Makkaramäen Maraton 22.6.2018

Koska Sorvassa ei sattuneesta syystä tänä Juhannuksena juostu lainkaan Sorvan juoksuja, ja halu oli juosta nimenomaan Juhannusaattona jossain lähellä kenties ehkä jopa maraton, niin Makkaramäen Maraton tupsahti juuri oikeaan paikkaan meidän suhteen, Juhannusaattona!! Ja oli kieltämättä myös pieni kunnia päästä juoksemaan sitä ensimmäistä sellaista.

Laitoin ilmot menemään (myös meitin Peten), ja ajattelin, että kyllä tuo nyt jotenkin kuitenkin läpi mennään, ja aikaa kun oli, niin eipähän ollut mitään hätää, eikä sitä osannut oikein siinä vaiheessa vielä edes ajatellakaan.

Juoksuviikon maanantaina ajattelin (muuten, kesälomani eka viikko), että kyllä tähän nyt kympin avaavan lenkin vielä ottaa. Siellä maanantailenkillä sitten sainkin kuulla, että Markus olisi keskiviikkona menossa juoksemaan noin 2 tunnin polkujuoksun lähtien Alisenjärven parkkipaikalta. Niin paljon teki mieleni lähteä metsään kipittelemään, joten positiivisesti ajattelin että kyllähän tämäkin nyt menee, pysyy paikat auki ja niin edelleen, ja siellä kun kuitenkin joutuu osan kävelemään. Ja kun keskiviikkoaamu vielä avautui ihanana kesäpäivänä, niin peli oli selvä. Tilasin kyydin Järvisen Marilta, ja Linneron Päivi tuli samalla kyydillä. Menihän mukavasti! Tosin lenkistä tulikin sitten noin 3,5 tunnin mittainen, ja kilometrejäkin kertyi komiat 18,5. Silloin aattelin, että saas nähdä miten käy perjantaina.

Takana Vatulan Outi, joka juoksi edellisenä päivänä reitin testaten sitä. Kokopituisen maratoonin, tiätty! Hyvä, Outi! Pöydän vieressä Niilo-poika tsekkaa makeisrasiaa, että riittää varmasti juoksijoille ja mahdollisesti myös hänelle. Oikeassa reunassa Jukka, joka taitaa ajanotto-ohjelman ja vallan mainion wokin. Ja onpa kuvassa myöskin pari urheaa juoksijaa.

Urheita juoksijoita alkuveryttelyllä.

Torstaina otin sitten tosi lunkisti, ja mitenkäs mukavammin kuin seuraten jalkapallojen MM-kisoja. Jännitys kasvoi iltaa kohti, ja veti itse asiassa aikas hiljaiseksi. Päässä pyöri kaikki viikon aikana tehdyt lenkit ja jumpat (pumppi keskiviikkona). Perjantai-aamu koitti, ja lähdettiin Peten kanssa ajelemaan kuitenkin ihan hyvillä fiiliksillä kohti Pirkkalaa. Pirkkalaan päästyämme ohittelimme Silvennoisen Markoa ja Nikoa, jotka olivat lähteneet reippaasti matkaan pyörillä. Siellä aikamme kaikki pyörittyämme, löysimme kuin löysimmekin kohteeseen.

Lisää urheita juoksijoita. Mm. vasemmassa reunassa ''Mono Speedy Gonzales Tsöp''.

Makkaramäen maratonilla mennään vajaan 4 kilometrin lenkkiä 11 kertaa. Lähtö on Puronlahden Jukan ja Vatulan Outin talon keskipihalta, jonka läpi sitten juostaan saaden aina kierros täyteen. Ja jos oikein ymmärsin, on Jukka rakennusvaiheessa ottanut huomioon tämän läpijuoksun. Siinä juostaan ns. maratonportin läpi. Myös ajanoton on Jukka kehittänyt itse. Jos halusi, sai tilannekohtaista tietoa aina kun sai kierroksen täyteen, että mitä vauhtia on mennyt, ja mikä tulisi loppuaika olemaan. Aikas upea systeemi! Huoltopiste löytyi samaisesta kohdasta.

Reitin alussa juostiin sorapintaa joka vaihtui hetkeksi asfalttiin, ja Vähäjärveä kun lähdettiin juoksemaan ympäri, vaihtui tien pinta hetkeä ennen taas sorapintaiseksi. Reitti oli tosi kiva, ja sitä oli miellyttävä juosta. Kolmannen kierroksen jälkeen ajatukset hieman risteilivät itsellä, että hitto kuinka sitä oikein jaksaa 11 kierrosta. Reisilihakset tuntuivat isoina möllyköinä jo siinä vaiheessa, ja painoivat mielestäni ihan liikaa. Mutta kyllä sitä kierros kerrallaan vaan kuitenkin edettiin. Markus myöhemmin mainitsi, että 'olikohan se Tebbo hieman väsynyt jossain kohtaa, kun ei sanonut sanaakaan kun juoksi ohi'. Omasta mielestäni hihkaisin sinnikkäästi jokaisella kierroksella jokaiselle jotakin ja muka hymyilin. Mutta niin sitä meni sen verran flowssa että jaksaa loppuun, että näin on saattanut käydä. Pahoittelut kanssajuoksijoille, mutta tietänevät kaikki että siinä kohtaa täytyy varmaan olla aikas väsynyt. Marko S, Pete M, Markku Ihonen ja Markus sen sijaan painelivat aikasmoiseen vauhtiin, ja 'Anun joukkiolla' näytti myös kulkevan. Myöskin tuttuja nähtiin reitin varrella, ensin pyrähti Henna parin kierroksen aikana juosten ohi, ja myöhemmin oli reitin varrella tyttärensä kanssa kannustamassa. Olipa piristys!

Väsynyt juoksija ylpeänä mitalistaan.

Juoksun päätteeksi saatiin hienot mitalit, joihin oli kaiverrettu ihan vallan oma nimikin, sekä juoksuaika. Ja tietysti Makkaramäen logo, ja juoksun päivämäärä. Oli vallan upea mitali! Myöskin wokkipannu lämpeni meille juoksutapahtuman kunniaksi ja saatiin aivan ihanaa lohkoperuna-kevätsipuli-porkkana-varsiselleri-wokkia. Maiskis! Iso kiitos juoksun järjestämisestä, ja mukavaa kun se on tuossa ihan lähellä.

Jos osaa Makkaramäkeläiset järjestää juoksutapahtuman, niin totta vieköön osaavat kokatakkin!!! Superhyvää!!!

Toivotan juoksijaystävilleni nautinnollisia Makkaramäen kilometrejä, nautitte varmasti reitistä ja koko tapahtumasta!

teksti: Teija