Ville Niemenmaan arvokisadebyytti Suomen edustusasussa 24 tunnin juoksun EM-kisoissa Romaniassa tuotti hienon oman ennätyksen eli 224,3 km. Aikaisempi, Espoossa helmikuussa juostu ennätys oli 220,6 km.
-
Kisa meni aika lailla suunnitelmien mukaan. Olin
laskenut, että mahdollisuudet ovat noin 223–227 kilometrin luokkaa. Ja siihen
väliin se tulos sitten osuikin. Kisa meni loppujen lopulta yllättävänkin hyvin,
vaikka lämpöä piisasi.
Romanian Timisoarassa 26.–27.5. järjestetty kilpailu käytiin
noin 30 asteen helteessä. Vaihtelua toi paikalle osunut hetkellinen
ukkosmyrsky, joka kasteli ultraajat läpimäriksi.
-
Kyllä siinä kamppeet ja kengät kastuivat.
Minulla ei kuitenkaan ollut varatossuja mukana, joten jatkoin samoilla
lenkkareilla. Kosteudesta johtuen tuli pieniä rakkoja, mutta eivät ne
lopputulokseen vaikuttaneet.
Villeltä jälleen kerran
loistava ultrajuoksu. Tuloksena arvokisoista oma ennätys 24 tunnin juoksussa.
Tuloksista selviää, että Villen tasainen juoksuvauhti tuotti
hyvän ja nousujohteisen lopputuloksen. Miesten sarjassa 68 juoksijaa ehti saada
kasaan 100 km nopeammin kuin Ville, mutta lopputuloksissa hän kuitenkin oli
niinkin korkealla kuin sijalla 23. Pohjoismaisista miehistä Ville oli kolmas.
-
Juoksin omaa juoksuani ja en hermostunut siitä,
vaikka huomasin kisan alkupuolella, että useampi juoksija saattoi ohittaa minut
kierroksella. Varsinkin loppua kohden oli havaittavissa, että monilla oli
sinänsä lajiin kuuluvia ongelmia, ja kun itselläni juoksi kulki, niin oman
vauhdinjaon onnistumisesta sain lisävirtaa.
Villen tasaisesta vauhdinjaosta kertoo myös ensimmäisen ja
toisen puoliskon vertailu. Ensimmäinen 12 tunnin jakso tuotti pyöreästi 116 km ja
toinen 108 km (51/49). Juurikin onnistuminen jälkimmäisellä puoliskolla on
Villen mielestä ollut hänen viime kisojen menestysresepti.
Villestä puhuttaessa useat meistä pitävät hänen
tupla-Spartathlonin 490 km:n urakointia todella huimana saavutuksena. Mihin
järjestykseen mies itse pistää EM-kisoissa juostun ennätyksen ja lähes viiden
sadan kilometrin juoksun.
-
Niitä on hirveän vaikea verrata, sillä ne ovat
ihan erilaiset. Tietyllä tapaa osallistuminen 24 tunnin EM-kisoihin oli
raskaampaa, sillä se on niin kilpailumaista. Toisaalta siinä oli myös se hienous,
kun pääsi läheltä näkemään maailman huippuja. Romaniassa kaikki järjestelyt
toimivat hienosti.
Tyystin juoksemiseen Villekään ei päässyt keskittymään.
Ensinnäkin Suomen muut juoksijat valitsivat hänen joukkueen kapteeniksi, ja
lisäksi vielä huoltajat antoivat toisen luottamustehtävän eli hän toimi
avajaisissa Suomen lipunkantajana.
-
No, se homma meinasi kyllä vähän jännittää
(naurua). Erityisesti sen takia kun kuulin, että aikaisemmilla lipunkantajilla
oli kisa päätynyt vaikeuksien takia lyhyeen.
Ville selviytyi näistäkin velvollisuuksista hyvin ja kotiin
tuomisina oli kokemusten lisäksi myös joukkueen antama Sisupuukko. Joukkueen
sääntöjen mukaan Sisupuukko annetaan kisaajalle, joka on osoittanut uskomatonta
venymistä ja periksi antamattomuutta sekä suoriutuu omaan tasoonsa nähden
voittajana maaliin.
Suomen kisajoukkueen
johtaja Fredrik Olaussen ojentamassa Sisupuukkoa Villelle.
Syksyllä Super-Villeä odottaa uusi suuri haaste, kun
vuorossa on legendaarinen Spartathlon-juoksu. Edellinen kisa päättyi
keskeytykseen, mutta siitä sisuuntuneena Ville osallistui aikaisemmin
mainittuun puolet pidempään Tupla-Spartathloniin. Ja siis varsin onnistuneesti.
Ainakin muut Team Raholan jäsenet uskovat Villen jatkavan hyviä suorituksia
Ateenasta Spartaan juostavassa kisassa.
-
Seuraava koitos on kuitenkin Anun maratonin 50
mailia. Sitä ennen pitää kyllä käydä parilla lenkillä jalkoja vetreyttämässä.
Ville Niemenmaata haastatteli Kaj Koivumäki
Kuvat: Fredrik Olaussen / Suomen ultramaajoukkue
hienosti vedetty
VastaaPoista