Pirkan yöpyöräily

Tässä hieman infoa tulevasta yöpyörästä.
- klo 20.00 Raholan liikkarin pihaan, jos haluat pyörälle kyydin + yöllä pois jäähallilta.
- valo pyörään - lämmintä puettavaa = hanskat, pipo, takki, pitkähihainen yms.
- vaihtovaatteet pyöräilyn jälkeen, jos vaiks on satanut yöllä
- juotavaa ja pikkupurtavaa - Johanna H. tulee huoltamaan autolla, johon voi jättää tavaroita, Johannalla myös pikkupurtavaa mukana + kahvia yms.

- TSEMPPIÄ!!
 NÄHDÄÄN VIIMEISTÄÄN JÄÄHALILLA NUMERONJAKOPAIKALLA!

 Anu

Jenni L. Yleisurheilun Tähtikisoissa

2. kesäkuuta järjestettiin yleisurheilun Tähtikisat Espoossa Leppävaaran kentällä. Näissä Tähtikisoissa oli mukana myös kävelyt. Naisilla kilpailumatkana oli 5 000 m kävely. Koska olin viikkoa aiemmin kävellyt mielestäni hieman epäonnistuneen vitosen kisan juuri ja juuri puoleen tuntiin, lähdin tavoittelemaan tulokseen parannusta.

Jo ennen kisaa kauhistutti, kun aurinko paahtoi ja mittari näytti 28 lämpöastetta. Minua on turha käskeä nauttimaan lämmöstä kisoissa. Minulle parhaat kisalämpötilat ovat siellä alle 10 lämpöasteen. Rohkeasti lähdin kuitenkin liikkeelle tavoittelemaan hyvää kävelyä. Kolmeen kilometriin asti kilpailuni sujui jopa yllättävän hyvin ottaen huomioon helteen. Viimeiset pari kilometriä menivätkin sitten ihan vaan sinnitellen, samaa vauhtia en pystynyt enää säilyttämään. Kovin pahasti vauhti ei kuitenkaan pudonnut loppumatkastakaan, mutta kuumuudessa tuli kyllä todella huono olo. Loppuaika oli 29.45,06, eli kyllähän sitä parannusta siihen edelliseen vitosen aikaan kuitenkin tuli. Sijoitukseni kisassa oli 4.

Kävely-cupin voitto

Kävely-cup on kilpailusarja, jossa kokonais-cupin loppusijoitus määräytyy osakilpailujen menestyksen mukaan. Tänä vuonna osakilpailuja järjestettiin yhteensä neljä. Osallistuin niihin kaikkiin.

Cupi voittaja (kuvan mitali ei liity tapaukseen)

24. maaliskuuta oli cupin ensimmäinen osakilpailu Espoossa. Kyseessä oli hallikisa, joka kilpailtiin Esport ratiopharm Arenalla. Matkana oli 3 000 m kävely ja lähdin matkaan kohtalaisen varovaisesti, koska poskiontelotulehdukseen syöty antibioottikuuri oli vasta juuri loppumassa. Kisa sujui kuitenkin mukavasti ja rennolla suorituksella saavuin naisten sarjan voittajana maaliin. Aika oli 17.25,6.

Seuraava osakilpailu käveltiin maantiekävelynä Tuusulassa 21. huhtikuuta. Matkana oli 10 km kävely. Kisa sujui minulta todella hyvin ja olin naisten sarjan 3. ajalla 61.19. Tämä oli parempi aika kuin viime kauden paras kymppini ja aika alittaa myös naisten B-luokan rajan.

Kolmas osakilpailu järjestettiin Vantaalla Hakunilan kentällä 26. toukokuuta. Kyseessä oli ratakauden avaus. Tällä kertaa meno 5 000 m kävelyssä oli melko takkuista. Sinnittelin sellaista suunnilleen 6 minuutin kilometrivauhtia. Loppumatkasta näytti jo siltä, että puolen tunnin alitus

jää haaveeksi, muta lopussa sain vielä pinnisteltyä niin, että tulokseksi kirjattiin: 29.59,3. Aika alitti lähes minuutilla viime kauden parhaan tulokseni. Sijoitukseni oli 2.

Viimeinen eli neljäs osakilpailu järjestettiin 8.6. Järvenpäässä. Kilpailumatkana oli 3 000 metriä, mutta tällä kertaa tuo pikamatka tuntui sujuvan kaikkea muuta kuin sähäkästi. Aikaani en ole tyytyväinen: 17.19, mutta voitto siitä kisasta kuitenkin tuli.

