43. Suomi-juoksu Perniön
taajamassa, Salossa oli ensimmäinen 100 kilometrin juoksuni. Takana oli kaksi
50 kilometrin juoksua tiimin omassa Juokse Sorvassa-tapahtumassa.
Valmistautuminen sujui kaikin puolin hyvin ja olin etukäteen aika luottavainen,
että suorituksen pitäisi onnistua. Lähdin Markuksen ja Petrin mukaan lauantaina
Tottijärveltä hieman ennen kolmea iltapäivällä ja aloitimme matkan kohti
Perniötä. Matkalla satoi jonkin aikaa, mutta vähitellen keli alkoi kirkastua,
aurinko paistaa ja oli mukavan lämmintä. Pysähdyimme matkalla syömään ja
juomaan Auran Shellillä ja siellä tapasimme Villen ja huoltajamme Virpin ja
Jatan.
Reenimatkalla Tukholmassa |
Perille Perniöön saavuimme
suunnilleen viiden aikoihin. Aloimme aluksi laittaa tavaroita paikoilleen,
haimme numerolaput sekä chipit ja valmistauduimme starttiin, joka oli edessä
klo 19:00. Kilpailupaikalla olikin jo paljon väkeä ja tunnelma kohdallaan. Keli
oli lämmin ja aurinkoinen. Kilpailu starttasi 100 kilometrin ja 60 kilometrin
osalta samaan aikaan, klo 19:00. 10 kilometriä starttasi klo 20:00 ja maraton
klo 23:00. 100 kilometrillä kierrettiin 33 kertaa 3,3335 kilometrin lenkki,
joka kiersi Perniön taajaman ympäristössä. Omalta osaltani juoksu lähti ihan
mukavasti liikkeelle noin 5-6 minuutin kilometrivauhtia ja välillä hieman
nopeamminkin. Tarkoituksenani oli pitää sopivan tasaista ja rauhallista tahtia
niin, että syke ei nouse liian korkealle. Keskisyke koko matkan osalta oli 144.
Ensimmäiset 50 kilometriä meni mukavasti 4:36:39 ja parhaimmillaan nousin
miesten yleisessä sarjassa 6. sijalle. 50 kilometrin jälkeen alkoikin sitten
meno vähitellen hiipua ja voimat kadota. Päätin kuitenkin, että tänne asti en
ole tullut keskeyttämään ja vedetään maaliin asti, vaikka sitten kävelemällä. Kokemuksen
puute ultramatkoilta ja yleinen väsymys luultavasti alkoivat vaikuttaa. Energian
kulutus on aika kovaa näin pitkällä matkalla ja energiaa paloikin yli 6000
kaloria. Välillä oli vatsakin sekaisin ja oksetti, mutta lisätankkaus matkan
aikana mm. geeleillä, karkeilla, suklaalla, sipseillä, suolalla,
urheilujuomalla, Coca-Colalla ja pari vessassa käyntiä tuotti helpotusta
ongelmiin. Välillä tuli pidettyä lyhyitä taukoja huolto-alueella ja sitten taas
jaksoi mennä paremmin. Virpin, Jatan, Markuksen ja Unskin loistava huolto ja
heidän antama tuki oli merkittävä apu urakasta suoriutumisessa. Loppuvaiheessa
alkoi tuntua, että kierrokset eivät lopu koskaan ja aina vain on matkaa
jäljellä. Etenkin viimeiset 10 kierrosta alkoivat tuntua jaloissa. Toiseksi
viimeisellä kierroksella oli hauska tilanne, kun eräs Vauhtisammakoiden
juoksija tuli kovalla vauhdilla minusta kierroksella ohi ja hänen huutonsa
kuului jo kaukaa. Kohdallani, noin kilometri ennen maalia hän huusi
”maalisuora” ja huuto ja tuuletukset jatkuivat siitä maaliin asti. Lopulta
saavuin maaliin ajassa 10:39:07 suhteellisen hyvävointisena. Kello oli noin
5:40 aamulla ja aurinko oli juuri noussut. Aika riitti 10. sijaan miesten
yleisessä sarjassa. Jalat ehkä vähän tutisivat maalialueella ja Markus ja eräs
toimitsija tarjoutuivatkin auttamaan siitä eteenpäin. Kilpailun jälkeen odottelimme Markuksen kanssa
Petriä maalialueella ja söin järjestäjien tarjoamaa aamupalaa. Petrin saavuttua
pakkasimme loput tavaramme ja lähdimme kotimatkalle. Näyttävistä
maaliintuloista jäi mieleen Korson Kenguruita edustavat miehet, jotka ylittivät
maaliviivan täysin yhtäaikaisesti ja toinen heistä liikuttui niin kovasti, että
alkoi itkeä. Molemmilla oli ensimmäinen 100 kilometrin juoksu. Pitkä matka saa
aikaan monenlaisia tunteita ja itsekin tuli aika villisti tuuletettua
maaliintuloa.
