tiistai 28. toukokuuta 2019

NUTS Karhunkierros-reissu 23.-27.5.2019


Jossain vaiheessa viime vuoden syksyllä tuli Vahtolammin Mikan kanssa juteltua Karhunkierrokselle osallistumisesta. Itselläni tapahtumaan osallistuminen oli ollut haaveissa jo pidemmän aikaa, kun Karhunkierroksen vaellusreitillä juostava NUTS-polkujuoksukisa oli vielä kokematta. Muista Buff/NUTS-sarjojen kisoista olin jo juossut Vaarojen Maratonin 2014 ja 2015, Pyhä Tunturimaratonin 2015 sekä NUTS Ylläs-Pallas-juoksun 2016 ja 2017. Legendaarinen Karhunkierros siis puuttui vielä listalta pohjoisen osakilpailuista, joten sinne tuli sitten lokakuussa 2018 ilmoittauduttua 83 kilometrin matkalle. Mika päätyi osallistumaan 55 kilometrin matkalle. Osallistumisen teki myös helpoksi, kun meillä oli käytettävissä oma mökki Rukalla aivan kilpailukeskuksen läheisyydessä Aurinkorinteen alueella.

   
Rukatunturin päältä Pessari-rinteen kohdalta. Kuva: Juhani Yli-Marttila.

Omalla kohdalla 83 kilometriä valikoitui matkaksi, koska tuolla reitillä pääsi kokemaan kokonaisuudessaan Karhunkierroksen reitin Sallan Hautajärveltä Rukan keskukseen. Lisäksi tarjolla olivat 34 kilometrin kilpailu, BUFF® Trail Tour Finland-sarjan 55 kilometrin osakilpailu ja Ultra Trail Tour Finland-sarjan 166 kilometrin osakilpailu. 34 kilometrin reitillä tarjolla on Karhunkierroksen parhaat palat napakassa paketissa. Reitillä kierretään Pieni Karhunkierros ja koetaan Konttainen-Valtavaaran upeat maisemat ja saavutaan maaliin Rukalle. 55 kilometrin reitillä edetään Oulangan luontokeskuksen huikeista jokivarsimaisemista Rukan jylhiin vaaramaisemiin. 83 kilometriä on ”original” matka, josta kaikki alkoi muutaman juoksijan voimin vuonna 2012. 166 kilometriä on vaativa puristus, jonka aikana koetaan Kuusamon kevätluonnon päivä ja yö. Kunnon ohella taival testaa erityisesti henkiset voimavarat. Matkalla käytetään edestakaista Ruka-Hautajärvi-Ruka-reittiä. 166 kilometrin matkalla saavutetaan maksimaaliset 5 UTMB/ITRA-pistettä, 83 kilometrin matkalla 3 pistettä, 55 kilometrin matkalla 2 pistettä ja 34 kilometrin matkalla 2 pistettä. Legendaariseen Mont-Blancin ultrajuoksukisaan osallistumiseen vaaditaan 2 karsintakisasta yhteensä 10 UMTB/ITRA-pistettä. Suomessa tämän pistepotin voi saavuttaa tänä vuonna vielä NUTS Ylläs-Pallaksen 160 kilometrillä ja Vaarojen Maratonin 130 kilometrillä. Muihin vastaaviin kansainvälisiin ultrajuoksukisoihin riittää sitten pienempikin määrä näitä pisteitä. UTMB/ITRA-pisteitä on Suomessa jaossa myös Kaldoaivi Ultra Trail-juoksussa, Nuuksio Classic-juoksussa ja Pyhä Tunturi Maratonilla.

Karhunkierroksen lähestyessä kuulin myös Kajn, Niinan ja Tanjan osallistuvan kisaan eri matkoille. Kaj oli alun perin osallistumassa 83 kilometrin matkalle kuten minäkin, mutta päätyi lopulta starttaamaan 55 kilometrille. Niina osallistui myös 55 kilometrin kisaan ja hän kiertääkin tällä kaudella BUFF® Trail Tour Finland-sarjan kisoja, joihin tuo kilometrin matka kuuluu. Tanja starttasi 34 kilometrin kilpailuun. Team Raholalta puuttui siis osallistuja ainoastaan 166 kilometrin kuninkuusmatkalta. Ehkä sinnekin vielä joku juoksuhullu joskus tulevaisuudessa starttaa… ;)

