Vantaa triathlon 2.6.2013

Sprinttimatkan triathlon: uinti 750m – pyöräily 20 km – juoksu 5 km

On ehkä paikallaan aloittaa siitä, miten ylipäätään triathlonin pariin päädyin. Parin entisen koulukaverin kanssa tuli jossakin pokeri-illassa syksyllä 2011 puheeksi triathlon, kaverit olivat menossa Joroisiin puolimatkan kisaan seuraavassa heinäkuussa. Itse mielsin triathlonin vielä myyttisten teräsmiesten lajina, enkä ajatellut sen olevan minua varten, mutta ajatus jäi hautumaan.

Tammikuussa 2012 olin varusmiespalvelusta suorittaessani komennettuna Upinniemeen, missä ei iltaisin ollut oikein muuta tekemistä kuin syödä pizzaa sotkussa tai urheilla – valitsin useimpina iltoina jälkimmäisen. Paikassa, jossa taistelusukeltajia koulutetaan, on toki uimahalli, siellä tuli vietettyä aikaa ja innostuin uimisesta. Kun juoksuharrastustakin oli jo aloiteltu, ei yhdistelmästä puuttunut enää kuin pyöräily. Siitä se ajatus jotenkin syntyi, ja Joroisten Finntriahtlon 2013 kutsui.

Treenailin itsenäisesti ja tiimin puitteissa alkuvuoteen 2013 asti, kun satuin Tesomalla uimassa käydessäni huomaamaan Orca-triathlonkoulun ilmoituksen (http://www.mjrtraining.net). Ilmoittauduin mukaan, ja valmentajan opastuksella on treenattu nyt helmikuusta asti, pääasiassa oman viikoittaisen harjoitusohjelman mukaan, mutta keskiviikkoisin ja sunnuntaisin on pidetty porukalla yhteistreenit: ke yleensä uintia ja su jotakin muuta. Erityisesti uintitekniikan opetus on kehittänyt uintitaitoani kuluneen kevään aikana enemmän kuin kaikki omat uintitreenit aikaisemmin.

Päätavoite on siis Joroisten Finntriathlonin puolimatkan kisassa (1,9 km – 90 km – 21,1 km ) heinäkuussa, mutta kisoja on Suomessa toki muitakin. Lyhyen matkan kisana aikaisin kesällä Vantaa triathlon valikoitui kauden ja triathlonuran avaukseksi.

--

Sunnuntaiaamuna noustiin varhain matkaan. Pakattavaa tavaraa oli aikamoinen määrä, edellisen illan valmistelut ja huolellinen tarkistuslista auttoivat muistamaan kaiken. Aamupala teki hieman vastarintaa, liekö jännittänyt vai yritinkö hörpätä sen liian nopeasti, kun osa tuli kaaressa ylös… Matkalla eväät pysyivät kuitenkin sisällä.

Auto parkkiin, kisapaikalle piti kävellä noin kilometrin verran. Ilmoittautumisen jälkeen vaihdoin jo kisavarusteet päälle, hirmuisen paljoa ylimääräistä ihmettelyaikaa ei jäänyt. Kisatorilla pyörittiin hetki, ostin ajanottosirua varten vielä nilkkaremmin ja kuuntelin koutsin viime hetken vinkit.

Vein pyörän ja varusteet vaihtoalueelle. Pientä paniikkia meinasi tulla, kun ensin numerolapussa ei ollutkaan reikiä kisavyötä varten, sitten kun askartelin niitä Leathermanilla, niin tuli sormeenkin yksi ylimääräinen. Samaten pientä tuskanhikeä alkoi pukata, kun kenkien fiksailuun tarkoitetut kumilenkit osoittautuivatkin odotettua hauraammiksi. Varusteiden virittelyt kuitenkin lopulta onnistuivat.

(Pyöräilyyn lähtöä nopeuttaa dramaattisesti kun kiinnittää triathlonkengät jo valmiiksi polkimiin, sitten vasta vauhdissa laittaa jalat kenkiin ja sulkee kenkien tarranauhan. Kumilenkeillä saa kengät pysymään vaaka-asennossa ennen liikkeelle lähtöä, että ne eivät raahaa maata ja irtoa, kun pyörä talutetaan vaihtoalueelta.)

Valmis lähtöön.

Kisainfon jälkeen oli aika pukea märkäpuku päälle. Pikaisen pulahduksen ehdin laiturin ja rannan väliin jäävässä ”lasten altaassa” ottaa, kunnon lämmittelyyn ei jäänyt aikaa kun piti jo siirtyä lähtökarsinaan odottelemaan. Hetki pitikin odotella, että kaikki lähtijät saatiin lopulta paikalle. Siirryttiin jonomuodostelmassa laiturille, matkalla heitin pikaiset yläfemmat triathlon- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin kanssa, häntä haastateltiin juuri samaan aikaan. Hyppäsimme miellyttävän lämpöiseen (21°C) veteen ja siirryimme lähtöviivalle. Asetuin varmuuden vuoksi hiukan taaemmas, etten ainakaan jäisi nopeampien jalkoihin.

Isoja kaloja Kuusijärvessä.

Startti kajahti ja lähdin kaikessa rauhassa omaa vauhtia kauhomaan yrittäen keskittyä hyvään uintitekniikkaan. Homma lähti hyvin käyntiin, pientä ruuhkaakin oli, mutta siinä tuntui olevan juuri sopivasti säpinää. ”Mahtavaa, tätä vartenhan on reenattu”, ajattelin. Tässä vaiheessa oikein iski mieleen ajatus, missä ollaan ja miten kivaa oikeastaan olikaan. Uin hymy korvissa ekalle poijulle asti.

