sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kuukauden raholalainen: Anu

Kuukauden raholalainen on juttusarja, jossa esitellään aina yksi Team Raholalainen kerrallaan. Esittelyt saa kunnian aloittaa kukas muukaan kuin Anu. Teksti: Minna N.

Ehtymätöntä  energiaa

Eikö  tältä naiselta ikinä lopu virta? Jos Anu Ossbergin energia saataisiin muutettua sähköksi ja syötettyä valtakunnanverkkoon, tähän maahan ei tarvittaisi yhtään uutta ydinvoimalaa.  
Anu vetää Raholassa ja Nokialla yhteensä 13–15 jumppatuntia viikossa – ja kuten tiedetään, niillä tunneilla ei pahemmin löysäillä. Lisäksi hän käy 2–4 kertaa viikossa juoksulenkillä. Liikuntaa Anu kuitenkin vain ”harrastaa”, sillä varsinaisen elannon tuo työ sisätautikirurgian sairaanhoitajana Coxassa.  
– Liikunta antaa energiaa ja tasapainottaa töissä ja muualla. Tämä on elämäntapa, hän toteaa.
Energiapakkauksella tulee tänä vuonna täyteen jo kaksi vuosikymmentä jumppaohjaajana. Ura alkoi 15-vuotiaana Nokian Kerholasta, jossa Anu ohjasi muokkauksia ja rasvanpolttoja Nokian urheilijoiden jumpissa. Liikunnan ilon jakaminen motivoi liikuttamaan ihmisiä edelleen.  
– Spinning on oma lempilajini, siinä saa kunnon hien päälle, ja nostettua ja laskettua sykettä kontrolloidusti. Les Millsin lajeista pidän eniten Body Combatista, Anu kertoo. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin muistuttaa lihashuollon tärkeydestä. 

Liikkuva lapsi
Liikunta on ollut luontevasti läsnä Anun elämässä pienestä pitäen. Lapsena hän harrasti pesäpalloa ja voimistelua, ja ”meni juosten joka paikkaan”.
Anu on syntyjään – yllätys, yllätys – helsinkiläinen. Tytön ollessa 2-vuotias perhe muutti Tampereen Raholaan, josta kolmen vuoden kuluttua siirryttiin Nokian puolelle. Opinnot veivät aikanaan hetkeksi Hyvinkäälle, mutta valmistuttuaan Anu palasi takaisin kotikonnuille. Ja Nokialla hän yhä asuu, yhdessä Markuksen, Moona-koiran ja Rontti-kissan kanssa.
– Nokian Sorva on ihana luonnonläheinen paikka, siellä on rauhallista ja hyvät lenkkeilymaastot, Anu kehuu.

Maraton kolahti kerrasta
Intohimoinen liikkuja höyrähti maratoneihin kerrasta. Ensimmäiselleen hän osallistui vuonna 2003: se oli Paavo Nurmi -juoksu Turussa. Tyypillisen ripeään tapaansa Anu ei kauaa miettinyt lähtöpäätöstä eikä varsinaisesti valmentautunut suoritukseen. Yhden puolikkaan hän kyllä kävi nykäisemässä ennen kokonaista.  
– Ensimmäinen maraton oli huumaava kokemus! Kilometrejä ei huomannut ollenkaan, kun elimistö oli niin täynnä adrenaliinia, Anu muistelee. 
Hän miettii, että vasta ensimmäisen adrenaliininhuuruisen matkan jälkeen juoksijalla alkavat oikeat maratonit, joita itsekin pystyy miettimään analyyttisesti. Tulee hyviä ja huonoja juoksupäiviä.

Kurja ja ihana Pisa
Erityisen kurja päivä  Anulla oli Pisan maratonilla vuonna 2005, kun jalkakrampit iskivät juoksun jälkeen ja pitivät otteessaan pari tuntia. Positiivisesti Anu tuumii, että kokemus oli opettavainen.  
Pisaan osui myös tähänastisista mieluisin maraton, vuosimallia 2009.
– Siellä oli todella hyvä fiilis. Oltiin yhdessä Markuksen kanssa, maisemat olivat kauniit, ihmisiä oli paljon ja kaikki olivat ystävällisiä; vaikka ei ollut yhteistä kieltä niin puhuttiin käsillä, Anu kuvailee ilmapiiriä.

