Kisaraportti: Suomi-juoksu 100km Perniössä 12.-13.6.

Perniö 100km Anun ja Markuksen tahtiin

La 12.6 koitti vihdoin vuoden odotuksen jälkeen. Aamun ja päivän tankkauksien jälkeen lähdimme kohti Saloa ajaen Forssan läpi toiveissa nähdä siellä juoksevia Team Raholalaisia. Forssan läpi mentiin, mutta punaista ei vain näkynyt. Perille Perniöön päästiin n.tuntia ennen starttia eli n.klo.18.00. Haimme numerot rintaan, joihin kiinnitimme Team Rahola-merkit. Samassa Anu huomasi, että sittenkin puuttuu jotain eli heijastimet. Pään pyörityksien ja huhuilujen jälkeen yhdeltä ystävälliseltä juoksijalta löytyi ylimääräinen heijastin ja toinen löytyi onneksi omalta huoltoväeltä. Huoltajina reissussa meillä oli Ritva (Markuksen äiti) ja Jarmo (Anun isä), jotka tekivät loistavaa ja tärkeää työtä läpi illan, yön ja  aamun. Ennen starttia laitoimme auton eli huoltopisteen kuntoon. Huoltopisteeltä löytyi: vaihtovaatteita, vaihtokenkiä, energiapatukoita, geeliä, suolaa, sokerinappeja, energiajuomaa, laastaria, rakkolaastaria, särkylääkettä, ripulilääkettä yms. Tapahtuman omat huoltopisteet tarjosivat myös hyvät eväät ruokatarpeista (suolaista ja makeaa) juomiin (vettä, mehua, urheilujuomaa, colaa, vichyä).

Anu, Jarmo, Ritva ja Markus (huomaa kätevät numerolappusysteemit!)

Lähdön tunnelmaa

Lähtö läheni, ja me seisoimme sitä odottamassa viivan takana. Tänä vuonna jännitys oli vähäisempää viime vuoteen verrattuna. Sää oli suht kolea, sateinen ja tuulinen. Onneksi juoksemme Team Raholan väreissä, joten emme säikähdä säästä. Anulla oli päällä coretex-puku koko matkan ja Markus aloitti coretex-takilla ja normaaleilla housuilla. Matkaan päästiin hyvillä mielin kilometrejä naukkaillessa. Kiersimme siis 5km:n lenkkiä 20 kertaa. Ekan kiekan jälkeen Markus totesi takin liian kuumaksi ja vaihtoi sen tavalliseen juoksutakkiin ja olo parani. Kilometrejä kertyi ja kierrokset vähenivät edetessämme tuulisessa ja sadekuuroisessa kelissä ilman hässäköitä. 60km kohdalla Markus oli sev verra märkä, että päätti vaihtaa paidan ja takin kuiviin samanlaisiin. Kuivat tuntuivat hyvältä, mutta vain hetken, koska taivas päätti revetä n.62km:n kohdalla ja kasteli kuivat vaatteet hetkessä. Märissä oloissa jatkettiin matkaa ja jaloissa alkoi tuntua ainakin Markuksella  ja vauhtikin alkoi tippua. Anu jatkoi matkaa kuivana, coretexin ollessa loistava. Näissä kilometreissä alkoi huomata myös pientä henkisen puolen väsymystä. 80km oli takana ja Markus kaartoi jälleen vaihtamaan takin, koska kylmyys iski ja vauhtikaan ei enää ollut päätä huimaavaa. Viimeiselle 20km:n pätkälle Markuskin ymmärsi vihdoin pukea päällensä sen kuuluisan coretex-takin.

Mieletöntä, maali alkoi lähestyä ja juoksun sai kohta lopettaa. Viimeiset kierrokset edettiin niin, että Anu loikki kevyesti edellä vesilätäköitä väistellen ja välillä kahlaten ja Markus taapersi perässä sen minkä pääsi. Mainittava on kuitenkin se, ettei viimeisilläkään kilometreillä tarvinnut kävellä juurikaan. Maaliviiva ylitettiin käsikädessä onnellisena, teimme sen jälleen! Omat huoltajamme olivat vastassa suihkuvermeet mukana, otimme huoltopöydältä cokispullot matkaan ja siirryimme suihkuttelemaan. Ihanaa 10h ja 12min jälkeen puhdas, kuiva ja jäykkä, mutta hyvä olo!

Maalissa!

Suihkun jälkeen seurasi palkintojen jako. Kyseessä oli SM-tapahtuma, jossa Anu palkittiin hopeamitalilla!!!! Markus on niin onnellinen oman rakkaan puolesta!

Kotimatka sai alkaa ja alkumatkasta poikettiin kahvilla Auranportilla, jossa sitten pikkusen huonovointinen Markus oksensi ja jatkoi samaa harrastusta vielä myöhemmin automatkalla. Onneksi kuskina toiminut Jarmo osasi jarruttaa tehokkaasti! ;) Olo parani kotiin päästyä ja ruoka alkoi maistumaan. Illalla käytiin saunassa, jonka jälkeen söimme ja sitten Nukkumatti korjasi sadon.

Kaikkiaan reissu oli onnistunut ja jatkoa seuraa. Team Rahola rullaa!!!