IHANA PIRKAN SOUTU 28.7.2012

Team Rahola sai tämän vuotiseen Pirkan soutuun kaksi täyttä kirkkovenettä lähtöviivalle. Lähdimme soutamaan toisen aallon lähdössä, koska ainakaan vielä tiimillä ei ole omaa kirkkovenettä. Ehkäpä tulevaisuudessa?

Kahden veneen täyttäminen tiimiläisillä on todella iso asia. Kaksi venettä meillä ja 13 kaikilla muilla yhteensä, ei todellakaan huonosti! Hymyilevät ja toisiaan kannustavat tiimiläiset löysivät omat veneensä, ja yhteen hiileen lähdettiin puhaltamaan 35km:n matkan ajaksi.

Tässä hieman tunnelmia, yksi molemmista veneistä. Olkaa hyvät!

Jaana kertaa mukavaa kokemustaan

Kun kuulin alkukesästä puhuttavan Pirkan soudusta, niin en paljonkaan kiinnittäny siihen huomiota, sillä ajattelin, että se ei ole minun juttuni, että siihen tarvitaan vain raamikkaita miehiä. Mutta lopulta kuitenkin lähdin mukaan ja hyvä olikin, sillä se oli loistava tapahtuma. Kaikki meni vihdoinkin nappiin ainakin omalta osaltani. Ilmakin oli mitä loistavin!

Team Rahola II:n Muumi-vene

Minun venekunnassani oli kymmenen ensikertalaista. Ja kymmenen naista ja neljä miestä, joten naisenergiaa oli yllin kyllin. Aivan kuin olisin havainnut perämiehessämme hetken huolestuneen ilmeen kun hänelle selvisi, että olemme lähes kaikki aloittelijoita. Mutta ei hätää, hän piti hyvin ohjat käsissään ja opetti meille soudun niksejä. Sanoisin että veneessämme oli suorastaan hauskaa. Olimme niin intoa täynnä ja huumori kukki ja soutu luisti alkukangertelun jälkeen. Välillä olin jopa lievässä hurmiossa kun airoparit menivät voimalla tasatahtia ja vene kiisi pitkin Pyhäjärven pintaa. Ja kun oli vielä niin kaunista! Ahdastahan siinä veneessä oli. Vieressäni istuvan Tiinan kanssa onnistuimme tönimään käsivarsiamme mustelmille ja edessä istuvan Jari sai välillä kolauksen airostani (anteeksi vielä kerran). Ja takana istuvan Mian jutut nauratti niin, että meinasin seota rytmistä. Tässä lajissa kuulemma kädet piti tulla rakoille, peräpään piti olla todella kovilla ja kaikkea muuta tuskaa. Itselläni tuli vatsalihakset hiukan kipeäksi matkan aikana. Sekin parani kun huomasin hengittää syvempään ja ottaa paremman ryhdin soutuun. Venekuntamme tuli Teiskotar- kirkkoveneellä 11. sijalle ajassa 3 tuntia 16 minuuttia 12 sekuntia.  Kiitos koko porukalle hyvästä yhteishengestä ja rennosta asenteesta ja reippaasta menoasta!!

T. Jaana

                                Team Rahola I:n tyylinäyte alkumatkasta

Timon tuntemuksia

 Aloitetaanpa kertomalla, etten ole koskaan soutanut mitään kirkkovenettä. Viime kerrasta mökkiveneelläkin on jo useampi vuosi aikaa, eikä kuntosalien soutulaitteissakaan ole tullut vietettyä aikaa. Ymmärtänette siis pöyristyneen reaktioni, kun Johanna kertoi minulle puhelimessa ilmoittaneensa minutkin mukaan mitään kysymättä. "35 kilometriä? Et oo tosissas?!" ***

              Innokkaat soutajat. Johanna kertoi Timolle, että ny mennään soutaan       

 Vannoin toki kostoksi ilmoittavani hänet salaa vaikkapa ensi kesän Finntriathloniin... Mutta lähdin kuitenkin soutamaan, vaikka hiukan närästikin. Oli sentään komea, helteinen kesäpäivä ja seurakin oli mitä parhainta.

 Kun lopulta liikkeelle päästiin, vene tuntui alkuun liikkuvan hyvinkin kevyesti, etenkin harjoittelukierroksen aikana. Varsinainen soutumatka alkoi kuitenkin tuntua raastolta jo ennen puoltaväliä. Reidet ja pakarat alkoivat hiljalleen jumiutua, ja kovan istuimen vuoksi persus alkoi olla tulessa pyöräilyshortsien pehmusteista huolimatta.

                             Team Rahola II ohittaa juuri ennen Sotkan virtaa

 Tiimin kannustus, Pienet tauot, hyvät eväät sekä vuoroin toisella ja vuoroin toisella pakaralla soutaminen auttoivat kuitenkin jaksamaan loppuun asti, vaikka viimeiset kilometrit alkoivat tuntua maileilta. Rannassa oli hiukan hutera olo vielä suihkun jälkeenkin, mutta kun sai illemmalla hieman murua rinnan alle, alkoi olo tuntua hiljalleen ihmismäiseltä... ainakin toistaiseksi.

 Seuraavana aamuna nimittäin ihmismäisyys oli täysin haihtunut ja muistutin lähinnä haudasta noussutta (muutenkin kuin ulkonäön puolesta). Joka paikkaan koski, ruoka ja juoma eivät maistuneet yhtään ja vietin päivän lähinnä sängyssä ja sohvalla. Väsytti niin, että nukuin suurimman osan vuorokaudesta. Iltaan mennessä aloin hiljalleen toeta, ja tätä kirjoittaessa, kolmantena soudunjälkeisenä päivänä alkaa vähitellen tehdä mieli jo lenkille.

                     Timo ja Kalle miettivät toista kierrosta saaren ympäri

 Siis tiivistäen: tuskaa paatissa. Ja seuraavanakin päivänä. Hauska kokemus, ja siitä kiitos tiimille, mutta ensi kerralla taidan jäädä rannalle.

-Timo

                                                             Jo helpottaa

 *** Huom. Nämä eivät ole täsmälleen käyttämäni sanat, koska tämä on koko perheen sivusto.

                                      Markuskin nautti soutamisesta