   Torstaina aamulla klo 5 aikoihin minä ja Mika starttasimme matkaan Tampereelta. Menomatkalla pysähdyimme aamupalalle Vaajakosken ABC:llä, josta jatkoimme parilla pitstopilla Suomussalmelle, jossa pysähdyimme syömään Herkkusuu-ravintolaan. Tuo konditoria/ravintola oli itselleni tuttu jo useiden vuosien ajalta ja siellä on aina ollut tarjolla monipuolinen ja erittäin herkullinen lounas. Voin suositella tuota paikkaa kaikille! Matkanteko sujui leppoisasti ja Suomussalmelta sitten jatkoimme kohti Kuusamoa. Kuusamossa kävimme vielä Prismassa ostoksilla ja tämän jälkeen olikin sitten enää lyhyt matka määränpäähän eli Rukalle. Keli oli aurinkoinen, vaikka olikin melko viileää. Lämpöä taisi olla parhaimmillaan 7 astetta. Perille päästyämme kävimme tsekkaamassa paikkoja Rukalla ja käytiin syömässä Ruok Burgerissa. Illalla sitten Suomi voitti Ruotsin jännittävien vaiheiden jälkeen jääkiekon MM-puolivälierissä 5-4.

 
Reittikartta. Kuva: NUTS Karhunkierros.

Perjantaina kävimme aamulla tutustumassa kisakylään ja katsomassa 166 kilometrin starttia, joka oli klo 12:00. Seurasimme Mikan ja muutaman muun katsojan kanssa kisan starttia Rukatunturin huipulla. Hölkkämäyrien Jussi Nokelainen erottui muista juoksemalla rivakkaa vauhtia tuon ensimmäisen nousun ylös ja muut sitten seurasivat hieman rauhallisempaa tahtia perässä. Hoka One One Teamin Jaakko Eskelinen pääsi tässä vaiheessa lähimmäksi. Keli oli jo hieman lämpimämpi ja aurinko paistoi, oli oikein mukava juoksukeli. Iltapäivällä klo 15 alkaen alkoi meidän matkojen numeroiden ja muun kisamateriaalin jako sekä varustetsekkaus ja kävimmekin heti hoitamassa kaikki asiat kuntoon. Kisajärjestelyissä oli mukana myös Kukon Jyrki, jonka tapasimme jo aiemmin ja hänen vaimonsa Lehtisen Heli. Numeroidenhaun jälkeen kävimme Rukahovissa syömässä NUTSin kisabuffetin ja tämän jälkeen tapasimme Tanjan, joka oli tullut juuri Rukalle ja oli hakemassa omaa numerolappuaan. Otimme yhteiskuvat Mikan ja Tanjan kanssa ja siirryimme mökille valmistautumaan seuraavan päivän kisaan. Kaj ja Niina olivat myös juuri saapuneet Rukalle.

 
Niina ja Kaj kisakeskuksessa. Kuva: Kaj Erik Koivumäki.
     
Juhani, Tanja ja Mika kisakeskuksessa. Kuva: Juhani Yli-Marttila.

Lauantaina itselläni oli edessä herätys hieman kello 4:n jälkeen ja siitä sitten aamupalan myötä alkoi valmistautuminen edessä olevalle 83 kilometrin matkalle. Kaikki meni ihan mukavasti ja ehdin ihan hyvin klo 5:45 Kauppakeskus Kumpareen edestä lähtevään kisabussiin. Keli oli aika viileä, harmaa ja hieman sateinen. Bussilla sitten ajelimme noin 45 minuuttia kisan lähtöpaikalle Sallaan Hautajärven luontokeskukselle. Vieressäni istui mies, joka oli aiemmin kilpaillut lähinnä ulkomailla polkujuoksuissa ja hänellä oli edessä ensimmäinen pidempi polkujuoksu Suomessa. Siinä sitten välillä juteltiin niitä näitä. Maalialueella odottelimme alkuun sisällä Hautajärven luontokeskuksessa ja siitä sitten startin lähestyessä siirryimme ulos. Klo 7:00 oli sitten startti edessä pienessä vesisateessa.

   
Karhunkierroksen lähtö, Hautajärvi. Kuva: Juhani Yli-Marttila. 