Pokaalia pukkaa

Näillä tuloksilla saavutin siis naisten sarjan kokonaiskilpailun voiton kävely-cupissa.

Jenni L.

Vantaa triathlon 2.6.2013

Sprinttimatkan triathlon: uinti 750m – pyöräily 20 km – juoksu 5 km

On ehkä paikallaan aloittaa siitä, miten ylipäätään triathlonin pariin päädyin. Parin entisen koulukaverin kanssa tuli jossakin pokeri-illassa syksyllä 2011 puheeksi triathlon, kaverit olivat menossa Joroisiin puolimatkan kisaan seuraavassa heinäkuussa. Itse mielsin triathlonin vielä myyttisten teräsmiesten lajina, enkä ajatellut sen olevan minua varten, mutta ajatus jäi hautumaan.

Tammikuussa 2012 olin varusmiespalvelusta suorittaessani komennettuna Upinniemeen, missä ei iltaisin ollut oikein muuta tekemistä kuin syödä pizzaa sotkussa tai urheilla – valitsin useimpina iltoina jälkimmäisen. Paikassa, jossa taistelusukeltajia koulutetaan, on toki uimahalli, siellä tuli vietettyä aikaa ja innostuin uimisesta. Kun juoksuharrastustakin oli jo aloiteltu, ei yhdistelmästä puuttunut enää kuin pyöräily. Siitä se ajatus jotenkin syntyi, ja Joroisten Finntriahtlon 2013 kutsui.

Treenailin itsenäisesti ja tiimin puitteissa alkuvuoteen 2013 asti, kun satuin Tesomalla uimassa käydessäni huomaamaan Orca-triathlonkoulun ilmoituksen (http://www.mjrtraining.net). Ilmoittauduin mukaan, ja valmentajan opastuksella on treenattu nyt helmikuusta asti, pääasiassa oman viikoittaisen harjoitusohjelman mukaan, mutta keskiviikkoisin ja sunnuntaisin on pidetty porukalla yhteistreenit: ke yleensä uintia ja su jotakin muuta. Erityisesti uintitekniikan opetus on kehittänyt uintitaitoani kuluneen kevään aikana enemmän kuin kaikki omat uintitreenit aikaisemmin.

Päätavoite on siis Joroisten Finntriathlonin puolimatkan kisassa (1,9 km – 90 km – 21,1 km ) heinäkuussa, mutta kisoja on Suomessa toki muitakin. Lyhyen matkan kisana aikaisin kesällä Vantaa triathlon valikoitui kauden ja triathlonuran avaukseksi.

--

Sunnuntaiaamuna noustiin varhain matkaan. Pakattavaa tavaraa oli aikamoinen määrä, edellisen illan valmistelut ja huolellinen tarkistuslista auttoivat muistamaan kaiken. Aamupala teki hieman vastarintaa, liekö jännittänyt vai yritinkö hörpätä sen liian nopeasti, kun osa tuli kaaressa ylös… Matkalla eväät pysyivät kuitenkin sisällä.

Auto parkkiin, kisapaikalle piti kävellä noin kilometrin verran. Ilmoittautumisen jälkeen vaihdoin jo kisavarusteet päälle, hirmuisen paljoa ylimääräistä ihmettelyaikaa ei jäänyt. Kisatorilla pyörittiin hetki, ostin ajanottosirua varten vielä nilkkaremmin ja kuuntelin koutsin viime hetken vinkit.

Vein pyörän ja varusteet vaihtoalueelle. Pientä paniikkia meinasi tulla, kun ensin numerolapussa ei ollutkaan reikiä kisavyötä varten, sitten kun askartelin niitä Leathermanilla, niin tuli sormeenkin yksi ylimääräinen. Samaten pientä tuskanhikeä alkoi pukata, kun kenkien fiksailuun tarkoitetut kumilenkit osoittautuivatkin odotettua hauraammiksi. Varusteiden virittelyt kuitenkin lopulta onnistuivat.

(Pyöräilyyn lähtöä nopeuttaa dramaattisesti kun kiinnittää triathlonkengät jo valmiiksi polkimiin, sitten vasta vauhdissa laittaa jalat kenkiin ja sulkee kenkien tarranauhan. Kumilenkeillä saa kengät pysymään vaaka-asennossa ennen liikkeelle lähtöä, että ne eivät raahaa maata ja irtoa, kun pyörä talutetaan vaihtoalueelta.)

