maanantai 24. syyskuuta 2018

M/U #100 Juokse Sorvassa, Juhanin juhlajuoksu 22.9.2018


Kuvia

Kuvia 2


Lauantai 22.9.2018 alkoi Mauri 18-myrskyn jyllätessä Suomessa. Yö oli ollut myrskyinen ja vettä oli tullut runsaasti. Aamun koittaessa aivan pahin myrsky oli kuitenkin rauhoittunut ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Sorvassa juostiin nyt ensimmäistä kertaa sitten tammikuun, kun Anun ja Markuksen uuden kodin rakennusprojekti oli keskeyttänyt juoksut hetkeksi aikaa. Nyt oltiin kuitenkin rakennusprojektissa jo niin pitkällä, että päästiin jälleen juoksemaan. Matkoina tapahtumassa olivat tuttuun tapaan 10 kilometriä, puolimaraton, 30 kilometriä, maraton ja 50 kilometriä.

Itselläni edessä oli erittäin merkittävä virstanpylväs omalla juoksu-urallani, kun 100 maratonia/ultrajuoksua oli tulossa täyteen. Juoksuun oli odotettavissa ennakkoilmoittautumisten perusteella ennätysmäärä juoksijoita ja kannustajia ja mikä hienointa niin huomattavan paljon ensikertalaisia. Aamulla suuntasimme äidin ja isän kanssa Sorvaan tekemään viime hetken valmisteluja edessä olevaa tapahtumaa varten ja vastaanottamaan juoksijoita. Olin delegoinut juoksuun liittyvien tarjottavien hankinnat ja valmistelut pääasiassa äidilleni sekä Anulle ja Markukselle. Herkkutupa lisäksi valmisti tapahtumaa varten todella maistuvia täytekakkuja. Itse keskityin lähinnä itse juoksuun ja siihen liittyviin treeneihin sekä käytännön asioiden valmisteluihin. Tein myös jonkin verran tapahtumaan liittyvää markkinointia. Tapahtumassa oli juoksijoille ja kannustusjoukoille tarjolla mm. kakkua, piirakoita, makkaraa, sipsejä, irtokarkkeja, mehua, urheilujuomaa ja Coca-Colaa. 

Ensimmäisenä tapahtumapaikalle oli jo hieman ennen meitä saapunut Marjomäen Timo isänsä Maunon kanssa. Noin yhdeksän aikoihin paikalle alkoi saapua enemmänkin porukkaa ja ensimmäisten joukossa paikalle tuli kaverini Miikka, joka samalla toi vaimonsa Tainan ja hänen kollegansa Mirkan valmistamat kakut. Suuret kiitokset Tainalle ja Mirkalle. Pikkuhiljaa porukkaa alkoi tulla paikalle enemmän ja enemmän. Erityisen hienoa oli saada paikalle paljon sukulaisia ja kavereita, joista kaikki eivät olleet vielä niin kokeneita konkareita juoksijoina. Osa juoksi ja toiset olivat kannustusjoukoissa mukana.

Juoksutapahtuma alkoi juhlavasti Anun puheella ja tässä yhteydessä Anu lahjoitti minulle lasisen muistomerkin, jonka ansaitsee juoksemalla tasasatasia Sorvassa täyteen. Anun puheen jälkeen Timo halusi puhua 100 Marathon Club Finland ry:n puheenjohtajan roolissa ja tässä yhteydessä pidettiin myös hiljainen hetki edellisellä viikolla menehtyneen Alf Granvikin muistoksi. 390 maratonia/ultramatkaa juossut Alf oli sitkeyden perikuva ja hänen jälkeensä jää yksi laajimmista valokuvakokoelmista, joita maratoneilla on otettu. Tilaisuuden päätteeksi Timo lahjoitti minulle Finnish 100+ Marathon Clubin uusille jäsenille annettavan omalla nimelläni varustetun t-paidan. Tämän jälkeen olikin aika hoitaa lähtömuodollisuudet kuntoon ja Anu antoi tuttuun tyylinsä starttikomennot. Kilpailun kaikkien matkojen lähdöt tapahtuivat samaan aikaan, klo 10:00. Matkaan lähti tällä kertaa 76 juoksijaa, joka on toiseksi suurin osallistujamäärä Juokse Sorvassa-tapahtuman historiassa. Anun ja Laineen Ollin juhlajuoksussa 10.5.2014 oli mukana 78 osallistujaa.   