Oma matka lähti hyvin käyntiin ja alkuun olikin aika nopeaa, juostavaa polkua. Ajoittain oli aika leveääkin baanaa. Toki sitten välillä tuli eteen myös kivisempiä ja juurakkoisempia teknisiä polkuosuuksia. Hieman haasteita aiheutti vesisateista aiheutunut märkyys reitillä ja aika nopeasti alkoi kengät ja vaatteet kastua. Reitillä ylitettiin myös suoalueita jonkin verran ja pitkospuut olivat aika liukkaita näissä kohdissa, osa pitkospuista oli aika huonossa kunnossa. Reitillä oli myös paljon portaita ja ne olivat sateiden jäljiltä aika liukkaita, osa näistä oli myös päässyt menemään aika heikkoon kuntoon. Reitillä näkyi välillä myös rakennustarpeita pitkospuiden ja portaiden uusimista varten, joten näiden osalta on odotettavissa parannusta tulevina vuosina. Jossain kohtaa portaissa itselläni alkoi myös pohkeet ja reidet krampata. Krampit onneksi helpottivat, kun sain suolaa eräältä naisjuoksijalta. Iso kiitos hänelle kaikesta avusta! Ensi kerralla sitten jälleen irtosuolaa/suolatabletteja mukaan. Hautajärvi-Oulanka väli oli metsäpätkää vaihtelevilla poluilla ja joitakin nousuja mahtui tähän alkupätkällekin. Reitin hienoimmat näkymät tarjosi Oulankajoki, jonka vartta reitti eteni. Oulangalle tulin tuon noin 28 kilometrin pätkän ajassa 3:15:18 ja saavuin sinne siis noin 15 minuuttia Mikan, Kajn ja Niinan startin jälkeen. Oulangan luontokeskuksella oli kisan ensimmäinen huolto ja tarjonta oli varsin monipuolista. Vihreäkuula-marmeladikeksejä, suklaata, suolakurkkua, banaania, cokista, urheilujuomaa, sipsejä… Huollossa meni aikaa noin 9 minuuttia.

     
Kiutaköngäs. Kuva: Juhani Yli-Marttila.

Oulankajoki. Kuva: Juhani Yli-Marttila.

Oulangalta sitten lähdimme etenemään kohti Juuman Basecampia. Tässä kohtaa oli hyvin vaihtelevaa polkua ja kiviä ja juurakkoa riitti. Samalla reitti myös alkoi muuttua enemmän nousuvoittoiseksi. Reitillä oli upeitakin kohtia ja erityisesti mieleen jäi Kiutaköngäs, jossa koski pauhasi voimalla ja sen laskuosuus. Myös Myllykoskella sijaitseva vanha mylly näkyi hieman reitille, kun ohitimme sen yläpuolelta. Yhdessä vaiheessa etenimme myös aivan Kitkajoen uomaa pitkin. Oulanka-Juuma välillä itselläni alkoi olla ongelmia energioiden riittävyyden kanssa ja olin myös jo aika märkä. Sain ongelmat onneksi kuriin tankkaamalla lisää energiaa geeleistä ja patukoista ja nauttimalla urheilujuomaa. Kävely-juoksuyhdistelmällä matka eteni kohtuullisen hyvin kohti Basecampia. Jossain kohtaa tällä noin 32 kilometrin pätkällä törmäsin juoksukaveriini, Jokelan Katjaan. Muutenkin alkoi olla enemmän juoksijoita ympärillä ja seura antoi mukavasti lisäboostia. Juumaan tulin ajassa 8:45:35 ja tuohon pätkään oli mennyt aikaa noin 5 tuntia ja 21 minuuttia. Juuman Basecampissa oli Oulangan tapaan kattava huolto, vain cokis puuttui ja taas tuli mukavasti lisää energiaa jatkaa matkaa. Katjan kanssa jatkettiin yhtä matkaa Juumasta eteenpäin. Huollossa vierähti aikaa noin 14 minuuttia.

Juumasta sitten lähdimme etenemään kohti Konttaista, jossa edessä oli reitin viimeinen huolto. Tällä pätkällä oli jatkuvaa loivaa nousua ja reitti alkoi olla melkoista kuravelliä. Juurakkoa ja kivikkoa riitti edelleen. Itseäni ei märkyys ja kura enää paljoa jaksanut harmittaa, lähinnä nauratti. Kengät ja housut oli aika kurassa tässä vaiheessa. Myös pikkukiviä, multaa, sammalta yms. oli kengissä jonkin verran ja pysähdyin välillä tyhjentämään niitä. Konttaiseen oli osuuden lopuksi melko jyrkkä lasku portaita pitkin. Konttaisen saavutin ajassa 12:00:22 ja tuohon noin 17 kilometrin osuuteen meni aikaa noin 3 tuntia. Konttaisesta jälleen kunnon energiatäydennys. Tässä vaiheessa selvisi myös, että Suomi oli voittanut Venäjän juuri MM-puolivälierissä 1-0 ja eteni finaaliin. Tunnelma huollossa oli iloinen ja hyvien uutisten myötä oli mukava jatkaa matkaa. Huollossa kulutimme aikaa noin 6 minuuttia, joten viimeinen pitstop oli reitin nopein. Seuraavaksi edessä olisi eteneminen Kumpuvaaran, Valtavaaran ja Rukatunturin loppunousun kautta maaliin.

