Raportti: Team Raholan vaellus Hetta-Rauhala 78 km

Anu:

Tänä vuonna Team Rahola suuntasi vaelluksen Lappiin Hetta-Pallas-Rauhala-reitille 78km. Mukana oli 7 tiimiläistä: Anu, Markus, Outi, Tarmo, Seppo, Minna ja Mikko. Vaellukseen kului 3 vuorokautta. Ensin ajoimme Enontekiölle Hetta-kylään, jossa yövyimme Paavon Talossa. Vaellus alkoi perjantaina 3.6. n.klo 8.00. Aluksi ylitimme Ounasjärven Paavon Talon vesitaksilla. Kiitos Pavon Talon palveluista!! Rannalle päästyämme aloimme taivaltamaan kohti Rauhalan kylää rinkkoinemme. Ensimmäinen päivä saatiin vaeltaa hyvässä säässä, maisema oli vaihtelevaa ja kilometrejä kertyi 28. Yövyimme Hannukurun autiotuvassa.

Toisena päivänä kuljimme Hannukurusta Pallaksen kotaan, matka 27km. Mäkinen ja kivinen maasto oli haaste jo sinänsä. Sää oli tuulinen ja sateinen ja naamaan satoi pahimmillaan jopa lunta ja rakeita. Yövyimme lämpimässä kodassa, jossa saimme kuivateltua kamat ja itsemme.

 

Viimeisenä päivänä kuljimme 23km Pallakselta päämääräämme Rauhalaan, jossa meitä odotti omat autot. Sää oli loistava ja matkan varrella näimme upeita maisemia Mustakeron huipulta. Maasto oli monipuolinen ja erilainen muihin päiviin verrattuna. Rauhalasta ajoimme Ylläkselle Äkäslompoloon saunomaan ja yöpymään, josta lähdimme aamulla ajelemaan kohti kotia.

Fiilis oli koko reissun ajan hyvä, naurua piisasi ja kaikki jaksoivat hienosti painavien rinkkojen kanssa taivaltaa läpi tuulen ja tuiskun. Ensi vuonna uudestaan! 2012 suuntana ehkäpä Halti. Kahtena edellisvuotena olemme kulkeneet Karhunkierroksen Kuusamossa ja Kevon-Utsjokireitin neljän tiimiläisen voimin. Vaellus on hieno kokemus, joten jos haluat mukaan 2012 Haltille, niin hihkaiseppa Anulle tai Markukselle.

Seppo:

Amatöörien korpivaellus !!!!

Odotin mielenkiinnolla tulevaa vaellustamme, mutta kun Markus kertoi, että vaeltaisimme kolmessa päivässä lähes 80 kilometriä, alkoi alitajuntaan hiipiä pelko kuinka jaksaisimme sellaista vauhtia vaeltaa rinkat selässä. Olin joskus aikaisemmin käynyt patikoimassa tunturissa, ja tiesin kuinka raskaita ja kivisiä reitit ovat. Mutta päättäväisesti lähdettiin matkaan, vaikka säätiedotus ei aivan parasta keliä luvannutkaan.

Heti alussa oli tiedossa paljon raskaita nousuja ja jalat tuntuivat menevän hapoille jo muutaman kilometrin jälkeen ja rinkka tuntui selässä raskaalta. Kilometri toisensa jälkeen kuitenkin edettiin, välillä onneksi taukoja pitäen. Sääkin suosi meitä koko päivän. Pääsimme yöpymispaikkaamme ihan hyvissä ajoin, mutta ruokailun jälkeen alkoi uni painaa kaikkien silmiä.Siitä vaan kovalle laverille nukkumaan. Se ei ollut kuitenkaan niin yksinkertaista, kun joka paikkaa särki ja tuntui,että huomenna ei jaksa kävellä metriäkään. Yö tuli kuitenkin pyörittyä laverilla ja aina välillä nukkuenkin. Tuntui, että toiset nukkuivat paremmin. Yllättävän pirteäksi ja hyvävoimaiseksi tunsin kuitenkin itseni aamulla ja olin innolla jatkamassa matkaa.

 

Sää käänsi meille kuitenkin sinä päivänä selkänsä ja antoi niin vettä kuin tuultakin siinä määrin,että alkoi tuntemaan itsensä hyvin mitättömksi luonnon armoilla.Team Rahola ei kuitenkaan antanut nytkään periksi ja pääsimme määränpäähämme ja saimme taas nukkua sisätiloissa. Kolmantena ,eli viimeisenä päivänä olikin taas hyvä vaelluskeli ja matka eteni joutuisasti.Tuli kuitenkin sellainen olo, että voisihan tätä vaellusta vielä päivän tai pari jatkaakin.Eväitkin oli vielä jäljellä. Illalla mentiin kuitenkin Markuksen mökille saunomaan ja iltaa viettämään ja tuntuihan sitä mukavalta mennä vaihteeksi nukkumaan pehmoiseen sänkyyn.

Olen ylpeä meidän porukasta, että selvittiin retkestämme niin hyvin, pienistä kolhuista ja hiertymistä huolimatta. Erityisen ylpeä olen Outista, jolla ei nauru loppunut missään tilanteessa, ei raskainakaan hetkinä. Kaikista ylpein olen kuitenkin Minnasta (meidän tyttärestä), josta on kasvanut sellainen "sissi",ettei sellaista estettä taida löytyäkään, mistä se ei yli pääse ja jos ei pääse yli niin menee läpi.Vaelluksesta ei kuitenkaan olisi tullut mitään ilman meidän ammatilaisia, eli Anua ja Markusta, ja heidän taitoaan järjestellä asiat,niin ettei meidän muiden tarvi kuin olla mukana.Siitä taas SUURET kiitokset heille.

