sunnuntai 5. elokuuta 2012

Savonlinnan maraton 22.7.


Kaikki tietää Savonlinnan Oopperajuhlat, mutta nyt juostaan myös maratonia tässä kulttuurin merkkipaikassa. Toisen kerran järjestetty maraton ei vielä osanottajamäärillä voi kehuskella, mutta reitin kauneus ja keskikesän ajankohta saattavat tulevaisuudessa houkutella reippaammankin osanottajajoukon.

Hieman maisemaa reitin varrelta


Ajelimme Outin kanssa Savonlinnaan kaikessa rauhassa lauantaipäivän aikana pitäen reilusti taukoja. Matkaa kertyi Jyväskylän kautta noin 400 km. Oopperajuhlien takia hotellien hinnat olivat pilvissä, joten netistä bongattu laivayöpyminen houkutti edullisuudellaan ja eksoottisuudellaan. Ja kaiken tämän tämä 106-vuotias höyrylaiva S/S Heinävesi sitten toteuttikin. Hytti oli pieni ja toiletti eri kerroksessa, kuten suihkukin vielä kerrosta ylempänä, mutta niin vain yö tuli vietettyä ja aistittua satavuotista tunnelmaa. Alus seilaa päivät ja ottaa yöpyjiä illalla satamaan saavuttuaan. Anu ja Markus olivat myös Savonlinnassa, mutta elelivät hulppeasti Casino Hotellin hoivissa. Kävimme illalla heidän kanssaan syömässä kivassa Majakka restoraanissa, joka sijaitsi aivan laivamme vieressä. Markus noitui flunssanpoikastaan, mikä sitten lopulta pisti hänet tyytymään huoltopojan hommiin.


S/S Heinävesi? No ei, mutta Pimpula 1.
Sunnuntain sää oli lämmin, lähes helteinen, eikä varjopaikkoja reitllä juuri ollut. Maraton oli kahtena lenkkinä ja silmänruokaa oli runsaasti Olavinlinnasta hulppeisiin järvimaisemiin. Lämmön lisäksi isohkot mäet tekivät reitistä melko vaativan, etten sanoisi rankan. Juoksimme eka kiekan Outin kanssa yhdessä tasan kahteen tuntiin ja fiilikset oli ihan hyvät. Toisen kierrokset puolenvälin jälkeen ajattelin tehdä oman juoksuni, mutta koska reidet tuntuivat melko tönköiltä, luovuin ajatuksesta ja juoksin kuitenkin Outin kanssa yhdessä. Viitisen kilsaa ennen maalia sain uuden hepulin ja spurttasin kovaan loppukiriin. Päätöstä edesauttoi se, että Outilla oli ollut niin kehno vaihe välillä ja vauhdit pudonneet, vaikka lopun hänkin tuli tosi reippaasti selkiä plokaten. Toinen ja jos rehellinen olen, tärkeämpi syy irtiottooni oli se, että huomasin tutun kaverin menevän jonkin matkaa edellämme. Tiesin tämän kaverin voittaneen sarjani viime vuonna, joten sain siitä hirmuisen adrenaliinipaukun ja kiristin minuutin pois kilometrivauhdeista. Ohitin hänet heittämällä ja loppukiri kantoi maaliin asti, jossa kuulutettiin tulevani sarjani kolmanneksi. No pytty siitä lämmitti mieltä ja lisää mielihyvää seurasi kun Outi tuli kohta sarjavoittajana maaliin. Elvyimme tosi nopeasti ja liikuntahallin rappusilla nautittu soppalounas maittoi mukavasti ja oli aika ottaa nokka kohti kotimatkaa. Anu ja Markus olivat siinä vaiheessa varmaan jo hotellin poreammeessa, siksi reippaasti Anu maratoninsa taas porhalsi.

                                                  Pyttykerholaiset                                

Ajelimme takaisin Mikkelin kautta, vaikka siellä olleet Kuninkuusravit hieman pelottivakin liikennevirroillaan. Autoja olikin sitten tien päällä solkenaan, mutta mitään ruuhkia ei ollut ja saimme painaa päämme tyynyyn kotona jo reilusti ennen puoltayötä. Aamulla töissä oli hieman nuhruinen olo, mutta se kuuluu oleellisena osana tähän maratonharrastukseen.



terkuin Unski


2 kommenttia:

  1. Kiva rapsa Savonlinnan maratonista. Mielenkiintoinen paikka. Ehkä jonakin päivänä/vuonna tulee reitti testattua. Onnittelut pyttykerholaisille ja ihan teille kaikille :)

    VastaaPoista
  2. Oli mukava, raskas maastoinen maratoni! Kaikenlaisia maastoja mukava paukuttaa eteenpäin, vaativia reittejä tarvitaan myös! Kiitokset ihanasta seurasta Outille ja Unskille!

    VastaaPoista