Konttaisesta eteenpäin riitti tuttuun tapaan mutaa, kiviä, juurakkoa, alamäkiä ja ylämäkiä. Tässä vaiheessa meitä oli vähän isompi porukka jälleen etenemässä yhtä matkaa ja matka eteni ihan mukavasti juoksu-kävely-yhdistelmää hyödyntäen. Konttaisen jälkeen edessä oli reitin kovimmat nousut. Ensiksi edessä oli nousu Kumpuvaaralle, jonka jälkeen lähdimme nousemaan jyrkkää nousua kohti legendaarista Valtavaaraa. Valtavaaralla näin itselleni entuudestaan tutun autiomökin ja tiesin aiempien hiihtolenkkieni pohjalta, että nyt ei ole maali enää kaukana. Oli aika sumuista ja harmaata, joten näkymät eivät olleet aivan parhaimmillaan. Kauaksi noista korkeuksista kuitenkin näki. Valtavaaralta lähdimme etenemään kohti Saarua Winter Trailin reittiä kohti Rukaa. Reitti oli aika kivikkoinen ja lopulta saavuimme Saaruan rinteiden alapuolelle, josta lähti pitkä nousu Rukatunturin huipulle portaita pitkin. Rukan huipulta, aivan hyppyrimäkien vierestä lähti sitten vauhdikas loppulasku maaliin. Maaliin johti portaat uuden gondolihissin väylän kohdalta ja sen vierestä pääsi etenemään myös rinnettä pitkin Rukahovin vieressä sijainneelle maalialueelle. Juoksimme yhdessä Katjan kanssa maaliin portaita pitkin ja oli kyllä aivan upea fiilis tulla maaliin valtavan urakan jälkeen. Viimeiseen noin 7 kilometrin osuuteen meni aikaa noin 1 tunti ja 33 minuuttia. Koko suoritukseen meni lähtömerkistä aikaa 13:39:57 ja nettoaika oli 13:39:53. Aika riitti 173. sijaan kaikista 83 kilometrin matkalla ja 27. sijaan ikäluokassa M30-34. Nousua reitillä oli järjestäjän mukaan +1890 metriä, mutta oman Garminini mukaan 2111 metriä. Iso kiitos Katjalle juoksuseurasta!!!

 
Katja ja Juhani tulossa maaliin. Photo: @onevision.fi #nutskarhunkierros2019


Maaliin tultuani olin sen verran märkä ja kurainen, että ei huvittanut jäädä siihen enempää palloilemaan. Otettiin nopeasti yhteiskuvat maalissa ja siitä sitten siirryin mökille, jossa Mika olikin jo odottelemassa. Hän oli tullut maaliin ajassa 10:06:08 (netto: 10:03:37) ja Kaj puoli minuuttia aiemmin ajassa 10:05:25 (netto: 10:00:35). Niina oli suoriutunut 55 kilometrin urakasta upeasti ajassa 7:04:34 (netto: 7:04:22). Niinan aika riitti 21. sijaan kaikista naisista ja ikäluokassa F30-34 6. sijaan. Tanja juoksi myös loistavasti 34 kilometriä aikaan 3:45:55 (netto: 3:45:52). Tanjan aika riitti 4. sijaan kaikista naisista ja ikäluokassa F45-49 1. sijaan.

   
Mika tulossa maaliin. Photo: @onevision.fi #nutskarhunkierros2019

Kaj tulossa maaliin. Photo: @onevision.fi #nutskarhunkierros2019

Niina Maalissa. Kuva: Niina Taimisto.

   
Katja ja Juhani maalissa. Kuva: Juhani Yli-Marttila.