Satanen taas tavoitteena
Paras maratonaika on sekin peräisin viime vuodelta: 42 km ja risat taittui Berliinissä aikaan 3.20,26. Anulla on nyt takanaan yhteensä 29 täysmaratonia. Järjestyksessä 30. taival on edessä kohtapuoliin Hämeenkyrössä.  
Tämä vuoden varsinainen tavoite on päästä läpi Perniön 100 km juoksu kesäkuussa. Anu ja Markus osallistuivat sille ensimmäisen kerran viime vuonna: aikaa matkaan kului noin 11 tuntia. Joku voisi epäillä moista juoksuvimmaa mielipuolisuudeksi, mutta Anu vain toteaa, että satanen vaatii kunnon tankkauksen sekä ennen juoksua, juoksun aikana että sen jälkeen. 

Myös muita nautintoja
Liikuntaihmisen on ymmärrettävä rentoutuakin kunnolla. Anu sanoo olevansa on-off-ihminen: hän osaa olla myös totaalisen tekemätön. Elämän olennaisiin nautintoihin kuuluu niin ikään hyvä ruoka.  
– Pidän etenkin kanasta, uuniperunoista ja raikkaasta salaatista, ja ilman juustoja en pysty elämään. Roskaruuista ehdoton suosikki on siivet. Syön paljon irtokarkkia ja suklaata, mutta ne eivät ole paheita, Anu väittää.
Ruuan lisäksi Anu kertoo nauttivansa hyvästä seurasta, päiväunista ja punaviinistä. Ärsyyntymään hänet puolestaan saavat epärehellisyys ja ahneus.  

Entä  jos?
Jos Anu olisi planeetan diktaattori ja saisi määrätä mielensä mukaan, ”kaikki eläisivät terveellisemmin ja saisivat hyvää oloa liikunnasta”. Maailma olisi kuulemma myös turvallisempi ja suvaitsevaisempi paikka.
Entä jos Anu ei harrastaisikaan liikuntaa: millainen ihminen olisi se Anu Ossberg?
– Luultavasti matkustelisin enemmän. Elämä olisi erilaista ainakin siinä mielessä, että aikaa olisi yllin kyllin, ja ehkä osaisin kieliä paremmin. Olisin mahdollisesti jopa kielinero, Anu pohtii kryptisesti. 
Mutta sitten hän arvelee anumaisesti, että ylimääräinen aika ja tekemättömyys vain tylsistyttäisivät. Mistä kaikki tämä energia oikein on peräisin?
– Liikunnasta saa paljon energiaa kaikkeen. Toimiva, ihana parisuhde antaa myös virtaa, onnellisuutta ja jaksamista. Yhdessä on mukava tehdä, Anu sanoo.

Anu lempiliikuntalajinsa parissa. "Sauvoilla yritetään tökkiä vauhtia, että niillä laudoilla pääsisi eteenpäin."
 

3 kommenttia:

  1. Ton kans kun pääsis hiihtään!

    VastaaPoista
  2. Voihan Perniön 100! Olin viime vuonna Jarmon kans huoltamassa Anua ja Markusta.Yö meni hyvin ja nopsasti kun nähtiin aina n. puolen tunnin välein.Mutta annas olla, sen jälkeen olin ainakin viikon väsynyt kun kova jännitys ja pelkokin laukesivat. Pyysin ettei mulle mainittaisi mitään sellaisesta !!!-juoksusta enää milloinkaan, mutta ne pyysi taas...........kirjoitti Ritu Anun anoppi

    VastaaPoista
  3. Tosi huippua, että lähditte sinne huoltaan niitä. Mun huoltaja nukkui siellä asuntoautossa onneksi, koska muuten olisi ehkä vaatinut keskeyttämistä :)

    Varmaan ihana on ollut nähdä tutut naamat siellä! Ja älä huoli, ehkä se on helpompaa toisella kertaa :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.