Kisapaikalle päästyämme (pienen kiertoreitin kautta) fiilikseni oli hyvä, ei vieläkään pahemmin jännittänyt. Kuulutus kehotti siirtymään lähtöalueelle ja jättäydyimme Katariinan kanssa jonon hännille, ettemme näin pikkuisina jäisi muiden jyräämiksi. :D
Päätin alussa suosiolla kävellä ja hölkkäillä välillä vähän. Fiilistelin ja seurailin muita mukana olevia juoksijoita. 1km kyltin tullessa vastaan päätin pistää juoksuksi ja se sujuikin tosi hyvin. Ajatukset katosivat ja nautin vaan maisemista. Yhdessä vaiheessa jalat kulkivat niin hyvin, että sykkeeni meinasi nousta liikaa. Siinä puuskuttaessa tuli mieleen Markuksen vinkki, `Hengitä nenän kautta sisään niin syvään kun saat ja suun kautta rauhallisesti ulos.` Onneksi vesipistekin oli jo edessä ja siitä matka jatkui rauhallisemmin, mutta edelleen juosten. Ihmiset kannusti ja se oli ihan mahtavaa.
Jossain vaiheessa kuulin jonkun huutavan nimeäni perässäni. Johannahan se siellä! Vaihdettiin juoksukuulumiset ja sitten Johanna sanoi, että jatka vaan matkaa, mulla oli vauhti taas päällä. :D
Maalin lähestyessä tajusin, että olen juossut koko matkan hymy huulilla, taisin tykätä tästä. Säkkipillit soivat ja jalat alkoivat vähän jarruttaa. Pääsin kuitenkin maaliin ja olo oli hyvä. Aika oli 1:14 eli 9min parempi, kun ensimmäisellä kympilläni Anun maratoonilla. Jee! Olin aika ylpeä itsestäni. Iski jopa sellainen ajatus, että seuraavalla kerralla sitten se puolikas. Anu kyllä sanoi kotimatkalla, että Hawajilla maratoni, sen voi myös kävellä! :D
 |
| Mitali lähti täältäkin kotiin. |
Marika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.