva: Lumi N

Geenejä molemmilta vanhemmilta 

Monen menestyvän urheilijan taustalta löytyy kannustavat vanhemmat. Niin myös Inkan. Hän oppi uimaan uimakoulussa 5-vuotiaana, ja jo tuolloin isä innosti tyttöä suorittamaan 50 metrin uintimerkin. Koulun alaluokilla Inka aloitti silloisen Koo-Veen uintikoulun, viihtyi altaassa mainiosti, ja pikku hiljaa kuvaan tulivat mukaan myös kisat. Myös Inkan pikkuveli Vili Vilkastus 4 v. on jo ilmoitettu uimakouluun.

Eivät Inkan vanhemmatkaan mitään sohvaperunoita ole, päinvastoin. Kumpikin liikkuu aktiivisesti ja taitaa heillä aina olla mielessä johonkin ultrajuoksuun osallistuminen. Kummalta uimaritytär arvelee perineen liikunnalliset geeninsä, isältä vai äidiltä?

– Ehkä äidiltä, koska äiti on tosi kestävä eikä väsy vaikka juoksee pitkään. Sama mulla: jaksan uida pitkään perhostakin hyvällä tekniikalla, Inka analysoi.

– Ja isältä olen perinyt kyvyn ärsyttää toista loppuun saakka, hän jatkaa. (Toim. huom: Toimittaja ei vääristele haastateltavan sanoja.)

Seitsemät harjoitukset viikossa 

Hyvä uintimenestys ei tule itsestään eikä ilman vaivaa. Inka treenaa nykyään seitsemän kertaa viikossa: lauantai on lepopäivä, mutta maanantaisin on vastaavasti kahdet harjoitukset – ensimmäisissä on oltava altaassa klo 6.15...

Pakko kysyä, mikä motivoi 14-vuotiasta neitiä treenaamaan näin intensiivisesti? – Minusta on kiva, kun saa väsyttää itsensä harjoituksissa ihan totaalisesti! Tämä on mun laji, olen hyvä tässä, Inka toteaa.

Allasosuuden lisäksi uimareiden harjoitusohjelmaan kuuluu ohjattua kuivaharjoittelu tai omatoimista jumppaa. Jos uimaharjoituksia ei jostain syystä pidetä, on uimareiden liikuttava itsenäisesti: Inka hiihtää, juoksee tai tekee kuntopiiriä. Kesällä uimarit myös pelaavat ja juoksevat paljon ulkona.

Inka tunnustaa, että aina harjoittelu ei mene putkeen. On päiviä, jolloin kädet ovat ihan hapoilla ja uinti ei kulje, mutta se on vain hyväksyttävä. Yleensä harjoituksiin on kiva lähteä – tosin sunnuntaisin kuulemma tekisi monesti mieli jäädä nukkumaan vähän pitempään.

Mutakylpy kaunistaa! Kuva: Mimmi A

Koulua on käytävä ja siivotakin pitää 

Kilpauinnin lisäksi Inkan kalenteriin ei jää aikaa muille harrastuksille. Kouluakin on käytävä: Inka on Tesoman yläkoulussa seiskaluokalla, urheilupainotteisella tietysti. – Koulu on tärkeä, itse en sitä vaan vielä tajua. Ehkä pitäisi lukea läksyjä vähän enemmän, hän tuumii suorasukaisesti.

Vähäistä vapaa-aikaansa Inka viettää mielellään shoppailemalla tai musiikkia kuuntelemalla. Myös nukkuminen ja syöminen ovat hänestä mukavaa ajanvietettä. Kenestäpä ei?

– Lepohetkiä ei tosin juuri ole, kun pitää olla Vilin kanssa tai siivota, Inka huomauttaa.

Paheekseen Inka laskee sen, että herkuttelee helposti sipseillä tai karkeilla, joita joku jemmaa keittiön kaappeihin. Kovin suuria määriä ei kuitenkaan uppoa kerralla, sillä äkkimakean tai supersuolaisen napostelusta tulee nopeasti huono olo.

Poliisi ajaa sinisellä autolla 

Televisiota Inka ei juuri töllötä, mitä nyt katsoo tiettyjä sarjoja yhdessä perheen kanssa. Sen verran telkkaria on kuitenkin tullut seurattua, että Poliisit-sarjasta Inkan haaveisiin on tarttunut ajatus hankkia lainvartijan ammatti aikuisena.

 – Poliisin työ näyttää sarjassa kiinnostavalta. Tiedän kyllä, että siinä ei näytetä niitä kaikkein ikävimpiä puolia ammatista, mutta silti, hän sanoo.

Poliisin työ varmasti sopisikin hyvin reippaalle urheilijaneidolle, joka on luonteeltaan huomattavan sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.  Onnea Inkalle sekä altaassa että kuivan maan pyrinnöissä!  

Teksti: Minna N