Isompia mutkia ei uintiin tullut. GPS uimalakissa toimi hyvin. Mukana siirtymä vaihtoalueelle.

 Kurkistelin suuntaa vähän väliä, enkä mielestäni uinut kovin isoja mutkia. Poijuillakaan ei ollut pahasti ruuhkaa. Pitkällä takasivulla huomasin tempovani hetkittäin liian lujaa ja hölläilin tahtia hiukan. Viimeisiltä poijuilta tähystelin taaksekin päin ihmetellen, miten paljon porukkaa taakse jäi, ja uin sitten rantaan reippaasti.

Rannalla Johanna huuteli kannustuksia. Itse keskityin lähinnä pysymään pystyssä ja riuhtomaan märkkäriä vauhdissa pois. Jälkikäteen arvioiden olisi ehkä helpottanut, jos olisi avannut vetoketjun kokonaan… Yläosa, lakki ja lasit äkkiä pois, samalla reipasta hölkkää vaihtoalueelle, missä loput puvusta pois. Kypärä ja aurinkolasit päähän, gps olkavarteen ja  kisanumerovyö päälle. Pyörä talutukseen ja kohti pyöräreittiä. Koutsikin huuteli kisatorin puolelta kehuja hyvästä uinnista. Itse tajusin vasta vartin pyöräiltyäni ja kelloa vilkuiltuani, että sehän meni hämmentävän nopeasti.

Reipasta menoa.

 Vaihtoalueelta pyöräreitille tullessa oli asfaltissa oranssi viiva, jonka jälkeen sai nousta pyörän selkään. Kengät sujahtivat näppärästi vauhdissa jalkoihin. Alkuun ja loppuun hölläilin hiukan, mutta muuten poljin käytännössä niin lujaa kuin jaksoin. Reitti oli varsin tasainen, muutama pieni ylämäki oli, ja välillä kevyttä vastatuulta. Ihan omaa hyvää tasoa sujui, keskinopeus hiukan reilu 30 km/h. Muutaman ohitinkin, mutta myös aika moni vauhdikkaampi kaveri triathlonpyörän kanssa sujahti ohi. Vaihtoon tullessa kengät valmiiksi jalasta ja paljain jaloin taas vaihtoon.

Paljain jaloin T2:een.

Rivakasti kypärä päästä, lippa tilalle ja lenkkarit jalkaan. Juoksureitti olikin sitten aika raaka, lyhyehköjä mutta sikajyrkkiä mäkiä oli useita ja helle lähenteli 28 astetta. Tässä vaiheessa näiden tekijöiden yhdistelmä alkoi hyydyttää, ja ylämäkiin oli pakko hidastaa. Syke oli aivan pilvissä. Huoltopisteiltä otin vettä, tippa meni suun kostukkeeksi ja loput kaadoin päälleni.  Tokalle kierrokselle lähtöä piristi parin pikkupojan kanssa heitetyt yläviitoset ja maalialueelle kerääntyneen yleisön kannustus. Kahden kierroksen jälkeen tuli kuitenkin maali vastaan, lopulta. Mitali kaulaan, ajanottosiru nilkasta pois ja äkkiä nestettä naamariin. Oli todella kuuma olo ja piti vähän aikaa piti ihan istuskella ja sulatella, mitä tuli tehtyä.

Askel ei kyllä tuntunut enää kevyeltä maaliin tullessa.

Varusteet piti hakea melko pian vaihdosta pois, suihkun jälkeen oli saatava vähän grillimakkaraa ja katsottiin rannalta vielä perusmatkan lähtö. Sitten kotia kohti mitali kaulassa ja kokemusta rikkaampana.

Iso plussa tapahtumajärjestelyistä järjestäjille. Vaikka tapahtumassa oli monta sarjaa, paljon väkeä ja monen monta ensikertalaista, kaikki toimi minusta hienosti. Loistosuoritus. Voisin hyvinkin mennä ensi vuonnakin, jos aikataulut vaan silloin sopivat. Sprintti sopii loistavasti ensimmäiseksi triathlonkisaksi ja tarjolla oli kunto- ja kokeilusarjojen muodossa jokaiselle jotakin, edes lasten sarjoja unohtamatta.

Kiitokset henkilökohtaiselle huoltajalle.

Uinti 13:55

Vaihto 1 03:34

Pyöräily 41:34

(Vaihto 2 aikaa ei tullut erikseen)

Juoksu 29:32

Yhteensä 1:28:34,1

Omaan suoritukseeni olen oikein tyytyväinen. Uinnin nopeudella yllätin itseni, Johannan ja vissin vähän valmentajankin. Pyörä meni ihan omalla tasolla, juoksussa sitten vähän hyydyin. Silti kaikkiaan aivan mahtava kokemus ekasta triathlonkisasta – suosittelen muillekin lämpimästi! Lauantaina 8.6. sitten Hyvinkäällä Sääksi triathlonin perusmatka eli 1500m – 40 km – 10 km. Raporttia seuraa. :)

Timo 

Heija Heija Tukholma!!

Vihdoinkin kohti Tukholmaa projekti päättyi. Oli siis aika pakata kassit ja lähteä matkaan. Olin ilmoittautunut mukaan Välimatkojen järjestämälle maratonmatkalle. Matkaan sisältyi bussikuljetukset, laivamatkat aamiaisineen sekä Tukholman kiertoajelu oppaan kera. Ensin luulin lähteväni ainoana tiimiläisenä reissuun, mutta ilokseni kuulin että muitakin tiimiläisiä on samassa bussissa. Tanja nimittäin oli myös lähtenyt matkaan miehensä Pasin kanssa. Olipa bussiin eksynyt yksi työkaverikin. Ja kun oikein tarkkaan katsoin muita matkustajia, niin olihan siellä muista tapahtumista tutuiksi tulleita kasvojakin. 