Valmis lähtöön.

Kisainfon jälkeen oli aika pukea märkäpuku päälle. Pikaisen pulahduksen ehdin laiturin ja rannan väliin jäävässä ”lasten altaassa” ottaa, kunnon lämmittelyyn ei jäänyt aikaa kun piti jo siirtyä lähtökarsinaan odottelemaan. Hetki pitikin odotella, että kaikki lähtijät saatiin lopulta paikalle. Siirryttiin jonomuodostelmassa laiturille, matkalla heitin pikaiset yläfemmat triathlon- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin kanssa, häntä haastateltiin juuri samaan aikaan. Hyppäsimme miellyttävän lämpöiseen (21°C) veteen ja siirryimme lähtöviivalle. Asetuin varmuuden vuoksi hiukan taaemmas, etten ainakaan jäisi nopeampien jalkoihin.

Isoja kaloja Kuusijärvessä.

Startti kajahti ja lähdin kaikessa rauhassa omaa vauhtia kauhomaan yrittäen keskittyä hyvään uintitekniikkaan. Homma lähti hyvin käyntiin, pientä ruuhkaakin oli, mutta siinä tuntui olevan juuri sopivasti säpinää. ”Mahtavaa, tätä vartenhan on reenattu”, ajattelin. Tässä vaiheessa oikein iski mieleen ajatus, missä ollaan ja miten kivaa oikeastaan olikaan. Uin hymy korvissa ekalle poijulle asti.

Isompia mutkia ei uintiin tullut. GPS uimalakissa toimi hyvin. Mukana siirtymä vaihtoalueelle.

 Kurkistelin suuntaa vähän väliä, enkä mielestäni uinut kovin isoja mutkia. Poijuillakaan ei ollut pahasti ruuhkaa. Pitkällä takasivulla huomasin tempovani hetkittäin liian lujaa ja hölläilin tahtia hiukan. Viimeisiltä poijuilta tähystelin taaksekin päin ihmetellen, miten paljon porukkaa taakse jäi, ja uin sitten rantaan reippaasti.

Rannalla Johanna huuteli kannustuksia. Itse keskityin lähinnä pysymään pystyssä ja riuhtomaan märkkäriä vauhdissa pois. Jälkikäteen arvioiden olisi ehkä helpottanut, jos olisi avannut vetoketjun kokonaan… Yläosa, lakki ja lasit äkkiä pois, samalla reipasta hölkkää vaihtoalueelle, missä loput puvusta pois. Kypärä ja aurinkolasit päähän, gps olkavarteen ja  kisanumerovyö päälle. Pyörä talutukseen ja kohti pyöräreittiä. Koutsikin huuteli kisatorin puolelta kehuja hyvästä uinnista. Itse tajusin vasta vartin pyöräiltyäni ja kelloa vilkuiltuani, että sehän meni hämmentävän nopeasti.

Reipasta menoa.

 Vaihtoalueelta pyöräreitille tullessa oli asfaltissa oranssi viiva, jonka jälkeen sai nousta pyörän selkään. Kengät sujahtivat näppärästi vauhdissa jalkoihin. Alkuun ja loppuun hölläilin hiukan, mutta muuten poljin käytännössä niin lujaa kuin jaksoin. Reitti oli varsin tasainen, muutama pieni ylämäki oli, ja välillä kevyttä vastatuulta. Ihan omaa hyvää tasoa sujui, keskinopeus hiukan reilu 30 km/h. Muutaman ohitinkin, mutta myös aika moni vauhdikkaampi kaveri triathlonpyörän kanssa sujahti ohi. Vaihtoon tullessa kengät valmiiksi jalasta ja paljain jaloin taas vaihtoon.

Paljain jaloin T2:een.

Rivakasti kypärä päästä, lippa tilalle ja lenkkarit jalkaan. Juoksureitti olikin sitten aika raaka, lyhyehköjä mutta sikajyrkkiä mäkiä oli useita ja helle lähenteli 28 astetta. Tässä vaiheessa näiden tekijöiden yhdistelmä alkoi hyydyttää, ja ylämäkiin oli pakko hidastaa. Syke oli aivan pilvissä. Huoltopisteiltä otin vettä, tippa meni suun kostukkeeksi ja loput kaadoin päälleni.  Tokalle kierrokselle lähtöä piristi parin pikkupojan kanssa heitetyt yläviitoset ja maalialueelle kerääntyneen yleisön kannustus. Kahden kierroksen jälkeen tuli kuitenkin maali vastaan, lopulta. Mitali kaulaan, ajanottosiru nilkasta pois ja äkkiä nestettä naamariin. Oli todella kuuma olo ja piti vähän aikaa piti ihan istuskella ja sulatella, mitä tuli tehtyä.

Askel ei kyllä tuntunut enää kevyeltä maaliin tullessa.

Varusteet piti hakea melko pian vaihdosta pois, suihkun jälkeen oli saatava vähän grillimakkaraa ja katsottiin rannalta vielä perusmatkan lähtö. Sitten kotia kohti mitali kaulassa ja kokemusta rikkaampana.

Iso plussa tapahtumajärjestelyistä järjestäjille. Vaikka tapahtumassa oli monta sarjaa, paljon väkeä ja monen monta ensikertalaista, kaikki toimi minusta hienosti. Loistosuoritus. Voisin hyvinkin mennä ensi vuonnakin, jos aikataulut vaan silloin sopivat. Sprintti sopii loistavasti ensimmäiseksi triathlonkisaksi ja tarjolla oli kunto- ja kokeilusarjojen muodossa jokaiselle jotakin, edes lasten sarjoja unohtamatta.

Kiitokset henkilökohtaiselle huoltajalle.

Uinti 13:55

Vaihto 1 03:34

Pyöräily 41:34

(Vaihto 2 aikaa ei tullut erikseen)

Juoksu 29:32

Yhteensä 1:28:34,1

Omaan suoritukseeni olen oikein tyytyväinen. Uinnin nopeudella yllätin itseni, Johannan ja vissin vähän valmentajankin. Pyörä meni ihan omalla tasolla, juoksussa sitten vähän hyydyin. Silti kaikkiaan aivan mahtava kokemus ekasta triathlonkisasta – suosittelen muillekin lämpimästi! Lauantaina 8.6. sitten Hyvinkäällä Sääksi triathlonin perusmatka eli 1500m – 40 km – 10 km. Raporttia seuraa. :)

Timo 

Heija Heija Tukholma!!

Vihdoinkin kohti Tukholmaa projekti päättyi. Oli siis aika pakata kassit ja lähteä matkaan. Olin ilmoittautunut mukaan Välimatkojen järjestämälle maratonmatkalle. Matkaan sisältyi bussikuljetukset, laivamatkat aamiaisineen sekä Tukholman kiertoajelu oppaan kera. Ensin luulin lähteväni ainoana tiimiläisenä reissuun, mutta ilokseni kuulin että muitakin tiimiläisiä on samassa bussissa. Tanja nimittäin oli myös lähtenyt matkaan miehensä Pasin kanssa. Olipa bussiin eksynyt yksi työkaverikin. Ja kun oikein tarkkaan katsoin muita matkustajia, niin olihan siellä muista tapahtumista tutuiksi tulleita kasvojakin. 

Tanja ja Mari valmiina lähtöön

Bussissa istahdin Tanjan ja Pasin eteen ja matka taittui nopeasti mukavia jutellen. Tulihan siinä mietittyä ja punnittua tavoitteita tulevaan koitokseen. Säätiedotukset piti siinä sivussa jännitystä yllä, koska ei todellakaan tiennyt sataako vai paistaako. Ihan sama, mutta päätimme säästä huolimatta nauttia joka kilometristä. Bussimatkan aikana selvisi myös hirmuinen epäkohta, kun Pasi ilmoitti ettei kuulu mihinkään seuraan. Tästä alkoi sitten armoton käännytystyö jotta saataisiin uusi jäsen tiimiin. 

No, laivamatka Tukholmaan meni "nukkuessa" maha täynnä ihanaa katkarapuvoileipää. On se vaan herkkua se! Iltapalan yhteydessä tuli muuten pidettyä isohko luento pöydän muille maratoonareille suolan merkityksestä maratonilla. Tämä luento otettiin ihan vakavasti ja pian oli suolapussit kadonneet kahvilan kiposta. 

Aurinkoinen lämmin aamu valkeni ihanasti ja pääsimme vihdoin aamiaspöytään tankkaamaan tuhti maratonaamiainen. Isoksi huolenaiheeksi kehkeytyi täysin hiljetynyt vatsa. Ei siis merkkiäkään suolen toiminnasta. Tämä ei varmaankaan tiedä hyvää. 

