Lähdimme Anun kanssa painattamaan kesän toista 100km:n matkaa Helsingin Paloheinässä järjestettävään Masokistin Unelmaan. MasU on Peräkylän Ponnistuksen järjestämä hieno ultrajuoksutapahtuma minkä matkoina ovat 100km ja maraton. Molempien matkojen reitti kulkee mukavaa ja vaihtelevaa ulkoilureittiä pitkin millä on matkaa peräti 1,8km, sata tulee täyteen kun on kiertänyt radan hieman reilut 55 kertaa. Kuulostaa pahalta, mutta oikeasti se on ihan mukavaa, kun kaiken aikaa on seuraa radalla. Ultratapahtumissa kaikki aina kannustavat toisiaan oltiinpa sitten toista edellä tai perässä kuinka monta kierrosta tai kilometriä tahansa. Nämä ovat siis todellakin lämminhenkisiä tapahtumia.
Aikainen herätys ja matka alkakoon
Raahauduin kotiin paperimiehen raskaista töistä hieman klo 22 jälkeen ja sainkin heti istahtaa viimeiselle illalliselle ennen juoksua. Loistavan aterian oli valmistanut rakas vaimoni, joka aina jaksaa tehdä kaikkea hyvää keittiössä. Syömisen jälkeen oli aika asettaa herätys klo 3.15 ja painaa pää tyynyyn. Uni tulikin mukavasti reilun tunnin pyörimisen jälkeen. Kellon parkaistua ponnahdimme ylös todella täynnä intoa ja tarmoa. Heitimme kamat autoon ja eikun menoksi.
Paloheinässä ulkoilua koko päivä
Juoksua varten valmistelimme huoltopöydän ja päälle vaihdettiin sopivat juoksutamineet. Keli oli täydellinen, kirkas taivas, lämpö juuri sopiva eikä tuulta lainkaan. Tästä oli hyvä lähteä matkaan. Hyvillä mielin lähdimme kiertämään ulkoilureittiä ja kilometrejä alkoi karttumaan. Kierroksia tuli ainakin kymmenen täyteen ennen ensimmäistä pientä vastoinkäymistä. Anu viestitti, ettei kaikki ole ihan kohdillaan ja joutuisi kävelemään paljon ennen satasen täyttymistä. Itse totesin, ettei osallistuminen tainnut olla kauhean järkevää, koska omissa reisissä tuntui hieman kireältä ja painavalta, mutta matkaa jatkettiin, koska olihan vaikeuksien ilmaantuminen tiedossa. Sekin oli tiedossa, ettei vaikeuksista kannata aina välittää, kun ne saattaa mennä ohi nopeastikin.
Anun kevyttä menoa |
Matka jatkui n. 30km:n, jolloin Anu väläytti idean, että kysästään voidaanko matka vaihtaa maratoniin, jolloin tilastoihin saataisiin merkintä suorituksesta. Itsellä oli sellainen tuntu tässä vaiheessa, etten todellakaan laittanut idealle vastaan, koska jalta olivat jo aikas oudot enkä ollut enää yhtään varma maaliin pääsystä. No, asiaa kysytiin ja vastaus oli, ettei merkintää tule, jos matkan jättää kesken, vaikka olisi juossut 80km, keskeytys mikä keskeytys. Anu kohautti olkapäitään ja totesi suorittavansa tässä tapauksessa koko matkan vaikka siihen menisi koko päivä.
Ei niin lennokasta, mutta eteenpäin kuitenkin |
Jatkoimme matkan tekoa, mutta n. viisi kilometriä myöhemmin jouduin toteamaan itselleni, etten pysty jatkamaan maaliin asti. Kerroin asiasta ihan ääneenkin ja aloin vähentämään vauhtia. Reisiin alkoi kertymään painetta ja ilmeisesti jonkinlainen maitohappohyökkäys iski, koska menoni tyssäsi aika nopeassa tahdissa lähes kokonaan. Halusin kuitenkin jatkaa 50km:n asti ennen keskeyttämistä. Näin myös tein, vaikka viimeisellä kierrokselle en pystynyt kuin kävelemään. Ennen kierroksen täyttymistä mieleni oli hyvä, koska tiesin tekeväni oikein, mutta viivan ylitettyäni tapahtui jotain. Irroittelin numerolappua rinnasta ja silloin alkoi alahuuli väpättämään. Laskin lapun järjestäjien eteen, totesin jättäväni homman kesken ja poistuin paikalta hyvin nopsaan autolle ja sitä kautta suihkutiloihin. En ole ikinä keskeyttänyt mitään tapahtumaa ja nyt se oli tapahtunut. Kuulostaa ehkä omituiselta, mutta hetken maailma oli hyvinkin synkkä, vaikka kyseessä on ihan peruskuntoilija, ei urheilija eikä olympialaiset. Kuitenkaan siis ottamatta mitään pois loistavalta tapahtumalta, joka muuten oli 100km:n epävirallinen SM-kisa. Pahat hetket menivät nopeasti ohi ja lähdin suihkun raikkaana radan varteen kannustamaan muita ja huoltamaan rakasta vaimoani.
Anu jatkoi pienistä vaikeuksista huolimatta taivallustaan ja oli pystynyt ohittamaan suurimmat vaikeudet mikä näkyi kierrosajoissa. Kierros kierrokselta Anun homma eteni kohti päätöstään ja lopulta hän saapui hyvävoimaisena maaliin ajassa 10.29 ja ansaitsi tällä suorituksella pronssisen SM-mitalin. Mitali on muuten Anulle kolmas SM-mitali ja nämä on ansaittu peräkkäisinä vuosina!
Päivä päättyi saunan ja pakastepizzan jälkeen oman peiton alle n. puolenyön aikaan. Silloin oli meidän perheen jäsenet todella väsyneitä, vaikka yhdelle oli kertynyt kilometrejä vain niukasti yli 50.
Kiitokset loistavasta tapahtumasta Peräkylän Ponnistukselle sekä mielettömän mahtaville juoksukumppaneille!!!!
Markus
Ootte te aikamoisia! Onnittelut Anulle hienosta juoksusta ja mitalista. Seuraavalla kerralla sullakin Markus kulkee varmasti paremmin.
VastaaPoistaOnnea sissit!! Käsittämätöntä tuo teidän meno.. kuitenkin se Reykjavik maraton oli ihan just. Onnea mitalista Anulle ja hyvästä yirtyksestä molemmille!
VastaaPoistaOn tosiaan kovaa menoa siihen nähden, että vastahan sitä on Reykjavikit riipaistu. Rohkeita raholalaisia molemmat! 8)
VastaaPoistaOnnea Anulle hyvästä juokksusta. Käsittämätöntä kestävyyttä. Molemmat ootte ilmiömäisiä sisupusseja.
VastaaPoistaOnnittelut molemmille! Ei muuta kuin kohti uusia unelmia:)
VastaaPoistaOnnittelut hyvästä juoksusta molemmille. Onneksi Markus olit henkisesti vahva ja tajusit lopettaa ajoissa, taito se on sekin :)
VastaaPoistaKiitos kaikille! Tässä oon kovasti miettinyt, että mikä oikein meni pieleen ja siihen tulokseen tulin, että tarvii varmaan alkaa reenaan. Pumppiin en kuitenkaan suostu vieläkään!
VastaaPoista