Tanja ja Mari valmiina lähtöön

Bussissa istahdin Tanjan ja Pasin eteen ja matka taittui nopeasti mukavia jutellen. Tulihan siinä mietittyä ja punnittua tavoitteita tulevaan koitokseen. Säätiedotukset piti siinä sivussa jännitystä yllä, koska ei todellakaan tiennyt sataako vai paistaako. Ihan sama, mutta päätimme säästä huolimatta nauttia joka kilometristä. Bussimatkan aikana selvisi myös hirmuinen epäkohta, kun Pasi ilmoitti ettei kuulu mihinkään seuraan. Tästä alkoi sitten armoton käännytystyö jotta saataisiin uusi jäsen tiimiin. 

No, laivamatka Tukholmaan meni "nukkuessa" maha täynnä ihanaa katkarapuvoileipää. On se vaan herkkua se! Iltapalan yhteydessä tuli muuten pidettyä isohko luento pöydän muille maratoonareille suolan merkityksestä maratonilla. Tämä luento otettiin ihan vakavasti ja pian oli suolapussit kadonneet kahvilan kiposta. 

Aurinkoinen lämmin aamu valkeni ihanasti ja pääsimme vihdoin aamiaspöytään tankkaamaan tuhti maratonaamiainen. Isoksi huolenaiheeksi kehkeytyi täysin hiljetynyt vatsa. Ei siis merkkiäkään suolen toiminnasta. Tämä ei varmaankaan tiedä hyvää. 

Aamu jatkui vielä mukavissa merkeissä kun teimme bussilla Tukholman kiertoajelun oppaan kera. Täytyy myöntää että kierros avasi ihan uudenlaista näkökulmaa Ruotsiin maana ja Tukholmaan kaupunkina. Tästä iso kiitos aivan huipulle matkaoppaalle. Kaiken lisäksi kiertoajelun mielenkiintoa piti yllä se, että ajelimme suurelta osin pitkin maratonreittiä. Oli kiva nähdä reitinvarren maisemia ilman isoa ihmismassaa tai liikenneruuhkia. 

Kiertoajelun päätteeksi bussi pysäköitiin ihan lähelle lähtöaluetta. Kävimme noutamassa kisanumerot ja kiersimme tietenkin expossa hypistelemässä ihania urheiluvaatteita. Tällä kertaa selvisin kierroksesta halvalla, koska en tehnyt yhtään ostosta, ihme kyllä.

Näiltä nurkilta lähdetään

Armottoman bajamajarallin jälkeen pääsimme vihdoin siirtymään lähtökarsinoihin. Oli jotensakin outoa seisoskella ilman tiimikavereita lähtölaukausta odotellen. Jännitys oli tällä kertaa melkoinen. Miten selviän tästä reissusta ilman kaverin tsemppausta ja tukea. 

Vihdoinkin pääsimme matkaan. Tunnelma oli ihan huipussaan ja helikopterien pörinä loi vielä oman mausteensa lähtöön. Jännitys katosi ja sitten nokka kohti tavoitetta, eli etsiä 3.45 jänis. Sieltähän se tuli ja sinnehän se jäi. Ohitin jänön n. 10 km kohdilla. Jatkoin omaa vauhtiani, kunnes taas oli saman ajan jänö edessä. Hetken ihmettelin että mitäs tämä nyt on, mutta jäniksen selkään kiinnitetty lähtöaikalappu kertoi tämän olevan se jänis mikä minun pitikin saavuttaa. Muutaman kilometrin hölköttelin tässä ryhmässä, mutta sitten jalat alkoi vaan viedä reippaampaa tahtia. Mietin moneen kertaan, että tästä ei vielä hyvä heilu. Silti päätin antaa mennä kun ei kerran pahalta tuntunut.

Hyvä meno ja vauhti pysyi ihan koko matkan. Tunnelma reitin varressa oli todella mahtava. Kannustuksia tuli yleisöstä ja juoksijilta. Orkesterit paukutti meneen kivoja biisejä. Iho oli vähän väliä ihan kananlihalla. 

Viimeiset 5 km on aina pitkät niin biisi soi jälleen päässä. Lähestyttyä stadionia kiinnitin huomiota muutamiin juoksijoihin jotka kamppailivat kramppiensa kanssa tai olivat muuten vain väsähtäneet. Tunsin itseni niin onnekkaaksi kun olen saanut harrastukseni alkuajoista lähtien asiantuntijan, eli Anun kultaakin kalliimpia neuvoja ja vinkkejä maratonilta selviytymiseen. Olin nimittäin niin hyvävoimainen koko juoksun ajan, ja vielä sen jälkeenkin. Maalissa saatu yksi kylmä olut maistuikin juhlavalta. Mitään muuta en ehtinyt jälkitankkauspöydästä ottamaan, koska sateen kastelemat vaatteet loi paleluhorkan melkoisen nopeasti. Vettä kun satoi viimeiset n. 10 km.