Aamu jatkui vielä mukavissa merkeissä kun teimme bussilla Tukholman kiertoajelun oppaan kera. Täytyy myöntää että kierros avasi ihan uudenlaista näkökulmaa Ruotsiin maana ja Tukholmaan kaupunkina. Tästä iso kiitos aivan huipulle matkaoppaalle. Kaiken lisäksi kiertoajelun mielenkiintoa piti yllä se, että ajelimme suurelta osin pitkin maratonreittiä. Oli kiva nähdä reitinvarren maisemia ilman isoa ihmismassaa tai liikenneruuhkia. 

Kiertoajelun päätteeksi bussi pysäköitiin ihan lähelle lähtöaluetta. Kävimme noutamassa kisanumerot ja kiersimme tietenkin expossa hypistelemässä ihania urheiluvaatteita. Tällä kertaa selvisin kierroksesta halvalla, koska en tehnyt yhtään ostosta, ihme kyllä.

Näiltä nurkilta lähdetään

Armottoman bajamajarallin jälkeen pääsimme vihdoin siirtymään lähtökarsinoihin. Oli jotensakin outoa seisoskella ilman tiimikavereita lähtölaukausta odotellen. Jännitys oli tällä kertaa melkoinen. Miten selviän tästä reissusta ilman kaverin tsemppausta ja tukea. 

Vihdoinkin pääsimme matkaan. Tunnelma oli ihan huipussaan ja helikopterien pörinä loi vielä oman mausteensa lähtöön. Jännitys katosi ja sitten nokka kohti tavoitetta, eli etsiä 3.45 jänis. Sieltähän se tuli ja sinnehän se jäi. Ohitin jänön n. 10 km kohdilla. Jatkoin omaa vauhtiani, kunnes taas oli saman ajan jänö edessä. Hetken ihmettelin että mitäs tämä nyt on, mutta jäniksen selkään kiinnitetty lähtöaikalappu kertoi tämän olevan se jänis mikä minun pitikin saavuttaa. Muutaman kilometrin hölköttelin tässä ryhmässä, mutta sitten jalat alkoi vaan viedä reippaampaa tahtia. Mietin moneen kertaan, että tästä ei vielä hyvä heilu. Silti päätin antaa mennä kun ei kerran pahalta tuntunut.

Hyvä meno ja vauhti pysyi ihan koko matkan. Tunnelma reitin varressa oli todella mahtava. Kannustuksia tuli yleisöstä ja juoksijilta. Orkesterit paukutti meneen kivoja biisejä. Iho oli vähän väliä ihan kananlihalla. 

Viimeiset 5 km on aina pitkät niin biisi soi jälleen päässä. Lähestyttyä stadionia kiinnitin huomiota muutamiin juoksijoihin jotka kamppailivat kramppiensa kanssa tai olivat muuten vain väsähtäneet. Tunsin itseni niin onnekkaaksi kun olen saanut harrastukseni alkuajoista lähtien asiantuntijan, eli Anun kultaakin kalliimpia neuvoja ja vinkkejä maratonilta selviytymiseen. Olin nimittäin niin hyvävoimainen koko juoksun ajan, ja vielä sen jälkeenkin. Maalissa saatu yksi kylmä olut maistuikin juhlavalta. Mitään muuta en ehtinyt jälkitankkauspöydästä ottamaan, koska sateen kastelemat vaatteet loi paleluhorkan melkoisen nopeasti. Vettä kun satoi viimeiset n. 10 km.

Bussille oli ehtinyt Tanja ja muutama muu minua ennen. Tanja parka oli kauheassa paleluhorkassa huulet sinisenä ja vielä todella huonovointinen. Pohjekrampit ja energian loppuminen oli tehnyt juoksusta todella vaikean. Suolat, mitkä Tanja oli mukaansa laivalta ottanut, olivat sulaneet taskuun ja niistä ei matkalla apua ollut. Tanja päätti huonovointisuudesta huolimatta juoda palautusjuoman ja se siitä sitten myös tuli. Palkkari palautui melkoisen nopeasti muovipussin pohjalle. No, onneksi olo oli ohimenevä ilmiö. Huumoriakin alkoi löytymään kun naureskelimme toisillemme, yksi antaa ylen, toisella hampaat iskee kipinää ja huulet on sinisenä kylmyydestä ja minä kolmantena söin hyvällä ruokahalulla eväitä kassista ja nappasin vielä toisen oluenkin. Kiitos tankkauksen, kolmen energiageelin ja neljän suolapussin ;)

