perjantai 16. huhtikuuta 2010

Kisaraportti: Pariisin maraton 11.4.

Sunnuntaina 11.4 klo.7.30 kello herätti ”kisaajat” kauniiseen, mutta viileään aamuun. Team Rahola-paidat päälle, patonkia naamaan ja nokka kohti metroa, joka oli tupaten täynnä juoksijoita. Metrossa törmäsimme ensimmäisiin suomalaisiin, joille toivoteltiin hyviä juoksuja.

Metrosta nousimme riemukaarelle Champs Elyseelle, josta lähtö tapahtuisi n.30min. päästä. Paikalla 40 000 jännittynyttä, jäässä olevaa juoksijaa. Juoksijoiden lomasta löysimme oman lähtökarsinan ja siirryimme jonottamaan siihen yhteen vessaan mikä karsinasta löytyi. Aika kului, mutta jono pytylle ei lyhentynyt ja niin sitten lähdettiin matkaan kera vessahädän. Hätähän ei lue lakia, joten poikkesimmekin heti asioimaan ihanalle nurmikentälle Champs Elyseen päähän.

Joukossa Team Rahola!

Alusta asti reitti tarjosi paljon nähtävää esim. Louvre, Eiffel jne. Reitti kulki kaupungista poispäin, jolloin näimme myös kaupungin rauhallisempaa osaa.

Tour Eiffel

Juoksu maistui molemmille hyvin ja matkakin taittui mukavaa vauhtia, vaikka mitään aikatavoitetta ei ollut asetettu. Ainoa tavoite oli nauttia reitistä, juoksusta ja tietenkin yhdessäolosta. Reitin varrella oli katsojia ja kannustajia todella paljon. Erilaisia rytmiryhmiä oli pienten poikien bändistä aina vanhojen äijien torvisoittokuntaan, erilaisia huiskanheiluttajia, rummuttajia, sambaajia jne. Ohjelmaa siis riitti, joten kukaan ei päässyt tylsistymään. Ainakaan meidän kohdalle ei osunut ruuhkia eli juoksemaan mahtui hyvin. Huoltopisteistä sai vettä, rusinoita, appelsiinia ja tietenkin banaania sekä sokuria. Ensimmäisen ja viimeisen kerran urheilujuomaa tarjottiin n.30km:n kohdalla ja viiniä sekä juustoa tarjoiltiin 38km:ssä. Liekö urheilujuoman puute vaikuttanut kanssajuoksijoihin, jotka tuupertuivat loppumatkasta. Tuupertuneita oli paljon ja lääkintämiehillä riitti töitä. Sorvalainen pariskunta ylitti maaliviivan hyvävoimaisena aikaan 3.44. Hyvävointisuuteen vaikutti varmasti omalla panoksellaan Anun juomavyö mistä urheilujuomaa riitti.

Maalissa matka palkittiin mitalilla, pikkupurtavalla, paidalla ja lämpimällä viitalla, joka tuli tarpeeseen. Maalialue oli ruuhkainen, jonka vuoksi matka taittui hitaasti kohti metroa. Metrossa oli tilaa ja hotellillekin päästiin, jossa odotti suihku, puhtaat vaatteet, paljon suklaata ja n.tunnin lepo. Levon jälkeen matkamme veikin Pariisin kaduille ihastelemaan kaupunkia ja nauttimaan herkullisia syötäviä sieltä täältä.

Mitalit

Pariisia voi suositella kaikille niin juoksun puolesta, kuin kaupunkiloman puolesta. Kaupunki on todella suuri ja kaunis, ihmiset ovat mukavia, herkkuja löytyy erittäin paljon jne. Mainittakoon, että vähähiilihydraattista ruokavaliota ei tunneta Pariisissa. Meidän ruokavalioon matkalla kuului paljon patonkia, suklaalla täytettyjä lättyjä, leivonnaisia ja maistettiin yksi pään kokoinen suklaahipuilla täytetty marenkikin sekä tietysti kilokaupalla SUKLAATA. Myös normaali ruoka oli hyvää ja hintakaan ei rasittanut. Toki keskustasta löytyy paljon ravintoloita mihin ei normaalin tallaajan pidä edes katsoa, niin kalliita ne on.

Nyt kohti uusia haasteita!

1 kommentti:

  1. Me jotka oltiin eilen pitkällä lenkillä, saatiin kuulla kattavampi selostus reissusta, ja siitä ei jäänyt epäilystäkään, etteikö olis ollu onnistunut matka. Nää reissut painautuu ikuisesti hyviin muistoihin. Amsterdamia malttamattomasti odotellessa. Pariisi olis kyllä hieno joskus kokea itsekkin. Hyvä Team Rahola = D

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.