34 kilometrillä nopein mies oli Team Nouxin Juuso Simpanen uudella reittiennätyksellä, 2:47:14 (netto: 2:47:12) ja nopein nainen IL Solvalla Vagarnan Maija Hakala uudella reittiennätyksellä, 3:31:53 (netto: 3:31:51). 55 kilometrillä nopein mies oli Salomon Suunto Trail Teamin Henri Ansio parantaen reittiennätystään aikaan 4:28:30 (netto: 4:28:29) ja nopein nainen Susanna Ylinen ajalla 5:40:30 (netto: 5:40:25). 83 kilometrillä nopein mies oli Jussi Kumpula uudella reittiennätyksellä, 7:53:32 (netto: 7:53:29) ja nopein nainen Silverback Superstarsin Kaisa Saario uudella reittiennätyksellä, 9:36:45 (netto: 9:36:42). 166 kilometrillä nopein mies oli Hoka One One Team (Fi):n Jaakko Eskelinen uudella reittiennätyksellä,18:04:19 (netto: 18:04:17) ja nopein nainen Tytöt Tunkkaa Tykimmin tiimin Tarja Bastamov ajalla 28:45:15 (nettoaika: 28:44:58). Onnea kaikille!!! Noiden reittien läpäiseminen itsessään on jo melkoinen haaste.

Kisan jälkeen saunoimme ja söimme. Illan päätteeksi katselimme vielä Kanada-Tsekki ottelun, jossa Kanada sitten jyräsi Tšekin 5-1. Illalla oli kyllä aika väsynyt ja jäykkä olo pitkän päivän jälkeen. Olihan sitä tullut ulkoitua ihan aamusta iltaan asti. Ei tuota päivän suoritusta jaksanut tuossa kohtaa sen enempää vielä juhlia.

Sunnuntaina kävimme kiertämässä kävellen hieman yli 10 kilometrin mittaisen Rukan ympärysreitin, joka tarjosi jälleen uusia näkymiä Rukan alueelta. Iltapäivällä kävimme vielä syömässä Kuksassa Rukan kylällä. Minä söin poronkäristyksen ja Mika poroburgerin. Oli jälleen maistuvaa ruokaa. Loppupäivä menikin sitten Monacon GP:tä, jääkiekon MM pronssi- ja finaaliotteluiden parissa. Oli myös eurovaalipäivä. Hamilton voitti Mercedeksellä Monacossa, Vettel ajoi 2. sijalle Ferrarilla ja Bottas ajoi mukavasti 3. sijalle toisella Mersulla. Räikkösen oli tyytyminen Alfa-Romeolla 17. sijaan Monacon legendaarisella katuradalla. Monacolle tyypilliseen tapaan ei paljoa nähty ohituksia radalla, mutta joitakin kolareita radalla kuitenkin. Pronssit menivät Venäjälle voittolaukauskisan päätteeksi maalein 3-2. Varsin tiukka ottelu. Illan päätteeksi Suomi ja Kanada taistelivat maailmanmestaruudesta. Suomi saavutti lopulta kovan taistelun jälkeen maailmanmestaruuden maalein 3-1. Suomi löi Kanadan ensimmäisen kerran MM-finaalissa ja samalla tuli myös historian 3. maailmanmestaruus. Ottelun jälkeen kävimme Mikan kanssa Rukan torilla tsekkaamassa paikallisen mestaruusjuhlat. No melko hiljaista oli, mutta lähellä olevassa Ravintola Zonessa oli sitten hieman enemmän porukkaa ja siellä oli ollut livekisastudio. Tunnelma oli iloinen ja riehakas. Pian olikin sitten aika siirtyä nukkumaan, kun seuraavana aamuna oli edessä kotiinlähtö noin klo 7 aikoihin.

 
Rukantori Suomen maailmanmestaruuden jälkeen. Hiljaista oli... Kuva: Juhani Yli-Marttila.

Maanantai-päivä menikin sitten kotiin matkustaessa. Matkalla kävimme katsomassa Hiljainen kansa-tilataideteosta ja kävimme Raatteentiellä tutustumassa Talvisodan aikaisiin taistelupaikkoihin ja Raattenporttiin. Lopulta olimme sitten ilalla klo 19 aikoihin takaisin Tampereella.

   
 Hiljainen kansa-tilataideteos Suomussalmelta. Kuva: Juhani Yli-Marttila.

Raatteenportti Raatteentien alusta Suomussalmelta. Kuva: Juhani Yli-Marttila.

Ensi vuonna toivottavasti jatketaan entistä isommalla porukalla Karhunkierroksella ja itse olen hieman miettinyt, jos juoksisin 55 kilometrin reitin tuolloin. 166 kilometrin matka kiinnostaa myös, mutta näkemäni perusteella se vaikuttaa kyllä todella hurjalta matkalta. No tässä on vielä vuoden verran aikaa miettiä… Seuraavaksi jatketaan sitten ensi viikonloppuna Tukholman maratonreissun merkeissä.

Teksti: Juhani Yli-Marttila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti