Helsinki
City Run 5.5. 2012
Kun viime
syksynä vahingossa löysin loistavan Team Raholan – juoksuporukan, olin vielä
täysin aloittelija näissä juoksutouhuissa.
Nyt olen saavuttanut ensimmäisen etappini kun osallistuin elämäni
ensimmäiseen juoksukilpailuun, Helsingin puolimaratoniin. Lähdin uteliaana
testaamaan kuinka juoksu sujuu isossa porukassa numerolappu rinnassa. Matkaan lähdin
melko luottavaisin mielin sillä olinhan reenannut tunnollisesti koko talven
yksikseni tarkan ohjelman mukaisesti sekä raholalaisten kanssa.
HCR:ään
osallistui meitä raholalaisia minun lisäkseni muutama muu, mutta tulimme eri
kyydeillä paikalle enkä nähnyt heitä siinä väenpaljoudessa. Ainoastaan
Taimiston Niina tuli samalla kyydillä kuin minä ja hänen kanssaan tuli
vaihdettua tuntemuksia juoksusta.
Vähän ennen
lähtöä sää oli vielä kolea ja ilmassa oli sateen uhkaa. Ensimmäinen pulmani oli se millä vaatetuksella
lähtisin juoksemaan? Katsoin sitten mallia oikeista juoksijoista ja puin
päälleni juoksutrikoot ja t-paidan. Näin olikin hyvä juosta. Kun matkaan
lähdettiin, sää kirkastui ja saimme juosta suurimman osan matkasta auringon
paisteessa. Olin kolmannessa lähtöryhmässä. Lähtöä odotellessa joka puolelta kuului innostunutta puheensorinaa,
mutta juoksun alettua puhe vaimeni ja ympärilläni oli vain keskittyneitä
juoksijoita. Juoksin mielestäni hyvää
vauhtia, mutta silti ihmisiä vain vyöryi ohitseni jatkuvasti. Epäilin jo että
ohitseni juoksee kohta seuraavan lähtöryhmän juoksijoita. Mutta ei sentään,
kaikilla näytti olevan samanväriset numerolaput rinnassaan.
Puolessa välissä
juoksuni alkoi tuntua tosi hyvälle ja päätin lisätä vauhtia. Silloin minäkin
sain kokea ohittamisen riemua vähän aikaa! Muutaman kilometrin jälkeen
kuitenkin aloin epäilemään etten koko loppu matkaa jaksa niin kovaa mennä,
joten hidastin taas vauhtiani. Eräs
nuori mies puuskutti rinnallani ja ihmetteli, että onko noista energiageeleistä
hyötyä kun näki minun sellaista ottavan.
Minä asiantuntevasti kehuin niitä, vaikka vielä puoli vuotta sitten
ihmettelin mistä ihmeen geeleistä porukat puhuu. Hän lupasi ensi kerralla kokeilla. Tällä puolimaratonilla
samalla testailin juoksuvyötäni ja energiageelejä tulevaa kokomaratonia
silmällä pitäen. Kun stadion alkoi häämöttää, innostuin taas lisäämään vauhtia.
Viimeiset ylämäet menivät kevyesti, voimia oli jäänyt varastoon. Stadionin
portista juostessani tuuletin, loppusuoralla vilkuttelin katsomoon, maalissa
tuuletin. Minä taisin olla ainoa vähän
tärähtänyt tuulettaja. Olin hyvällä mielellä kun olin selvinnyt maaliin hyvissä
voimin ja olin nauttinut juoksustani. Aika ei päätä huimaa, mutta minulle se
oli hyvä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Jaana Putkinen
Onnittelut Jaana hienosta juoksusta Hesassa! Fiilis oli varmasti mahtava kun stadionille saavuit, sen oikeen tunsi itsekkin kun raporttia luki. Nyt nenä kohti Tukholmaa luottavaisin mielin. Olet valmis suureen haasteeseen ja selviät siitä hienosti :)
VastaaPoistaMukavaa, että löysit Team Raholan! Kanssasi on mukava liikkua ja viettää aikaa! Isot tsempit Tukholmaan!!
VastaaPoistaHieno juoksu Helsingissä, onnea Jaana! Ja tosi kiva, kun olet mukana tiimin erilaisissa toiminnoissa. Isosti tsemppiä Tukholmaan, muista sitten tuuletella kunnolla :)
VastaaPoistaOnnea Jaanalle onnistuneesta neitsytmatkasta, hemmetin hyvään aikaanhan se meni! Tsemppiä Tukholmaan, näytä niille mistä raholalaiset on tehty! ;)
VastaaPoista