Bussille oli ehtinyt Tanja ja muutama muu minua ennen. Tanja parka oli kauheassa paleluhorkassa huulet sinisenä ja vielä todella huonovointinen. Pohjekrampit ja energian loppuminen oli tehnyt juoksusta todella vaikean. Suolat, mitkä Tanja oli mukaansa laivalta ottanut, olivat sulaneet taskuun ja niistä ei matkalla apua ollut. Tanja päätti huonovointisuudesta huolimatta juoda palautusjuoman ja se siitä sitten myös tuli. Palkkari palautui melkoisen nopeasti muovipussin pohjalle. No, onneksi olo oli ohimenevä ilmiö. Huumoriakin alkoi löytymään kun naureskelimme toisillemme, yksi antaa ylen, toisella hampaat iskee kipinää ja huulet on sinisenä kylmyydestä ja minä kolmantena söin hyvällä ruokahalulla eväitä kassista ja nappasin vielä toisen oluenkin. Kiitos tankkauksen, kolmen energiageelin ja neljän suolapussin ;)

Kokonaisuudessaan reissu oli todella onnistunut alusta loppuun asti. Matkalla tutustuin myös uusiin mukaviin ihmisiin. Luultavimmin tiimi sai pari uutta jäsentäkin, sillä olen ihan varma, että Tanjan mies Pasi onnistuttiin käännyttämään meidän porukkaan. Hyttikaveri Laura kiinnostui meistä kovasti ja saattaa ehkä joku kerta ilmestyä yhteislenkille mukaan. Toivotaan ainakin näin. 

Välimatkat tarjosi todella hyvin järjetetyn matkan, sillä matkustajille kaikki oli niin helppoa. Bussi vei, toi ja odotti. Suosittelen.

Kiitos koko Tampereenbussin väelle hauskasta ja leppoisasta seurasta. Oikein kaunista lämmintä kesää teille kaikille ja tietenkin onnistuneita maratoneja täällä kotipuolessa. Anun 100+ maralla varmaan nähdään ;)

Lopuksi onnittelut vielä hienoista juoksuista Tiina, Mira ja Tero. 

- Mari -

Huomio

Anu ottaa Zero Point-tilauksia vastaan 9.6 asti, tarjolla on mm. kysyttyjä värillisiä säärystimiä. Samaam päivämäärään mennessä on naisilla mahdollisuus tilata hiHattomia toppeja, käyvät niin jumppaan kuin juoksuun, väreinä musta tai pinkki, hinta 14,90 + taakse painatus Team Rahola (pari euroa).

Musta

Pinkki

                               








Aina ihana Pirkan soutu lähestyy jo niin kutkuttavasti, että nyt tarvii nopeaan tahtiin saada tietää soutuun lähtijät, jotta voimme varata tarvittavan määrän veneitä. Soutuun osallistutaan tänäkin vuonna siis kirkkoveneellä ns. toiseen aaltoon. Soutajalla ei tarvitse olla minkäänlaista kokemusta lajista. Mukaan tarvitset vain avointa ja kepeää mieltä. Kaikki ovat tervetulleita Team Raholan veneisiin! Sitovat ilmoitukset Anulle HETI! Soutu kustantaa 40,5€/nuppi, maksusta lisätietoa hieman myöhemmin. Soudun jälkeen on mahdollisuus lähteä porukalla syömään ja nauttimaan kesäillasta peräpää sykkien.

Kaikki joilla on mahdollisuus osallistua Anun 100+ maratonin talkoisiin 6.7, niin ottaakaahan yhteyttä mahd.nop. Tarvitsemme liikenteenohjaajia sekä toimitsijoita juomapisteille sekä maalialueelle. Kaikille talkoolaisille on maratonin jälkeen tarjolla ruokaa ja juomaa Sorvassa. Syödä saa vaikka seuraavaan aamuun asti. :-)

Nyt kaikki vaellukselle lähtevät ilmoittakaa lähtönne sitovasti myös mahd.nop., jotta tiedämme monellako autolla tarvii lähteä jne. Vaellukselle lähdemme su 7.7, kun maratonin humut on saatu humuiltua, paluu on seuraavana perjantaina. Vaellusreitti on Sevettijärvi-Pulmanki, jolla matkaa kertyy reilu 60km.

Anun luento Mustavuoren katoksen alla ma 24.6 klo 17.30. Lenkki luennon perään klo 18.45 n.10km.

Imoitukset em. asioihin anu.ossberg@gmail.com tai 040 828 5700

Maraton pilsnerin alkulähteillä

Talven lumien keskellä ja Reykjavikin reissun jälkitunnelmissa päätin, että lähden kevätretkelle ja samalla maratonille. Samaan aikaan käynnissä olleet vaihto-opiskeluhaut ohjasivat myös valintani Prahaan. Ajankohta oli sopiva ja kaupunki kiinnostava. Opiskelukaverini Maijan kanssa tilasimme matkat eräänä juhlinnan täyttämänä iltana ja vain pari päivää myöhemmin sain tiedon, että vaihto-opiskelunikin suuntautuu syksyllä Prahaan. Kevätretki muuttui uuden kotikaupungin tutustumisreissuksi.

Lähdimme matkaa äitienpäivää edeltävänä perjantaina. Mitä voikaan kuvitella, kun kaksi nuorta naista lähtee matkaan? Miesten arvostelu ja kuiskinta alkoi jo lentokentällä. Päästin siinä sitten suustanikin, että  ”Voiko lentokentältä löytää unelmiensa miehen?”. Maija ei tähän osannut kovin tarkkaan muistaakseni vastata, mutta lennon jälkeen olimme jo yhtä mieltä sitä, että lentokentältä ei ehkä, mutta lentokoneesta. Olimme nimittäin saaneet lentoseuraa Helsingistä.

Lauantaina heräilimme hotellillamme Prahan keskustan liepeiltä ja suuntamisimme metrolla kohti Expoa, joka ei kuitenkaan ollut niin helppo löytää, edes seuraamalla muita juoksutossunaisia ja -miehiä. J Olin aiemmin kertonut Maijalla, että Expoon kannattaa varata aikaa, sillä sieltä usein löytää hyviä löytöjä. Kiertelimme sen läpi. Korunan ja euron vaihtokurssi ei ihan ollut vielä auennut tällöin. Myöhemmän laskutoimituksen jälkeen hieman jäi harmittamaan, kun tutut juoksutossutkin maksoivat vain 114 euroa. Olisi ne ehkä matkalaukkuun mahtuneet. Numerolappu löytyi ja kaikki oli siis valmista.