80km jälkeen maistui mustikkakeitto |
Omaan suoritukseeni olen ihan
tyytyväinen varsinkin näin ensimmäisellä kerralla 100 kilometrillä. Pitkän
matkan aikana tuntemukset menivät ihan vuoristorataa ja monenlaisia ajatuksia
kerkisi tulla mieleen. Tavoitteena oli
lähinnä päästä maaliin ehjänä. Olisi tietysti ollut hienoa pitää sama vauhti
koko matkan osalta kuin ensimmäiset 50 kilometriä niin loppuaika olisi mennyt
vähän päälle 9 tuntiin. Seuraavilla kerroilla voi sitten lähteä tästä
rakentamaan vielä vahvempia suorituksia. En vielä tässä kohtaa tarkasti tiedä,
milloin seuraavan kerran juoksen ultramatkoja. Ainakaan nyt tänä vuonna en enää
100 kilometrille tai pidemmille matkoille lähde. Nyt on tärkeintä palautua
tästä kunnolla ja suunnata sitten kohti seuraavia tavoitteita. Suorituksen
jälkeen jalkoja poltteli voimakkaasti ja vieläkin jonkin verran tuntuu
jaloissa, joten varmasti menee jonkin aikaa palautuessa suorituksesta.
Maalissa tuuletusta |
Lopuksi haluan esittää
erityiskiitokseni Virpille, Jatalle, Markukselle ja Unskille loistavasta
huollosta sekä kaikesta tuesta ja tsemppaamisesta suorituksen aikana.
Toivottavasti olette jatkossakin mukana huoltohommissa. Huollon merkitys on
valtavan suuri erityisesti ultramatkoilla. Onnittelut Outille ja Markukselle
loistavista suorituksista 60 kilometrillä sekä Villelle ja Petrille 100
kilometrillä. Markus saavutti hienon 3. sijan miesten sarjassa 60 kilometrillä ja teki oman ennätysaikansa,
samoin Outi sijoittui kolmanneksi naisten sarjassa omalla ennätyksellään,
Villelle tuli oma 100 kilometrin ennätysaika ja Petri pääsi ensimmäistä kertaa
100 kilometriä maaliin asti. Loistavaa suoriutumista, hyvä me! Tästä on hienoa jatkaa.
Alla olevasta linkistä löytyvät
kilpailun tulokset:
Lisää kuvia ja videoita tästä!
Aivan huippua Juhani!!! Suunta kohti uusia haasteita ja unelmia.
VastaaPoistaUpeet on ollut suoritukset kaikilla. Kiva rapsa Perniön tunnelmista. Ja noi kuvat sekä videopätkät kruunasi kaiken mitä tuohon sanaan tunnelma tulee :D Kohti uusia unelmia todellakin, mitä ne sitten ikinään lie onkaan.
VastaaPoistaLoisto suoritus!!! Nyt on kokemus hankittu tältä matkalta ja nyt tiedät mitä se on, seuraavalla kerralla homma on jo helpompi, kun tietää mitä tulossa on. Arvostan kovasti päättäväisyyttä mitä esitit vaikeilla hetkillä, siitä tässä hommassa on kyse, ettei ikinä saa antaa periksi, vaikka tuntuu välillä pahalta.
VastaaPoistaNyt kunnon palauttelut ja sitten alimatkojen pariin (esim. maraton). ;-)