Kokonaisuudessaan reissu oli todella onnistunut alusta loppuun asti. Matkalla tutustuin myös uusiin mukaviin ihmisiin. Luultavimmin tiimi sai pari uutta jäsentäkin, sillä olen ihan varma, että Tanjan mies Pasi onnistuttiin käännyttämään meidän porukkaan. Hyttikaveri Laura kiinnostui meistä kovasti ja saattaa ehkä joku kerta ilmestyä yhteislenkille mukaan. Toivotaan ainakin näin. 

Välimatkat tarjosi todella hyvin järjetetyn matkan, sillä matkustajille kaikki oli niin helppoa. Bussi vei, toi ja odotti. Suosittelen.

Kiitos koko Tampereenbussin väelle hauskasta ja leppoisasta seurasta. Oikein kaunista lämmintä kesää teille kaikille ja tietenkin onnistuneita maratoneja täällä kotipuolessa. Anun 100+ maralla varmaan nähdään ;)

Lopuksi onnittelut vielä hienoista juoksuista Tiina, Mira ja Tero. 

- Mari -

Huomio

Anu ottaa Zero Point-tilauksia vastaan 9.6 asti, tarjolla on mm. kysyttyjä värillisiä säärystimiä. Samaam päivämäärään mennessä on naisilla mahdollisuus tilata hiHattomia toppeja, käyvät niin jumppaan kuin juoksuun, väreinä musta tai pinkki, hinta 14,90 + taakse painatus Team Rahola (pari euroa).

Musta

Pinkki

                               








Aina ihana Pirkan soutu lähestyy jo niin kutkuttavasti, että nyt tarvii nopeaan tahtiin saada tietää soutuun lähtijät, jotta voimme varata tarvittavan määrän veneitä. Soutuun osallistutaan tänäkin vuonna siis kirkkoveneellä ns. toiseen aaltoon. Soutajalla ei tarvitse olla minkäänlaista kokemusta lajista. Mukaan tarvitset vain avointa ja kepeää mieltä. Kaikki ovat tervetulleita Team Raholan veneisiin! Sitovat ilmoitukset Anulle HETI! Soutu kustantaa 40,5€/nuppi, maksusta lisätietoa hieman myöhemmin. Soudun jälkeen on mahdollisuus lähteä porukalla syömään ja nauttimaan kesäillasta peräpää sykkien.

Kaikki joilla on mahdollisuus osallistua Anun 100+ maratonin talkoisiin 6.7, niin ottaakaahan yhteyttä mahd.nop. Tarvitsemme liikenteenohjaajia sekä toimitsijoita juomapisteille sekä maalialueelle. Kaikille talkoolaisille on maratonin jälkeen tarjolla ruokaa ja juomaa Sorvassa. Syödä saa vaikka seuraavaan aamuun asti. :-)

Nyt kaikki vaellukselle lähtevät ilmoittakaa lähtönne sitovasti myös mahd.nop., jotta tiedämme monellako autolla tarvii lähteä jne. Vaellukselle lähdemme su 7.7, kun maratonin humut on saatu humuiltua, paluu on seuraavana perjantaina. Vaellusreitti on Sevettijärvi-Pulmanki, jolla matkaa kertyy reilu 60km.

Anun luento Mustavuoren katoksen alla ma 24.6 klo 17.30. Lenkki luennon perään klo 18.45 n.10km.

Imoitukset em. asioihin anu.ossberg@gmail.com tai 040 828 5700

Maraton pilsnerin alkulähteillä

Talven lumien keskellä ja Reykjavikin reissun jälkitunnelmissa päätin, että lähden kevätretkelle ja samalla maratonille. Samaan aikaan käynnissä olleet vaihto-opiskeluhaut ohjasivat myös valintani Prahaan. Ajankohta oli sopiva ja kaupunki kiinnostava. Opiskelukaverini Maijan kanssa tilasimme matkat eräänä juhlinnan täyttämänä iltana ja vain pari päivää myöhemmin sain tiedon, että vaihto-opiskelunikin suuntautuu syksyllä Prahaan. Kevätretki muuttui uuden kotikaupungin tutustumisreissuksi.