Sunnuntaina herätys oli tuttuun tapaan aikainen. Edellinen ilta oli taas venähtänyt, kun kahta nuorta naista ei meinannut saada tanssilattialta pois. Oluen maistelut jäivät kuitenkin vähiin sen verran järkeä löytyi. Maratonin lähtö ja maali oli järjestetty Prahan vanhan kaupungin sydämeen. Juoksijoita oli paljon eikä aikaa ollut taaskaan liikaa. Pian lähtö starttasi ja tajusin, mihin hullun hommaan olin itseni laittanut. 

Juoksu eteni.

Maisemat olivat hienot. Reitti oli järjestetty Vltava-joen varteen, joten reitillä melkein kokoajan näkyi joki. Kannustusta oli vähintään yhtä paljon kuin useampia vuosia sitten Tukholman maratonilla. Tunnelma oli hyvä. Törmäsin useampiin suomalaisjuoksijoihinkin. Johnnys tai Jennys servicet siis tuttavallisemmin bajamajat jäi kerrankin kokematta juoksun aikana!

Näihin kun pääsis

Maija oli valokuvaamassa ja kannustamassa pariin otteeseen matkan varrella sekä maalisuoralla. Kannustuksella on suuri rooli, varsinkin kuin teamin väkeä ei näkynyt. Kevään sairasteluiden vuoksi tavoitteena oli päästä maaliin ja se tehtiin. Maratonin jälkipuinneissa kuitenkin huomasin, kuinka helle oli yllättänyt punapigmenttisen juoksijan. Nahka punotti.

Onnellinen punanahka

Muutaman hengenvetäsyn ja oluen jälkeen elämä taas hymyili. Seuraavana päivänä tutustuimme Plzenin panimokaupunkiin, jonne oli noin 2 tunnin junamatka. Pilsner Urquelin panimokierros oli vaikuttava. Ei pelkästeen sen takia, että siellä tarjoiltiin pilsneriä vaan sen vuoksi, että pilsneriä valmistetaan vieläkin isoissa tammitynnyreissä kellarissa. Historiatietona pilsner sai alkunsa 1842 vuonna kun Josef Groll keksi sen. Panimon jälkeen shoppailtiin parissa Outletissä tietenkin.

Old Town Squarre

Takaisin Prahaan päästyämme huono olo valtasi, josta seurasi parin päivän hotellilla makoilu ja sen jälkeen sairaalareissu tiputuksineen, mutta Suomeen päästiin suunnitellusti. Syyksi paljastui ruokamyrkytys. Näkemättä jääneet kulmat voidaan sitten katsella syksyllä ajan kanssa. Maija kuitenkin käytti tilaisuuden hyväkseen ja sai kutsun treffeille, kun minä makasin hotellilla. Siellä Maija ja helsinkiläismies olivat nauttineet viiniä romanttisesti Vltava-joen rannalla ja pussailleet tunnetuimmalla aukiolla. J

Nyt haastankin kaikki tiimiläiset ensi keväänä Prahaan maratonille. Toimin silloin jo tottuneesti kaupunkioppaananne!

Elisa 

Vaelluskengät testissä Helvetinkolulla

Lauantaille 25.5. oli mukavaa keliä luvassa ja uudenkarheat vaelluskengät odotti eteisessä. Sielussa kirveli kova halu päästä testaamaan kenkiä ennen heinäkuun vaellusreissua. Yksin en uskaltanut metsäpoluille lähteä, jos vaikka sattuisi karhu tulla vastaan, tai jotain. Tämä pelko loi idean yrittää saada tiimiläiset liikkeelle patikoinnin merkeissä. Valitettavan monella oli menoja, tai työt esteenä. Onnekseni yhdellä reippaalla ei esteitä ollut. Aina valmis Tiina Hä ilmoittautui mukaan. Jihuu!

Lintuja ja ihmisiä - ei karhuja

Lähdimme kohti Ruoveden Haukkasydänmaata jossa sijaitsee aivan ihana hiekkaranta nimeltä Haukanhieta. Sieltä lähtee maastoltaan vaihteleva merkitty reitti Helvetinkolulle. Ennen matkaan lähtöä laitoimme hyttysmyrkyt iholle, ettemme tule ihan elävältä syödyiksi. Samalla huomasimme, että emme ole ihan ainoita jotka on päättänyt lähteä viettämään upeaa lämmintä päivää luonnon helmaan. Väkeä oli todella paljon liikkeellä. Toiset ulkoilemassa ja toiset taas telttailemassa oluiden kera.

Matkaa Haukanhiedalta Helvetinkolulle oli reilu 5 km. Polkua kulkiessamme kuunneltiin lintujen laulua ja jossain kaukana korppikin ilmoitti olemassaolostaan. Käki oli myös virkkuna kukkumassa metsän siimeksessä. Itikat sen sijaan oli piiloutunut jonnekin, sillä hyttyset ei meitä kiusanneet missään vaiheessa. Vai tulikohan sitä offia laitettua hiukan ronskilla kädellä...? Mene ja tiedä.

Reitin varrella saimme myös ihmetellä myrskyjen tekemiä tuhoja. Liekö viime syksyn jälkiä, mutta oli melko lohduton näky kun trombit olivat kaataneet puita isoilta alueilta. Kyllä luntoäidin voimat on valtavat, ei voi muuta sanoa. Kaatuneita puita toki hyödynnetään ja niistä olikin höylätty uusia pitkospuulankkuja vanhojen lahonneiden tilalle.  

