Tiina hÄ? kansainvälistyy

                                 Tiina hä? Reykjavikin puolikkaalla

Olipa hieno kokemus ensimmäinen kansainvälinen puolikkaani. Tavoitteenani oli päästä maaliin sopivasti kannustamaan muita ja niin siinä kävi. Lähdön hetkellä etsin Maria ja Tanjaa samaisesta kilometriaikaryhmästä, ja kun en löytänyt, päädyin jolkottelemaan ilman tuttuja kasvoja vierelläni. Alkumatka kului sopivaa vauhtia etenevää selkää bongatessa, ja eräs paikallinen pariskunta suostuikin vetämään minua perässään. Totta kai kerroin aikomukseni kohteliaasti. He jäivät suustaan kiinni tuttaviensa luokse puolen välin paikkeilla, ja kun en kieltä ymmärtänyt, jatkoin matkaa. Päätin edetä fiiliksen mukaan ja lönköttely tuntuikin ihan mukavalta. Joka matkalla pitää tietenkin olla harmia ja omalla kohdallani hermoni oireilivat piilottelevien kilometritaulujen vuoksi. Kun en huomannut niitä missään, päätin sitten sopivan ylämäen alkaessa aloittaa oikean juoksun. Samaan oli ryhtynyt eräs skottimies (ei, ei ollut kilttiä ja säkkipilliä), jonka kanssa etenin maaliin saakka. Tiimin kannustuksen voimalla löysin lopussa vielä yhden vaihteen loppusuoralle niin, etten maalissa huomannut järjestäjien tarjoilujakaan ja ihmismassa oli todellisessa vaarassa tulla jyrätyksi. Aloittelijalle voi käydä näinkin =)

 

Näillä eväillä irtoaa loppukiri

 

Tuntuuhan se hienolta pinkoa loppuja kilometrejä lujaa ja viimeiset täysillä, niin että vastaantulevat selät vain vilisevät. Olen nyt nauttinut lopun vauhdista kaksi puolikastani, mutta taidanpa kehitellä uuden taktiikan seuraavia matkoja varten. Alan joko yksinkertaisesti juosta kovempaa aiemmin (raholalaisittain sisulla, ei veren maku suussa). Tai voin ottaa käyttöön vanhat jalkapallo-opit ja kulkea matkan intervalleina; hiljaa – lujempaa – 80 %  –  täysillä – palautus ja alusta, tai varioiden fiiliksen mukaan. Vaikeusastetta voi lisätä ottamalla pallon mukaan. Tai osallistun maratonille, niin vaihtuu virnistely irvistelyyn ;)

Täysiä on vedetty, mutta missään ei tunnu

Matka oli kaikkinensa erittäin onnistunut ja antoisa. Islanti maana on todella tutustumisen arvoinen paikka harvoine mutta idyllisine kaupunkeineen sekä rennon ilmapiirinsä ja hienon luontonsa puolesta. Maatieteellisen tutkimuksen lisäksi teimme myös biologisia havaintoja ja löysimme Islannista uuden rodun. Oletteko ennen kuulleet maratoninseisojasta? Se on luotettava ja kaikenkarvaisia ystäviään innokkaasti kannustava laji. Vaikka vilpitön onkin, saattaa se innostuessaan keksiä jekkuja ja esimerkiksi harhauttaa toverinsa sivupolulle kesken matkan.

Tiina ja pari maratoninseisojaa. Vasemmanpuoleinen tarjoaa jo tassua.

 

Lämmin kiitos loistavalle matkaseurueelle, joka oli kerta kaikkiaan sangen epätylsää porukkaa. Ja erityismaininnan ansaitsee matkan järjestelytoimikunta. Ei muuta kuin yhdessä valitsemaan seuraavaa kohdetta, jonka katuja Rahola voi lähteä tukkimaan ;)