Lähdimme matkaa äitienpäivää edeltävänä perjantaina. Mitä voikaan kuvitella, kun kaksi nuorta naista lähtee matkaan? Miesten arvostelu ja kuiskinta alkoi jo lentokentällä. Päästin siinä sitten suustanikin, että  ”Voiko lentokentältä löytää unelmiensa miehen?”. Maija ei tähän osannut kovin tarkkaan muistaakseni vastata, mutta lennon jälkeen olimme jo yhtä mieltä sitä, että lentokentältä ei ehkä, mutta lentokoneesta. Olimme nimittäin saaneet lentoseuraa Helsingistä.

Lauantaina heräilimme hotellillamme Prahan keskustan liepeiltä ja suuntamisimme metrolla kohti Expoa, joka ei kuitenkaan ollut niin helppo löytää, edes seuraamalla muita juoksutossunaisia ja -miehiä. J Olin aiemmin kertonut Maijalla, että Expoon kannattaa varata aikaa, sillä sieltä usein löytää hyviä löytöjä. Kiertelimme sen läpi. Korunan ja euron vaihtokurssi ei ihan ollut vielä auennut tällöin. Myöhemmän laskutoimituksen jälkeen hieman jäi harmittamaan, kun tutut juoksutossutkin maksoivat vain 114 euroa. Olisi ne ehkä matkalaukkuun mahtuneet. Numerolappu löytyi ja kaikki oli siis valmista.

Sunnuntaina herätys oli tuttuun tapaan aikainen. Edellinen ilta oli taas venähtänyt, kun kahta nuorta naista ei meinannut saada tanssilattialta pois. Oluen maistelut jäivät kuitenkin vähiin sen verran järkeä löytyi. Maratonin lähtö ja maali oli järjestetty Prahan vanhan kaupungin sydämeen. Juoksijoita oli paljon eikä aikaa ollut taaskaan liikaa. Pian lähtö starttasi ja tajusin, mihin hullun hommaan olin itseni laittanut. 

Juoksu eteni.

Maisemat olivat hienot. Reitti oli järjestetty Vltava-joen varteen, joten reitillä melkein kokoajan näkyi joki. Kannustusta oli vähintään yhtä paljon kuin useampia vuosia sitten Tukholman maratonilla. Tunnelma oli hyvä. Törmäsin useampiin suomalaisjuoksijoihinkin. Johnnys tai Jennys servicet siis tuttavallisemmin bajamajat jäi kerrankin kokematta juoksun aikana!

Näihin kun pääsis

Maija oli valokuvaamassa ja kannustamassa pariin otteeseen matkan varrella sekä maalisuoralla. Kannustuksella on suuri rooli, varsinkin kuin teamin väkeä ei näkynyt. Kevään sairasteluiden vuoksi tavoitteena oli päästä maaliin ja se tehtiin. Maratonin jälkipuinneissa kuitenkin huomasin, kuinka helle oli yllättänyt punapigmenttisen juoksijan. Nahka punotti.

Onnellinen punanahka

Muutaman hengenvetäsyn ja oluen jälkeen elämä taas hymyili. Seuraavana päivänä tutustuimme Plzenin panimokaupunkiin, jonne oli noin 2 tunnin junamatka. Pilsner Urquelin panimokierros oli vaikuttava. Ei pelkästeen sen takia, että siellä tarjoiltiin pilsneriä vaan sen vuoksi, että pilsneriä valmistetaan vieläkin isoissa tammitynnyreissä kellarissa. Historiatietona pilsner sai alkunsa 1842 vuonna kun Josef Groll keksi sen. Panimon jälkeen shoppailtiin parissa Outletissä tietenkin.

Old Town Squarre

Takaisin Prahaan päästyämme huono olo valtasi, josta seurasi parin päivän hotellilla makoilu ja sen jälkeen sairaalareissu tiputuksineen, mutta Suomeen päästiin suunnitellusti. Syyksi paljastui ruokamyrkytys. Näkemättä jääneet kulmat voidaan sitten katsella syksyllä ajan kanssa. Maija kuitenkin käytti tilaisuuden hyväkseen ja sai kutsun treffeille, kun minä makasin hotellilla. Siellä Maija ja helsinkiläismies olivat nauttineet viiniä romanttisesti Vltava-joen rannalla ja pussailleet tunnetuimmalla aukiolla. J

Nyt haastankin kaikki tiimiläiset ensi keväänä Prahaan maratonille. Toimin silloin jo tottuneesti kaupunkioppaananne!

Elisa