Retken kohokohta - ruoka

Vihdoin pääsimme perille Helvetinkolulle. Ihailimme maisemia näköalapaikalta ja sitten lakeuduimme pitkät portaan alas rantaan. Retken yksi kohokohdista on tietenkin eväslaukun antimet ja niiden syömien. Ai, ai kun sämpylä maistui hyvälle mehun kera sekä leipäjuusto lakkahillolla.

Aikamme evästettyä ja huilattua päätimme jatkaa matkaa. Sitä ennen kävimme vielä pikaisesti laittamassa nimet tuvan vieraskirjaan. Päätimme nousta kalliohalkeamaa pitkin ylös. Nousu oli aika haasteellinen tämmöisille "lyhytjalkaisille", mutta selvisimme siitä kunnialla.

Mari matkalla ylös.

Tiina matkalla ylös.

Pieni lisänypäys - ja sammakkoprinssi!

Ylätasanteelle päästyämme ja juuri suoritetun tankkauksen tuloksena päätimme ottaa pienen lisänypäyksen ja tehdä n. 4 km lisälenkin. Kävimme pyörähtämässä Kankijärvellä (muistinkohan paikan oikein?). Siellä oli isohko parkkialue ja kioski. No pakkohan sitä on shoppailla vaikka keskellä metsää kun tilaisuus tulee. Ostin meinaan kannatuksen vuoksi pienen turkoosin retkipyyhkeen. Sellaista kun ei muka vielä retkivarusteista löydy ;) No, nyt löytyy.

Sammakkoprinssi pomppi vastaan.

Lähdimme pikaisen wc-käynnin jälkeen paluumatkalle. Yhtäkkiä huomasin ison sammakon pomppivan ihan meidän jalkojen juuressa. Olihan se pakko ottaa käteen ja tarkastaa, josko se unelmien prinssi löytyisikin täältä luonnon helmasta. En tohtinut kuitenkaan alkaa samppia pussailemaan, sen enempää kun Tiinakaan, joten päätimme päästää reppana piinasta ja laskimme "prinssin" vapauteen.

Paluumatka meni hiljalleen edeten ja väsymys alkoi painamaan selkeästi jaloissa sekä koko kropassa. Mietimme siinä ääneen, että kun tähän matkaan lisätään tiimin vaelluksella ainakin vielä 5 km/etappi, sekä iso eväitä / varusteita pullollaan oleva rinkka selkään niin Huh huh! Mutta sitä reissua odotetaan innolla.

Varpaat veteen - milloin uusiksi?

Lopulta pääsimme takaisin Haukanhiedalle ja suuntasimme nokat kohti järven rantaan. Riisuimme heti kiehuvat kengät ja tulikuumat sukat jaloista. Varpaat jäähdytettiin viileähkössä rantavedessä kahlaillen. Että veden viilentävä tunne kruunasi koko reissun, puhumattakaan jäljellä olevista eväistä mitkä söimme ennen kotiin lähtöä. Garmin näytti patikontimatkaksi upeat 15 km ja aikaa oli kulunut liikkeelläoloon 4 h. Siis oikein loistava treeni kaikin puolin.

Tässä maisemassa sielu lepää.

Lopuksi kiitos Tiinalle kun lähdit mukaan. Oli oikein kiva päivä ja saimme paljon elämyksiä. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan. Läheltäkin löytyy upeita paikkoja ja maisemia. Toivottavasti seuraavalla kerralla saamme mukaan jokusen muunkin tiimiläisen. Hyvää alkanutta lämmintä kesää kaikille :)

Niin ja uudet vaelluskengät osoittautui todella hyviksi. Ei rakkoja eikä hiertymiä. Näillä mennään kohti uutta reissua ja uusia elämyksiä.

Erätytöt Mari (teksti) ja Tiina Hä (kuvat)

Toukokuun raholalainen Ville N.

Ville N.

39v. (kohta 40v.)

Perhe: Vaimo Jatta ja lapset Veera 15v., Venla 14v., Lotta 10v., Rasmus 10v. ja koiruus Messi

Motto: Nauti elämästä ja ulkoilu on mukavaa

Maratonien keräilijä 


                                                              Lamminpäästä maailmalle

Ville on syntynyt Lamminpäässä ja vietti siellä elämänsä ensimmäiset vuodet, minkä jalkeen vuonna -75 päätti perhe muuttaa aina Ylöjärvelle asti. Mies asustelee edelleen Ylöjärvellä ja on erittäin tyytyväinen siellä. 

Ville ehti harrastaa nuoruusvuosinaan paljon erilaisia lajeja, kuten jalkapalloa ja salibandya.

-Futista pelasin armeijaikään asti joukkueina oli Ylöjärven Ryhti ja PP70. Pelipaikkana oli yleensä se missä piti juosta eniten, mutta maalitolppien väliinkin pääsi välillä, jos oli tiedossa, että vastustajalla on kovat vetäjät, muistelee tiimin Romario.  

Joukkuelajien lisäksi Ville hiihteli omaksi ilokseen ja harrasti muutenkin monipuolisesti. Nuorimies osallistui maastojuoksun piirinmestaruuskisoihin, suunnistuksen kunnanmestaruuskisojen pronssi kimaltelee palkintokaapissa ja matkan varrella hän on kokeillut vaikka mitä. Vaikka pronssia on voitettu suunnistuskisoista, niin mikään varsinainen pihkaniska ei Ville ole.

-Pronssia tuli kisoista lähinnä sen takia, että siellä oli kolme osallistujaa ja kakkoselle hävisin vain n.pari tuntia. Eksyin nuorempana myös hiihtokisoissa, muistelee Ville.