Oma juoksuni lähti rullaamaan hyvin heti alusta alkaen. Olin päättänyt jäädä aluksi juoksemaan kärjen tuntumaan jonkun sopivan ryhmän kanssa. Honkalan Sami starttasi kympille ja lähti heti alusta painamaan hurjaa vauhtia kärjessä. Ajattelin, että tuo on liikaa maratonia ajatellen ja jatkoin sopivan rentoa vauhtia Lampisen Pekan ja Hirvosen Eetun kanssa. Ensimmäisen kilometrin lähestyessä Markus ja Tanja tulivat takaa ohi ja päätin lähteä heidän mukaansa. Markuksen ja Tanjan kanssa meno jatkui mukavan rentona ja oli kivaa, kun oli myös juttuseuraa matkalla. Välillä tosin tuli hieman vettä, mutta se ei liikaa haitannut ja toi vain sopivasti happea ilmaan. Tanja oli tällä kertaa mukana kympillä, joten hänen matkansa päättyi ensimmäisen kierroksen jälkeen. Tanjalla meni kymppiin 46:12 ja itse jäin hänestä pari sekuntia.
Markuksen kanssa jatkoimme jonkin aikaa toista kierrosta yhdessä, mutta jossain vaiheessa Markus kehotti kiristämään vauhtia, kun minulla näytti kulkevan hyvin. Vauhti sitten jonkin verran kiristyikin ensimmäisen kierroksen jälkeen ja ensimmäiseen puolikkaaseen kului aikaa noin 1:34. Koko matkan ajan sain hyvin voimaa muista juoksijoista, jotka jaksoivat tsempata ja itse myös pyrin kaikkia kannustamaan positiivisesti. Aurinkokin paistoi välillä juoksun aikana ja ilma alkoi olla lämpimämpi verrattuna aamun kylmyyteen. Geelejä meni pari tällä kertaa ja joka kierroksen tullessa täyteen kävin tallissa sisällä tankkaamassa. Lähtö/maalialueellakin oli mukavasti porukkaa ja heidän kannustuksensa piristi mukavasti. 


Juhani  etenee reitillä tutun vauhdikkaasti.


Viimeisillä 12 kilometrillä alkoi olla eteneminen hieman raskaampaa ja vauhti hieman hiipui. Tähän oli osasyynä voimakas vastatuuli, joka vei ajoittain voimia. Toisaalta Shellin suuntaan juostessa oli kyllä myötätuultakin välillä varsin mukavasti ja juoksu tuntui etenevän kuin itsestään. Viimeisen täyden kympin kierroksen muutamalla viimeisellä kilometrillä oli aika raskasta, kun kova vastatuuli vei voimia ja matkan rasitukset muutenkin alkoivat tuntua. Hienosti kuitenkin jaksoin tsempata, kun Tiina ja Jukka vielä siinä loppuvaiheessa kannustivat. Viimeiselle noin kahden kilometrin nypäykselle lähdinkin sitten Taimiston Niinan kirittämänä, kun hän lähti juoksemaan kotiinsa. Kääntöpaikalta tulin sitten yksin takaisin, mutta tässä vaiheessa meno tuntui aika kevyeltä ja upealta, kun tiesin 100. maratonin/ultran tulevan aivan pian täyteen. Maalissa olikin sitten vastassa iso joukko jo maaliin tulleita juoksijoita ja paikalle saapuneita katsojia. Aikani oli 3:13:56 ja se oli päivän nopein aika maratonilla.

Tässä vaiheessa tuntuu aivan uskomattomalta saavutukselta tuo 100 maratonin/ultramatkan rajapyykin saavuttaminen ja nyt on jälleen yksi merkittävä etappi elämässä takana. Erityisen hienoa oli tehdä se tiimin omalla kotiradalla ja sukulaisten, ystävien ja tuttujen ollessa vahvasti menossa mukana. Anulle totesin pian maaliintulon jälkeen, että suoritus ei tuntunut mitenkään erityiseltä. Voin tämän nyt kuitenkin kuitata niin, että oli vain hieman tyhjä olo juoksun jälkeen ja en oikein sisäistänyt vielä tapahtunutta. Nyt kuitenkin alkaa vähitellen tajuta oman saavutuksen arvon ja merkittävyyden. Tämän eteen on tehty erittäin paljon töitä, sitä ei vie kukaan enää pois ja vastaavaan eivät aivan kykene.

