Suomi-juoksussa 7-8.6.2014

Sateisena lauantai iltapäivänä, lähti tiimi kohti Perniötä, matkassa mukana olivat 100km ensikertalaiset Juhani ja Petri sekä ”konkari” Ville , 60km ensikertalainen Outi  ja vikkelä Markus. Huoltamaan tätä huimapäistä joukkoa lähtivät Jatta ja Virpi sekä tietysti Outin ihana Unski.

Outi ja pojat ennen lähtöä

Juoksijat lähtivät taivaltamaan matkaansa klo19:00, jolloin huoltotytöt jäivät kaksin muiden huoltajien kanssa. Siitähän se riemu repesi!! Alussa porukkaa tuli tasaiseen tahtiin huoltopisteen ohi ja kannustettiin tiimille uskolliseen tapaan kaikkia. Omat juoksijamme eivät tarvinneet aktiivi huoltoa ensimmäisten kierrosten aikana, kierros 3,33km. Aika kului siivillä ja tiesimme kylän ainoa(?!) pitserian menevän kiinni kymmeneltä, joten lähdimme yhdeksän pintaan hakemaan syötävää niin itselle kuin juoksijoillemme. 

Siinä nautimme sitten pitsat pisteessämme ja ohikulkevat juoksijat kyselivät liikeniskö pala, nototta kai, tosin kukaan ei oikeasti siinä vaiheessa halunnut syötävää. Hieman ennen yhtätoista lähdimme sitten, kiertämään reitin. Tämä mielenkiinnosta ja jotta tiedämme mistä muut puhuvat. Ainoa ongelma tuli, kun maratoni lähti yhdeltätoista ja tulimme heidän kanssaan samaan kohtaa.  Joten jouduimme odottelemaan hetken, jottemme olisi tiellä. Toivoimme, ettei tämä pysähdys haittaisi omia juoksijoitamme/heidän huoltoaan. No tarina kertoo, että toisin kävi.. 

Parasta huoltamisessa oli, kun tyypit huusivat mitä haluavat ja osasivat tunnistaa pääsääntöisesti mitä haluavat. Tarkkailimme vierustovereittemme huoltoa ja mietimme, miten itse toimimme, niin erosimme osasta niin kuin yö ja päivä. Multa kysyttiin ennen reissua, miksi sä meet jne. silloin en osannut vielä vastata, mutta nyt tiedän. Huoltamisen kautta opin, itse paljon juoksemisesta ja vaikeiden hetkien ylittämisestä. Kun juoksija on hämärän rajamailla, nousee huoltajan rooli arvoon korvaamattomaan.

Parhaita hetkiä tapahtumassa oli, kun ennen lähtöä yllätin Outin, joka ei tiennyt tiiminhuoltovahvuudesta mitään.  Juhanin taistelua puolen välin tienoilla, kun energiat alkoi huveta ja tuli pari tiukkaa kierrosta. Petrin tullessa laulaen huoltoon, koska nautti niin paljon uusista ennätys kilometreistä tai juoksemisen ilosta. Villen tasaisesta menosta ja Markuksen oman ennätyksen tehtailusta.

Kiitos Unskille tarinoinnista ja seurasta!! Jatta kiitos, kun haastoit mut mukaan! Voin suositella kaikille huoltoon lähtöä, itse ainakin voin lähteä uudestaan, jos vain huollettaville kelpaa.. Lisää Suomi-juoksun tapahtumista, kuullaan varmasti lenkeillä!