Rogainingia kesäyössä

Olin kuullut siitä puhuttavan ja kaveritkin olivat kokeilleet, mutta itse en ollut koskaan vielä päässyt kokemaan. Laji kuitenkin kiehtoi, koska siinä yhdistyy mukavasti liikkuminen  jalkaisin erilaisilla alustoilla  ja suunnistus. Kevättalvella sitten huomasin Aamulehdestä kesän urheilutapahtumista kertovan jutun ja bongasin sieltä kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävän 8 tunnin yörogainingin. Sinne olisi päästävä! Onneksi paria ei tarvinnut kovin kaukaa lähteä etsimään.

Ensikertalaisina tavasimme etukäteen kilpailuohjeita läpi. Löytyi listaa pakollisista varusteista ja suositeltavista varusteista. Suurempia varustehankintoja ei tarvinnut kuitenkaan tehdä. Pari kertaa tavaroita täytyi sovitella reppuihin, jotta kaikki mahtuisi mukaan. Reitin varrella ei olisi luvassa kovin montaa huoltopistettä.

  

                                                    Ennen starttia.

Lähtöpaikka ilmoitettiin tarkemmin kilpailua edeltävällä viikolla. Se tulisi sijaitsemaan Valkeakoskella Naakan koululla. Karttojen jako tulisi tapahtumaan klo 20, joten tähtäsimme paikalle noin puoli tuntia ennen. Pieni hämmennys valtasi mielen, kun saimme käsiimme lakanan kokoisen kartan. Kartassa noin 100 rastia, joiden vieressä oli numero-kirjain yhdistelmiä. Numero kertoi siitä, kuinka paljon siitä sai pisteitä (2, 3, 5, 7 tai 9). Kirjainten avulla rastit voitiin erottaa toisistaan. Reitin suunnittelu osoittautui varsin haastavaksi tehtäväksi ja siihen varattu kahden tunnin aika ei enää siinä vaiheessa tuntunut lainkaan liioitellulta.  Kilpailussa oli sekä tossu- että fillarisarja. Sen vuoksi kartalla oli paljon rasteja, joita ei ollut aikarajan puitteissa edes realistista jalkaisin hakea. Suunnitelman laatimisen jälkeen mekin leikkasimme lakanan kokoisesta kartasta puolet pois.

                                                  Reitin suunnittelua.

Tossusarjan lähtö tapahtui klo 22.05. Mukana oli eri kokoisia (2-5 hlö) joukkueita ja kuntotasossakin löytyi vaihtelua. Osa joukkueista ampaisi matkaan juosten, osa taas kävellen. Itse suuntasimme suunnitelmamme mukaisesti ensin Valkeakosken keskustaa kohti. Rogainingväen lisäksi kaupunkialueella seikkaili myös koulunsa päättäneitä nuoria. Sopuisasti mahduimme sinne kuitenkin kaikki. Kilpailijoiden kesken vallitsi myös mukava tunnelma. Itse saimme kanssakilpailijoilta apua, kun epäilimme leimauksemme onnistumista (se tapahtuu siis älypuhelimella QR-koodia hyödyntäen). Yksi alkupään rasti oli myös väärässä paikassa ja jokainen sieltä meitä vastaantuleva joukkue siitä meille ilmoitti, kun olimme matkalla sitä kohti.

Alkumatka taitettiin siis melko urbaanissa ympäristössä ja parhaiten sieltä jäi mieleen Kirjaslammen tanssilavan terassiin kiinnitetty rasti. Tanssit olivat parhaillaan käynnissä ja varttuneempikin kansa juhlatuulella. Vähitellen suuntasimme sitten kohti hiljaisempia rantoja ja pehmeämpiä polkuja. Reitti tarjosi jonkin verran myös suunnistushaasteita metsässä, mutta suurin osa ajasta edettiin kuitenkin kaduilla, teillä ja poluilla. Kartan pohjana oli peruskartta ja mittakaava 1:25 000, joten ihan suunnistuskartan tasoinen se ei ollut ja pariin kertaan hyvinkin vaikeakulkuinen maastopohja pääsi yllättämään.

                                                  Tanssilavan rasti.

Alkumatkasta hoidimme juomiset ja syömiset liikkeellä ollessa. Kovin pitkäksi aikaa ei edes tehnyt mieli pysähtyä, koska verenhimoiset itikat olivat myös liikkeellä suviyössä. Noin 35 km kohdalla meillä oli reitillä tapahtumaa varten perustettu yökahvila, jossa kävimme syömässä leivät, juomassa kokiksen ja täyttämässä juomareput loppumatkaa varten. Pienestä pysähdyksestä sai vähän lisävirtaa ja loppumatkasta kiipesimme vielä 9-pisteen rastille Rapolan linnavuoren päälle ihailemaan nousevaa aamuaurinkoa.

                                              Antti rastilla puoliltaöin.

Vaikka en ole mikään kokenut yövalvoja, pysyin virkeänä läpi kesäisen yön. Sää oli todella mahtava ja kesäyön tunnelma lumoava. Saimme kokea auringon laskun, kesäyön pimeän hetken sekä uuden päivän heräämisen linnunlauluineen. Aviokriisiä ei tullut, vaan yhteistyömme sujui saumattomasti. Antin vastuulla oli rastimääritteet ja leimaaminen. Reitin suunnittelusta ja suunnistamisesta päävastuu oli minulla.

                                         Linnoitusmäeltä klo 04 aikaan.

Kokonaisuudessaan matkaa reitillemme kertyi 54,3 km ja maalissa olimme sakkominuuttien pelossa jo noin 10 min etuajassa. Sijoitumme tossusarjassa sijalle 3. Sarjan voittajat olivat ihan omaa luokkaansa, mutta toiseen sijasta jäi puuttumaan vain 2 pistettä. Toisaalta myös takanamme käytiin tiukkaa kisaa, koska kaksi seuraavaa joukkuetta jäivät meistä vain yhden pisteen päähän. Itselleni jäi kuitenkin sellainen tuntuma, että harva harrastaa lajia sijoitukset mielessä. Palkintoja ei myöskään sijoitusten mukaan jaettu. Kyse on enemmänkin ulkona olemisesta, seikkailusta ja itsensä haastamisesta. Suosittelen!

Teksti ja kuvat: Niina Taimisto