keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Eka kerta on aina eka kerta - Iidan eka maraton




Mistä kaikki alkoi


Kesällä 2016 muutettuani Nokialla aloin etsiä kivaa uutta jumppapaikkaa. Vaihtoehdoista päädyin kokeilemaan Liikunta Pyörteen tarjontaa ja se olikin sitten rakkautta ensi hikoilulla. Jäin koukkuun mahtavaan tiimihenkeen, mukaan tunneille ja porukkaan oli todella helppo tulla. Kiitos siitä kaikille ihanille Tiimiläisille sekä Pyörteen muillekin jumppareille! :) Vähitellen jumppien lisäksi ajauduin mukaan Tiimin toimintaa. Pikkujoulujen ja kesän tapahtumien siivittämänä aloin myös pohtia juoksutapahtumiin osallistumista.


Tiimi-lenkkien kautta Maraton-mamamme Anu saikin houkuteltua ensimmäiselle puolikkaalle Paavo Nurmi- maraton tapahtumaan (Ei siitä sitten sen enempää :D). Puolikkaasta jäikin sitten sen verran hampaankoloon, että päätin (Anun pienellä "kannustuksella" :D) osallistua Espoon Rantamaratonille. Ja ei muuta kuin ilmoittautumista sisään.


  
Luvun 42 sisältävä juoksunumero on varsin sopiva numero maratonin ensikertalaiselle.


Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan


Espoon Rantamaratonia kohti lähdettiin lauantai aamulla Anun, Peten ja Juhanin kanssa. Ensikertalaiselle aika kova nippu maratonkonkareita matkaseurana. :) Perille päästyämme oli matkalla tipsit kerättynä. Numerolaput haettuamme siirryimmekin sitten lähtöalueelle. Matkaan päästiin lähtemään perinteikkäässä suomalaisessa syyssäässä vaikkakin vesisateelta vältyttiin. 


Eka puolikas meni nopeasti Espoon hulppeita rantamaisemia ja toinen toistaa upeampia huviloita ihastellen. Olin tietoisesti päättänyt, etten keskity seuraamaan kelloa vaan pyrin menemään fiiliksen mukaan. Olin hankkinut Hot Power- geeliä ja sen avulla verenkierto jaloissa pelitti, eikä krampeista ollut pelkoa. Lisäksi Anun kultaiset ja tarkat neuvot matkan aikana nautittavista suoloista ja energiamöllyköistä pitivät huolen jaksamisesta.


Tokalla puolikkaalla juoksu tuntui yllättävän hyvältä ja ehkä hieman odottelin, että koska se "seinä" tulee vastaan. Tätä "seinää" ei kuitenkaan onneksi tullut ja loppua kohti kilometrit tuntuivat hupenevan yllättävän nopeasti. Pari kilometriä ennen loppua saimmekin sitten vilvoittavan sadekuuron niskaamme. Siinä vaiheessa se ei enää menoa haitannut ja urheilupuiston kuulutuksetkin jo kuuluivat. Maalissa meitä odottivatkin sitten Pete ja Juhani.


Kokonaisuudessaan ensimmäisestä maratonistani jäi todella mukava ja positiivinen fiilis. Superisot kiitokset Anulle, joka kärsivällisesti tuli samaa matkaa kanssani tsempaten ja opastaen. Kiitokset Petelle ja Juhanille tsemppauksesta. Ja myös kaikille Tiimiläisille kannustus- ja tsemppausviesteistä! 


:) Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia 😊  -


Iida

1 kommentti:

  1. Kevyttä kirmausta oli tuo sun eka maraton! Hienosti paukutit askeleet eteenpäin, olen ylpeä sinusta!! Onnittelut!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.