Jos sää juoksija oot, niin kyllä sulla voimia pitäis olla
Varhainen lauantai-aamu joskus kello viiden tietämillä. Olen jälleen kerran kaartanut Kauhajoen maineikkaan pääkadun -Topeekan - varrelle. Katseeni tavoittaa kevyen liikenteen väylän vieressä, asfaltilla istuvan väsyneen oloisen miehen. Hän ei kuitenkaan ole kukaan kanssakilpailijoistani 48 tunnin juoksussa, eikään myöskään 6 päivän juoksija.
- Hei, auta mua! Mies sanoo käskevään, tosin hiukan sammaltavaan tyyliin, pidellen toisella kädellään kaatuneen polkupyöränsä sarvista.
Kyselen miehen vointia, sillä hänen leuastaan vuotaa verta.
- Nosta mun pyörä ja autas mut pystyyn.
Teen työtä käskettyä ja nostan pyörän pystyyn. Mies ei kuitenkaan pääse omin avuin ylös. Ojennan käteni ja toisella kädellä pidän pyörästä.
- Mitä sää täällä yöllä teet? Mies utelee.
- Osallistun 48 tunnin juoksuun.
- No, jos sää juoksija oot, niin kyllä sulla voimia pitäis olla. Mies on niin huppelissa, että avustani huolimatta hänellä on vaikeuksia päästä jaloilleen. Lopulta se kuitenkin onnistuu.
- Sää oot kääntäny mun pyörän väärään suuntaan, mää asun tossa suunnas.
Käännän menopelin hänen toiveittensa mukaisesti. Mies horjuu, mutta pysyy pystyssä.
- Otat pyörästä tukea ja talutat sen kotiin.
- Eiku mää ajan. Auta mut pyörän selkää.
- Kuule, mä oon juoksukisoissa. En mä nyt pidempään ehdi aikuista miestä auttamaan. Sitäpaitsi sä kaadut, jos lähdet ajamaan.
Näiden saatesanojen myötä poistun miehen luota.
 |
| Ensi vuonna kylttiin voisi lisätä vaikka, että "Mutta eivät ole vaarallisia. Auttavat jopa tarvittaessa". |
Maraton päivässä kuuden päivän ajan -sarjaan osallistuva Miikka Bäckström ohittaa minut. Hän suorittaa urakkansa aina aamutuimaan, jotta ehtii sen jälkeen osallistumaan muiden Kauhajoki Ultra Running Festivaliin osallistuvien huoltoon.
- Näitkö äsken sellaisen kaljupäisen kaverin pyörän kanssa.
- Joo, siinä se horjui ja yritti huonoin tuloksin nousta fillarin satulaan, sanoo Miikka ja kiihdyttää tahtiaan.
Kierros täyttyy ja saavun huoltoalueelle. Raportoin edellisistä kokemuksistani tapahtumapäällikkö Antti Oksaselle, joka lähteekin saman tien tarkistamaan tilannetta Topeekalle.
Kilpailujen johtaja, ultralegenda Seppo Leinonen ei lupaa palkita tekojani parilla lisäkierroksella, vaikka kovasti yritän niitä anella. Päätän siis jatkaa matkaani.
Tarina jatkuu ensi viikon loppupuolella.
Kaj Koivumäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.