Hennan ja Eerikan 50 mailia 9.6.2018

Henna:Olen jo pidemmän aikaa haaveillut puolimaratonin ennätyksen parantamisesta. Toukokuussa hyvin mennyt HCM antoi uskoa omaan juoksukuntoon. Päätin ilmoittautua Anun maratonin puolikkaalle. Ajattelin siellä kannustuksen olevan sitä luokkaa, että saisin hyvän ajan. Viikkoa ennen Anun maratonia, perjantailenkillä, Sarpatin kamalat mäet kuitenkin saivat pääni sekaisin. Kotiin päästyäni pistin Markukselle viestin, jos voisin vielä vaihtaa matkan kokonaiseen. Näin sovittiin tehtävän. Markus kuitenkin ystävällisesti kertoi, että olisi vielä olemassa yksi pidempi matka. Pyysi nukkumaan vielä yön yli ja harkitsemaan. Avasin kuohuviinin ja kerroin Eerikalle Markuksen hullusta ehdotuksesta. Eerika oli heti sitä mieltä, että mukaan vaan! Päivittelin kotonakin asiaa ääneen ja mieskin oli sitä mieltä, että totta kai selviän moisesta matkasta. Ja niinpä laitoin viestin heti mukana olosta. En ehtinyt nukkua yön yli, enkä edes juomaan lasillista kuohuviiniä. Hullua on helppo yllyttää.
 

Eerika:

Viestiteltyämme siinä illalla kehotin vain Hennaa hoitamaan ilmoittautumisen heti ja juomaan viinipullon tyhjäksi, niin tulisi sitten unikin paremmin, ja asia oli sovittu 😊 Itse olin tietysti erittäin innoissani, että saisin kaverin mukaan.

 

Yläkuva: hetki ennen lähtöä. Alakuva: hetki maaliintulon jälkeen. Hyvä tytöt!

 

Henna:

Valmistautua en oikein ehtinyt. Söin Italian tuliaisiksi saamaani pastaa pari kertaa viikon aikana, mutta muuten tankkaus jäi tekemättä. Malttamattomana odotin lauantaita, jotta jännitys helpottaisi. Onneksi Eerika oli henkisenä tukena koko ajan!

Aamulla söin kotona nopean aamupalan ja nappasin valmiiksi katsotut kamat mukaan. Olin tosi aikaisin tapahtumapaikalla. Jännitys alkoi helpottaa heti kun näki tuttuja kasvoja ja sai kannustavia sanoja. Meidät kuljetettiin autoilla Liukuslahden uimarannan läheisyyteen, jossa oli 50 mailin lähtö. Saimme aluksi kävellä jyrkän mäen, josta muodostui matkan aikana yksi lempikohdista. Myös pajamaja sijaitsi lähtöalueella. Pajamaja tulikin matkan aikana tutuksi. Vuorottelimme joka kierroksella WC-käynnit, jolloin toinen sai kävellä rauhassa hetken odotellessa. Juomapisteiltä ja liikenteenohjaajilta sai matkalla hyvät kannustukset. Välillä jo mietimme, onko Hämäläisen Hannu ja Virtasen Petri hyviä valehtelemaan; kehuivat juoksun näyttävän hyvältä, vaikka meillä oli loppua kohden tuntemukset aivan muuta! Reitiltä löytyi hyviä etappeja joita odotimme. Tietysti huoltopisteet oli tärkeimpiä, mutta muita oli käveltävät mäet, koiran kakka keskellä polkua ja kannustusviesti tolpassa sillan alla. Kolme viimeistä kierrosta oli jo aikamoista taistelua ja huumori alkoi loppua. Pikkuhiljaa alkoi valjeta mistä tässä juoksussa oli kysymys. Oli kuitenkin positiivista huomata, että aina ne jalat lähti kävelyn jälkeen uudestaan liikkeelle. Tosin helppoa se ei ollut. Eerika pidätti aina hengitystä, jotta muuttuisi kevyemmäksi ja minä laitoin ensin kädet heilumaan juoksuvauhtiin.

Eerika:

8 tunnin jälkeen totesimme, että nyt on työpäivä tehty ja alkaa ylityöt. Loppuajasta saadaan tuplapalkka. Veikkaan, että Henna säästää ylityörahat Italian 2021 matkaa varten. Kyllä siinä reilun 10 tunnin aikana kerittiin paljon jutella ja aiheet vaihteli. Loppua kohti olikin jo hiljaista molemmin puolin.

Henna:

Viimeisellä kierrokselle lähdettäessä maalialueella oli aivan mahtava kannustus. Kaikki olivat kerääntyneet riviin ja kannustivat meitä! Saimme onneksi Markon mukaan viimeiselle kierrokselle. Siitä oli todella iso apu. Vielä viimeisen kerran juomapiste kerrallaan, viimeisen kerran kaunis polun pätkä ja viimeinen silmäys kauniiseen järvimaisemaan. Viimeisen kerran jyrkkä hiekkamäki, viimeisen kerran etsittiin katseella jo kauan sitten kadonnutta koiran kakkaa ja viimeisen kerran viesti tolpassa: Hyvä Ekku ja Henna! Jaxaa Jaxaa!

Viimeisellä kierroksella. Marko tsemppaamassa tyttöjä vielä yhteen jäljellä olevaan kierrokseen.

Eerika:

Markoa oli varotettu huumorintajun täydellisestä romahtamisesta ja siitä, että hän saattaisi joutua jopa kantopuuhiin, mutta hienosti hän tunnustellen ilmapiiriä sai meidät taas juttutuulelle ja viimeinen kierros meni jopa hetkittäin leveästi hymyillen. 😊

Henna:

Maalissa odotti vielä koko talkooporukka, maratonseisojat sekä mieheni esikoisemme kanssa. Oli ihana huomata miten muut tiimiläiset liikuttuivat puolestamme. Tätä hommaa tehdään todella suurella sydämellä! Minulla liikutuksen kyyneleet tuli vasta seuraavana päivänä. Ja nopeasti unohtui jo tuska, jonka matkan aikana koin. Kiitos Team Rahola, Kiitos Anu ja Markus ja isoin kiitos matkakaverille Eerikalle! Rautainen mimmi, joka jaksaa tsempata koko 50 mailia. Niin ja se puolikkaan ajan parantaminen odottaa edelleen sopivaa ajankohtaa.

Eerika:

Hieno kokemus kaikin puolin. Ei jää viimeiseksi! Todella iso Kiitos kaikille kannustajille ennen, jälkeen ja matkan varrella!! Erityiskiitos Anu ja Markus, Marko ja Kalevi Montela! Ja ilman Hennaa… no, en tiedä olisinko päässyt maaliin. KIITOS HENNA! Seuraavaa yhteistä odotellessa 😊

teksti: Henna ja Eerika