Tässä vaiheessa voisi hieman paljastaa taustoja tämän 100 maratonin/ultran tavoitteen takaa. Eräällä tiimilenkillä Monosen Petri ehdotti, että yrittäisin juosta tuon määrän täyteen Suomen nuorimpana miehenä. Mietin tätä hieman tarkemmin ja totesin, että se voi mennä liian tiukaksi ja alle 30v. olisi sopiva tavoite. Alunperinhän olin Kuukauden raholalainen-haastattelussa sanonut yrittäväni juosta 100 maratonia/ultraa 20 vuodessa täyteen 5 maratonin/ultramatkan vuositahdilla. Suoritustahti siis hieman kiihtyi tästä alkuperäisestä suunnitelmasta. Ensimmäisen maratonini juoksin Tuusulanjärven Maratonilla 27.4.2013 ja aikani oli tuolloin 3:19:56. Tuolloin Anu juoksi 100. maratoninsa/ultramatkansa. 100 maratonin/ultran saavuttamiseen kului itseltäni aikaa 1975 päivää (5 vuotta, 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 5 päivää) ja määrä tuli vielä täyteen ennen kuin täytän 30 vuotta 4.10. Tähän mennessä suomalaisista nuorempana saman määrän ovat saavuttaneet ainoastaan Emmi Pasto ja Miikka Bäckström. Jatkossa aion mennä eteenpäin rennommalla asenteella, kisa kerrallaan. Juoksua ja monipuolisia liikuntaharrastuksia aion toki jatkaa. Ajan myötä varmasti tilastoihin kertyy lisää merkintöjä.


Kellontarkkaa työskentelyä.

Erityisen ylpeä olen kaikkien ensikertalaisten upeista suorituksista. Veljeni Tuomas starttasi kisaan puolimaratonille, mutta hän sai kuitenkin kaivettua itsestään sen verran paljon sisua, että juoksikin sitten maratonin. Tämä oli aivan upea veto ja samalla hän lunasti Markukselle Valenciassa 2014 antamansa lupauksen juosta ensimmäinen maraton minun 100. maratonilla/ultramatkalla. En voi kuin ihailla tuollaista asennetta ja päättäväisyyttä. Meno ei ollut ehkä kovin helppoa ja kevyttä loppuvaiheessa, mutta niin sieltä vain tultiin maaliin juoksua ja kävelyä yhdistäen. Tiina ja Jukka kokeneempina tsemppasivat ja neuvoivat Tuomasta loppumatkasta. Hienoa venymistä, kun takana oli vasta 1 puolimaraton aiemmin. Lisäksi nuorin veljeni Eero ja isäni juoksivat tapahtumassa upeasti 10 kilometriä. Ei ole kovin montaa perhettä, jossa on samana päivänä juostu 1. ja 100. maraton ja lisäksi kaksi ensimmäistä kympin kisaa. Lisäksi kolmea vaille kaikki serkkuni (6 kpl) olivat mukana 10:llä kilometrillä tai puolimaratonilla. Joka matkalla riitti ensikertalaisia ja kaikki olivat hyvällä asenteella liikkeellä ja etenivät itselleen sopivaa tahtia.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia tapahtumaan osallistuneita. 100:n maratonin/ultran osalta suurimmat kiitokset menevät omille vanhemmilleni, jotka ovat tukeneet harrastustani sekä Anulle ja Markukselle, jotka ovat valtavan kokemuksensa turvin ohjanneet minua eteenpäin. Työkaverilleni Timolle erityiskiitokset upeista valokuvista, joita hän otti päivän aikana. Teemme kuvista lähiaikoina kuvagalleriaan nettiin. Teijalle kiitos Tapahtumaa varten suunnitelluista kylteistä ja kuvakollaaseista, jotka olivat aivan upeita. Teitte kaikki yhdessä juoksupäivästä ikimuistoisen. Oli myös mukavaa päättää juoksupäivä osan kanssa myöhemmin illalla ruokailuun ja tietovisaan Nokian Pepperissä. Sain myös erittäin hienoja lahjoja juhlajuoksun ja lähestyvien synttärien kunniaksi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja seuraavaksi alan valmistautua lähestyvään Pirkan Hölkkään. Hyvää syksyn jatkoa kaikille!


Teksti ja kuvat: Juhani Yli-Marttila.

Kuvia 2: Timo Kananoja

1 kommentti: