Kuvat: Laura ja Tarmo
Uljas joukko valmiina matkaan!
Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua, kun Team Rahola kokoontui Raholassa aamuvarhain. Yhdeksän tiimiläistä mahtui kahteen autoon ja tunnelma nousi heti kattoon. Toisessa autossa tunnelmaa nosti kuulemma Vesa-Matti Loiro ja toisessa sitten puheensorina peittosi radion.
Tuusulaan päästyämme haimme heti numerolaput, joissa oli ihka uusi ajanottolipuke. Lappujen kanssa siirryimme takaisin autoille lämmittelemään hetkeksi. Istuttiin siis lämpimässä autossa, kun ulkona oli tod. kylmä. 30min. ennen starttia osa porukasta lähti vaihtamaan juoksuvehkeitä päällensä pukkareihin ja osa olikin jo valmiina.
"siis laitanko mä tän paidan vai takin vai.."
Vartti ennen lähtöä kävellessämme kohti starttia lumisade täytti taivaan hetkeksi ikäänkuin se olisi halunnut pelotella meitä. Team Rahola tuskin edes noteerasi asiaa ja niinpä sade loppuikin. Starttiviivalla jännitys oli todella korkealla, koska kuulutuksen mukaan lähtöön oli aikaa 2min. ja Mimmiä ei vaan näkynyt. Kun kuulutus kertoi minuutti lähtöön, näkyi Mimmikin jo horisontissa hiipivän rauhallisesti kohti starttia. Hieman ennen lähtölaukausta Laura kajautti kovalla äänellä; HYVÄ TEAM RAHOLA!!!!!!, johon tiimiläiset vastasivat kukin omalla huudollaan ja kaikki oli valmista lähtöön.
Tällä kertaa meillä onkin ensiluokkainen mahdollisuus saada ihan kokonaisvaltainen kuva kisasta, kun tiimiläisiä osallistui jokaiselle päämatkalle! Annetaanpa siis kunkin matkan taivaltajien kertoa oma tarinansa..
Markuksen ajatukset juoksusta (maraton):
Matkaan lähdin ilman verenmakua ja tarkoituksena oli pitää keskisyke tietyllä tasolla koko matkan. Tämän lisäksi uhosin olevani katsomatta aikaa matkaa tehdessäni, sillä yleensä seuraan aikaa jatkuvasti. Molemmat tavoitteet täyttyivät, tosin syke meni pykälällä yli. Ajan seuraamattomuus tuotti suurta tuskaa, mutta onnistuin.
Juoksu kulki alusta asti ilman ongelmia ja vauhti tuntui hyvältä ja tasaiselta. Reitti oli hyvä pienine mäkineen ja tuulineen. Matkalla nautin normaalin huollon lisäksi 2pss suolaa ja 2 geeliä, joten energiaa riitti. Järjestäjät olivat onnistuneet hyvin oikeastaan kaikessa.
Markus puolivälissä ja hyvin menee
Maalissa odotti kannustava ryhmä tiimiläisiä ja viivan ylitettyäni oli mukava jännittää paljonko aikaa matkantekoon oli kulunut. Kello näytti 3.23 ja tyytyväisyys valtasi mielen. Siitä sitten sisätiloihin lämpöiseen ja keiton ääreen. Sopan jälkeen menin odottamaan jännityksellä Anua maaliin, joka saapui hyvässä kunnossa maaliin ajalla 3.43.
Kaikki sujui siis hienosti ja Team Rahola oli hyvin edustettuna. Kiitos kaikille osallistumisesta ja ennenkaikkea hyvästä seurasta. JAXAA!
Anun ajatuksia (maraton):
Loistava ryhmä matkalla jälleen. Edellisestä maratonista oli kaksi viikkoa takana, joten takareidet ja pakara olivat hiukan jumissa, mutta se ei haittaa menoa. Multa jää aina se niin tärkeä venyttely pienelle, joten oma vika. Muistakaa venyttelyn tärkeys!
Reitti oli mielestäni mukava ja mäkiä oli sopivasti. Matkanvarrella oli maailmanpyörä, koska tivoli oli tullut kaupunkiin ja ihmisiä oli liikekannalla, jotka myös ehtivät kannustamaan välillä juoksijoitakin. Näin myös aivan ihania saksanpaimenkoiria matkan varrella, jotka olivat suloisia. Matka taittui mukavan tasaisesti ja huolto toimi, fiilis oli makia. Tutustuin myös matkanvarrella luontoon käydessäni katsastamassa puskanpuolta.
Maalissa odotti Markus ja tiimiläiset kannustamassa maaliviivan ylipääsyä ja olin onnelinen, 32. maraton takana! JAXAA! Kiitos koko Team Raholalle ja nokat kohti Koskuetta!
Naisten yleisen sarjan voittaja
Kaiken lisäksi kotiin tuli vielä upeat arvontapalkinnot: jääraappa ja joku sotahistorian kirja tms.
Tässä Marin kisatunnelmia Tuusulanjärveltä (puolimaraton):
Tuusulanjärven maratonia oltiin jo odotettu pitkään ja malttamattomana. Vihdoin koitti päivä ja päästiin matkaan. Pieniä perhosia oli koko matkan vatsassa, vaikka ei ihan ekaa kertaa juoksutapahtumaan oltukaan menossa. Näissä tapahtumissa on vaan sitä jotain ;). Reitti oli alamäkivoittoinen n. 10 km asti ja juoksuvauhti sen mukaan melkoisen reipasta. Tarmon tavoitin siinä kympin paikkeilla ja siitä sit matka jatkui kimpassa toisiamme tsempaten (hyvin kulkee, ei tunnu missään). Muutama ylämäki odotteli siellä viimeisellä vitosella ja se kyllä alkoikin jo tuntumaan jaloissa. Periks ei kuitenkaan annettu vaan jatkettiin reippaaseen tahtiin eteenpäin. Kumpikin huomasi, että omat enkat on nyt lähellä, joten viimeinen kilometri tultiinkin "verenmaku" suussa melkoista kyytiä maaliin. Mahtava fiilis ja enkat tuli!!
Nyt on syytäkin tuulettaa!!
Kiitos vielä Tarmolle mahtavasta loppukiristä joka tosiaan alkoi jo kympin kohdalta ;D, ja tietty kiitos vielä Lauralle kun hyytävästä kylmyydestä huolimatta jaksoi kannustaa meidät maaliin kameroiden kera. Nyt nokka kohti Koskuetta ja siellä sama rähinä päälle. Hyvä Team Rahola!!
Tätä se Heiska jo ennusti - 2 tuntia rikki niin että RYTISI!
Lauran stoori (kymppi):
Omat juoksuni on olleet semmosta arpomista, että olin todella onnellinen kun istuin sittenkin autossa matkalla kohti Tuusulaa. Edellisen päivän coopperi sujui ilman sen suurempia fyysisiä tuskia, että uskalsin lähteä kymppiä koittamaan. Maratoonareiden ja puolimaratoonareiden odotellessa lähtölaukausta ajattelin tosiaan keventää tunnelmaa reippaalla Team Rahola -huudolla. Ehkä se jäi jonkun mieleen ja meidät tunnetaan taas vähän laajemmalti. Kyllä näin hyvää porukkaa kannattaa mainostaa.
Pitkänmatkalaisten startattua ehdin käydä vessassa vielä pai kertaa ja sitten olikin oma startti. Juoksu sujui ilman sen suurempia ongelmia, tosin juoksemattomuuden huomasi jalkojen väsymisestä. Onnistuin kuitenkin loppupuolella ohittamaan pari MIESTÄ ja tulin hymyssä suin maaliin. Maalissa tsekkasin arvontapalkinnot (ei mitään) ja sitten takkia ja kameraa hakemaan. Eka näin Markuksen matkalla tokalle kiekalle, sitten tuli jonkun ajan päästä Anukin, joka luopui tässä kohtaa tumpuista ja kertoi, että vatsa toimii sittenkin :)
Siirryin maalialueelle odottelemaan puolikkaan juoksijoita ja ei aikaakaan, kun tutut hahmot sieltä jo rynnivät kohti maalia kuin tuulispäät! Marilta pääsi spontaani huutokin ja syystä - 2 tuntia meni rikki niin että rytisi! Mahtavaa!! Nyt sai Marikin heittää sen kahden tunnin apinan selästään.
Mentiin sitten yhdessä keitolle, mää aloin oleen jo ihan syväjäässä seistyäni siellä ulkona kotvan aikaa tuulen riepottelemana. Niinpä meiltä jäi näkemättä Tertun (oma enkka!), Mikon (oma enkka!) ja Juhon (eka puolikas!) maaliintulot, pahoitteluni niistä! Onnea kuitenkin teille myös :) Sopan jälkeen suihkuun ja aivan ihanaan höyrysaunaan ja sitten odottamaan maratoonareita maaliin. Markus tuli ensin iloisena henk. koht. tavoitteidensa toteutumisesta ja sitten Anu väsyneenä, mutta onnellisena.
Kylmä kylmä kylmä
Läksimme uimahallille kahville/saunaan ja KAS! Siellähän se Mimmikin kirmasi kauheeta vauhtia kohti maalia ja missä ajassa!! Mahtava oman enkan parannus ja loistava aika 4.22. Huh huh, mitä porukkaa meillä on.
Hyvä Mimmi!
Kaiken kaikkiaan hyvin järjestetty kisa, kaikki toimi ja pelasi ja oli kyllä ilo olla tämmöisessä porukassa mukana juoksemassa. Kiitos kaikille seurasta ja onnittelut mahtavista suorituksista!
Juottopaikoilla käytin enemmän aikaa ja Mari sai minut kiinni. 2.paikasta alkaen jäin 20-30m
VastaaPoistajoten pikku kiri oli aina paikallaan.
Mitähän aineita Mari nykyään käyttää kun
juoksu kulkee näin hyvin ;)