Kestävyyttä lähti nuorukainen ensi kertaa kokeilemaan 16-vuotiaana Pirkan hölkälle ja täräyttipä toisen hölkän pari vuotta sen perään. Nyt kun Pirkan muistot ovat muuttuneet mukaviksi, niin tavoitteeksi on asetettu osallistuminen hölkälle taas uudestaan ensi syksynä ja tavoitteena on parantaa oman isän aikanaan juoksemaa aikaa.

Maratonien keräilyä 

Ville tunnustaa olevansa nykyään maratonkeräilijä. Ensimmäisen maratoninsa mies juoksi 2012 huhtikuussa Kyröjoella. Ville oli päättänyt vuoden 2012 ensimmäisenä päivänä osallistuvansa 28.4 maratonille. Tuolloin oli vielä epäselvää millä paikkakunnalla hän sen juoksee, mutta päivämäärä oli selvä. Päivämäärä piti lyödä lukkoon, jotta harjoittelu kohti ekaa maratonia maistuisi varmemmin. Edellisenä syksynä Villen sisäinen maratoonari ilmoitti itsestään ja herra päättikin kokeilla 7km:n lenkin testimielessä. 7 kilsan onnistuneen lenkuran jälkeen maraton vaikutti mahdolliselta, mutta harjoittelu meni hyvin rikkonaiseksi selkävamman takia. Vammoista huolimatta harjoittelu sujui niin, että ensimmäiselle maratonille uskalsi startata.

- Ekalle maratonille oli kaksi tavoitetta 1.hyvissä voimin maaliin ja 2. ettei vaan tunnu siltä, että tässä olisi ollut kaksi maratonia yhtäaikaa eli ensimmäinen ja viimeinen, keräilijmme kertaa.

Ekan maratonin jälkeen lähti ilmo Forssan suvi-iltaan ja mies paineli ostamaan juomavyön, jotta pystyy tekemään kunnon lenkkejä harjoitusmielessä. Tässä vaiheessa oli tavoite hieman muuttunut, sillä nyt se oli juosta 100 maratonia ennen omia viiskymppisiä. 

Ekan maratonin aika oli 4.36, toisen 4.29 ja vain hieman vuosi ensimmäisen jälkeen paras aika on kuukausi sitten juostu 3.29. Ottaen huomioon maratonien määrän mitä vuoden aikana on kertynyt, niin voidaan puhua ihan ääneen melkosen kovasta Niemenmaasta!

Ville rinkimaratonilla

Tiimin mukaan

Team Raholan Ville löysi eka netin kautta ja ihailtuaan punaisia juoksutapahtumissa. Tiimiin hän liittyi syksyllä 2012, koska halusi vaihtelua yksin tahkoamiselle.

- Tiimi on hyvä juttu, porukka on mukavaa ja huumoria löytyy sopivasti lenkeiltä. Huonoa taas tiimin löytämisessä on ollut se, että enää ei halua lähteä yksin lenkille, kehaisee aktiivinen tiimiläinen.

Maratonien suurkuluttaja kertoo päässeensä hyvin eteenpäin hitaasti kiiruhtamalla ja itseään kuunnellen. 

- Alkuun matkassa oli mukana sykemittari, mutta homma meni liiaksi mittarin kyttäämiseksi, joten jätin sen kokonaan pois. Lenkit tehdään fiiliksellä ja se on sellaista aikaa minulle, etten halua tehdä sitä kello kaulassa, täräyttää mittariton maratoonari.

Karhu-viestin oma osuus takana

Vapaa-aika

Villen ja Jatan arjesta haukkaavat aktiiviset lapset suuren osan. Lapsia viedään paljon harrastusten pariin, koska harrastaminen on koko perheen sydämen asia. Tyttöjen ollessa voimistelemassa ja pojan jalkkiskentällä, on hyvä hetki heittää omat rakkaat lenkkarit jalkaan ja lähteä painattamaan baanalle. 

- On hieno asia, kun koko perheellä on halu liikkua, toteaa aktiivisen perheen pää.

Ville toivoo, että kerran kuukaudessa löytyisi lunki päivä jolloin voisi olla sohva selässä ja syödä. Ja parastahan on sellainen aamu, kun herätyskello ei soi ja saa pitää pään tyynyssä.

Tulevaisuuden haaveet

- Lähitulevaisuuden haave on selvitä ekasta Suomi-juoksusta kesäkuun alussa hengissä. Toinen sellainen mukava haave olisi joskus kokea massamaratoni jossain maailmalla, mutta sen aika ei ole vielä. Ei ainakaan tänä vuonna, toteaa pienistä maratoneista nauttiva juoksija.

Raholan Kymppi Tampere 19.5.2013

Miehet 10 km
1 Antti Järvinen Liikuttavat 40.13
2 Juhani Yli-Marttila Team Rahola 41.08
3 Visa Joenperä Ylöjärven Ryhti 41.19
4 Sami Nikkilä Triathlonteam 41.23
5 Taito Ruuska Kalkutta Runners 41.27
6 Robert Strömsholm Herwood Gym 42.08
7 Miikka Osmo TreTriKlubi 42.09
8 Joonas Kuisma PirHi 42.51
9 Pekka Sisättö Liepo 43.05
10 Jussi Rihto CC Picaro 44.29
11 Mikko Kalmakurki Teivo Stayers 45.07
12 Otto Ruusunen Tampere 45.55
13 Julius Pönttönen Tampere 46.51
14 Petri Keski-Opas Tampere 47.08
15 Santtu Salminen Maski 47.09
16 Antti Klemi 48.19
17 Juha Väisänen 49.14
18 Timo Möttönen Team Rahola 50.24
19 Jani Raipala VarMK 53.02
20 Olli Jääskeläinen Pirkkalan reserviläiset 53.31
21 Jari Tuomola 54.49
22 Aleksi Nousiainen Kunto-Pirkat 57.20
23 Elias Puustinen Humppa-akatemia 1.05.33
24 Albert Kirvesmäki Tampere 1.15.24

