Pyöräilyä suviyössä

Perjantai kolmastoista, säätiedotus lupaa yöksi lähes varmasti vesisadetta, tuuli on yltymässä, mittarissa asteita hädin tuskin yli kymmenen ja televisiosta tulisi pian huippuottelu Espanjan ja Hollannin välillä. Äkkiseltään moni valitsisi lämpöisen kotisohvan ja jalkapallo-ottelun; tämä raportti kertoo kuitenkin heistä, jotka polkivat vastatuuleen. Tiimiläisistä itseni lisäksi pyörän selkään olivat kavunneet Tiina Hä, Jatta, Veera, Susanna, Teija, Mari, Harri, Julius, Ville, Jenni, Tanja ja Anu. Lisäksi tiimi kasvoi matkanvarrella yhdellä Eevan tullessa kuvioihin mukaan.

 Lähdimme matkaan toisessa ja kolmannessa aallossa. Tarkoituksena oli lähteä rauhallisesti liikkeelle ja Paasikiven-Kekkosen tiellä ohi viuhuikin iso nippu kiireisiä polkijoita. Varsinaisesti saimme oman porukkamme kasaan hieman ennen Ylöjärveä ja lähdimme polkemaan 134 km taipalettamme. Seniorit ohjeistivat meitä ensikertalaisia (Jarkko, Jatta ja Veera) varsinkin alkumatkasta pitämään takapuolen penkissä ylämäissä ja käyttämään pientä vaihdetta. Kilometrit lähtivät taittumaan rivakasti, vaikka vastatuuli puhalteli Muroleeseen asti. Matkan taittuessa mainostimme Anun maratonia kanssapyöräilijöille.

 Huoltomme (Markus, Virpi ja Juhani) tarjoilivat pizzaa ja muuta pikkupurtavaa n. 20 - 30 km välein, joten porukalla riitti energiaa polkea ja päivitellä Facebookia matkan varrella. Muroleessa oli reitin päähuolto, missä saimme soppaa ja lämmintä vaatetta huoltoautosta. Tämän jälkeen tuuli kääntyi selän puolelle ja kilometrit vähenivät yksi kerrallaan. Sade vihmoi vasten kasvoja, mutta se ei fiilistä juurikaan laskenut. Meno maittoi edelleen, kroppa ei valitellut mistään, aamukin alkoi sarastaan ja Teho-juomaa riitti huoltoautossa.

Tässä merkkiä Facebook päivittämisestä?!!

Itse ajattelin, että kai sen kuuluisan seinän pitää tulla vastaan sitten loppumatkasta, joten kuuntelin edelleen kokeneempien ohjeita käyttää pieniä vaihteita. Matka väheni jo loppuaan ja polkeminen kulki edelleen. Jossain Jäähovin kohdalla sain jo luvan avata pellit ja tulla viimeisen kilometrin urku auki. Haastavista olosuhteista huolimatta me kaikki selätimme Pirkan yöpyöräilyn haasteet. Sykkeet pysyivät koko reissun itselläni erittäin maltillisina, sillä keskisyke jäi alle 110:n ja kaloreita kului vähemmän kuin pikkujoulun 3 tunnin spinningissä, vaikka kesto oli tuplasti pidempi.

Kiitokset huollolle ja matkaseuralle.  Ensi vuonna sitten uudestaan.
Tiimin tunnelmia Pirkan yöpyöräilystä Kuvina

-Jarkko-