M40 10 km
1 Jari Hamari Kunto-Pirkat 36.31
2 Petri Haavisto Wihan kilometrit 38.38
3 Rauno Koski Triathlonteam 226 40.44
4 Kimmo Peurakumpu Tampere 40.57
5 Kimmo Tuokkola 42.02
6 Petri Kalliala Parma Oy 43.09
7 Pekka Kulmala Sastamala 43.51
8 Olli Ström Tampere 44.02
9 Mika Siikaluoma Kangasalan Kisa 44.40
10 Harri Riutta Tohloppi 44.47
11 Harri Viitamäki Agco power 45.25
12 Tommi Salo 45.56
13 Mikko Juurikainen 46.03
14 Pekka Lampinen Tapola Oy 46.25
15 Pasi Sandholm Liikuttavat 48.09
16 Jouni Välisalo KanMara 48.44
17 Pasi Nykänen Varmk 48.45
18 Juha Johansson L&T 50.17
19 Hans Byxor Asikkala 50.32
20 Kari Nieminen Liikuttavat 51.44
21 Markku Joenperä Ylöjärven Ryhti 53.20
22 Jarmo Hillberg Ylöjärven Ryhti 55.44
23 Kimmo Nevanranta Nokia 59.31
24 Pekka Rosendahl Vallan Suunta 1.05.04
25 Asko Saari Ylöjärvi 1.07.07

M50 10 km
1 Jari Leppimäki Kunto-Pirkat 1 38.24
2 Rolle Strömholm Herwood Gym 2 39.32
3 Kari Koskinen Liikuttavat 3 45.20
4 Jarmo Halme Kunto-Pirkat 4 53.09

M60 10 km
1 Risto Torvinen Kunto-Pirkat 41.05
2 Ensio Lehtonen Ylöjärven Ryhti 43.18
3 Erkki Ylikoski Metsäpirtin Raikas 46.02
4 Unto Peltoniemi Liikuttavat Sastamala 49.13
5 Juhani Kortelahti Liikuttavat 49.29
6 Einari Vainikka Kunto-Pirkat 49.40
7 Aarno Palonen Team Pata 52.11
8 Reijo Kauppila Kunto-Pirkat 59.24

Naiset 10 km
1 Tiina Teisala Jyväskylä 43.09
2 Tanja Ilomäki Team Rahola 43.34
3 Outi Ruuska 44.10
4 Sanna Vilkko Turku 46.12
5 Tuula Jakovuori VarMK 49.40
6 Sanna Hillberg Ylöjärven Ryhti 50.23
7 Johanna Lähteinen 50.39
8 Marika Viinikka HPU 57.58
9 Liisa Arbelius Turenki 1.00.07
10 Katri Katvala 1.00.57
11 Mari Julin 1.03.07
12 Vappu Raappana 1.03.40
13 Maiju Puustinen Tampere 1.05.33
14 Anna-Mari Alanen Kangasala 1.08.26
15 Satu Kulmala Team Rahola 1.12.53
16 Katja Niininen 1.15.02
17 Viivi Kirvesmäki Tampere 1.15.24

N40 10 km
1 Saila Katajainen 44.22
2 Minna Joutsen Varalan maratonklubi 46.32
3 Marita Siniluhta Valkeakosken Haka 46.55
4 Anne Ahvenjärvi YU-Team 51.00
5 Nina Aalto Tohloppi 52.30
6 Minna Siikaluoma Kangasalan Kisa 59.27
7 Tuire Tuulentie Vuorentausta 1.04.42
8 Ulla Järvinen 1.05.30
9 Erika Pälviranta 1.13.53
10 Tuija Shmidt 1.13.54
11 Tarja Kirvesmäki Tampere 1.15.24

N50 10 km
1 Päivi Judén Herwood Gym 49.35
2 Marita Vilkko Varalan maratonklubi 52.00
3 Arja Haavisto Iso-Mustajärven Urheilijat 52.56
4 Terhi Ojansivu 55.22
5 Marjo Rinne Team Rahola 1.04.49
6 Tiia Nurminen Tampere 1.06.44
7 Kirsi Nuutila Team Rahola 1.12.54
8 Leena Tuominen 1.13.17
9 Tuula Karttunen Turun Valpas 1.16.00

N60 10 km
1 Ritva Patomäki Kunto-Pirkat 48.08
2 Anita Lakua Kunto-Pirkat 56.25
3 Ritva Ilva Team Rahola 1.15.28

Kuntosarja 10 km
1 Jenni Lahtinen Ikurin Vire 1.03.35
2 Henna Paulakorpi 1.18.35
3 Pauli Arbelius Turenki 1.25.12
4 Sanna Nurminen 1.32.20
5 Jarmo Värikoski Nokia 1.33.57
6 Janne Värikoski Nokia 1.33.58
7 Tom Ahonen Nokia 1.33.59
8 Teija Lehtimäki 1.36.18
9 Anne Jokinen Ylöjärvi 1.36.18
10 Saara Hännikäinen Tampere 1.37.52
11 Iida Kotiranta Ylöjärvi 1.37.52
12 Jaana Hautaluoma Tampere 1.40.31
13 Anne Patokoski Kankaanpää 1.40.32
14 Kati Tuokkola 1.41.45
15 Merja Hyttinen 1.41.46
16 Sirja Lähteenmäki 1.42.50
17 Olga Vuolle Ylöjärvi 1.42.50
18 Heini Rantanen L&T 1.42.51