Ainoastaan yksi asia jäi vaelluksen tiimoilta harmittamaan.Se oli sellainen, kun asennoiduin etukäteen siihen, että kuulemme Marin jutustelua matkallamme, mikä ei nyt Marin sairastumisen vuoksi ollutkaan mahdollista.

Mikko:

Kivaahan se taas oli lähteä kavereiden kanssa hieman "telttailemaan" kun edellisestä kertausharjoituksestakin oli kulunut jo yli kolme vuotta. Lähtöä edeltävänä päivänä tosin rupesi nenä vuotamaan ja muutenkin olo oli flunssainen. No, siitä huolimatta hyppäsin Markuksen kyytiin torstai aamuna ja matka kohti pohjoista alkoi. Perjantaina olo olikin jo parempi osittain illalla tarjotun minttukaakaon takia ja siitä se homma sitten alkoi.

 

Ensimmäisenä päivänä keli oli hyvä ja hiki virtasin kunnolla joten paitaa joutui kuivattelemaan joka kerta kun pysähdyttiin tauolle. Illalla olo oli kuin turpiin saaneella kun joka paikkaa särki ja turvotti rinkan kantamisesta taas pitkästä aikaa. Pitkän ja hikisen yön jälkeen oli taas mukava heittää rinkka selkään ja jatkaa matkaa. Tämä toinen päivä olikin sitten jo paljon edellistä rankempi kun keli muuttui kohtuu nopeasti suorastaan älyttömäksi. Illalla oli mukavaa kun pääsimme kotaan yöksi ja sai varusteet kuivaksi seuraavaa päivää varten.

Nyt hieman lyhyemmän, mutta melkein yhtä hikisen yön jälkeen aamu valkeni taas poutaisena eikä eilisistä sateista ollut tietoakaan. Viimeinen vaelluspäivä tuntui kohtuu pitkältä sillä rupesihan kilometrejä jo olemaan takana hyvänlaisesti. Fiilis oli let's go kun saavuimme viimein autoille ja siirtyminen kohti yösijaa alkoi. Kaikkineen reissusta jäi hyvä fiilis vaikka välillä tahti ja meno tuntukin kohtuu kovalta, taukoa tosin pidettiin aina kun joku vaan halusi. Itse ehkä kuitenkin olen enemmän sellainen katselija ja haaveilija tuolla metsässä/tunturissa, että olisin voinut käyttää saman ajan tuohon väliin Hetta-Pallas.

Mutta hyvin se meni näinkin ja saihan siinä reisille hyvää treeniä samalla =)

Tarmo:

Helatorstai aamuna klo 7 lähdimme kohti Coxaa josta Anu otettiin kyytiin yövuorosta. 12 tunnin ja 1000km ajon jälkeen saavuimme pienen hakemisen jälkeen Ounasjärven rannassa sijaitseviin yöpymismökkeihin. Sauna oli lämmin joten hienosti alkoi. Aamupalan jälkeen klo 8 rinkat selkään ja kohti venettä. Auton 2. avaimen luovutin ajettavaksi Rauhalaan. Hiljattain tervatussa veneessä matkasimme n. 1km matkan vastarannalle. (Tasan viikko sitten olimme lentokoneessa matkalla Tukholmaan.)

 

Aurinkoisessa säässä matkasimme 7km kohti Pyhäkeron mökkiä vähämäkisessä maastossa. Keltaraitaiset sopulit vilahteli polulla. Mökillä aterian valmistuksen ja paitojen kuivauksen jälkeen kohti Hannukurun mökkiä. Maasto oli jo selvästi kivisempää jä mäkeä riitti. Hannukurulla illallinen maukkaasta retkieväästä lähdevedestä tehtynä ja laverille nukkumaan. Aamulla kohti seuraavaa kotaa. Evästä syötiin ja kohti Montellin majaa. Sade alkoi ja koska maja oli pieni ja eräs pariskunta oli jo paikalla jatkoimme matkaa. Seuraavalla mökillä ruuan valmistus ja hetken huilaus. Tuuli puhalteli jo voimakkaasti mökin ulkopuolella.

Parin tunnin jälkeen matkaan. Tuuli oli erittäin voimakas ja oli vaikeuksia pysyä pystyssä sateessa. Outin sadeviitan tuuli melkein vei mennessään. Nyppylän laella tuli kaksi vaeltajaa vastaan jotka eivät olleet kokeneet vastaavaa. Lähestyttäessä Pallasta tuuli tyyntyi ja märkänä askel joutui kohti määränpäätä. Tyhjän Pallashotellin jälkeen löytyi kota 800m päästä. Puita pesään ja kuivaa päälle. Lämmittely ja ruokailutauko oli todella paikallaan. Koko yön kuivauksen jälkeen kuivilla vaatteilla kohti Rauhalaa. Reitti oli helppokulkuinen ja aurinkoinen verrattuna edellisen päivän kivimäkeeen. 10km jälkeen ruokailutauko viimeisellä etapilla.

Klo 16 autot näkyi Rauhalassa ja oli suuri helpotus kun matka päättyi. Matka kohti Ylläksen mökkiä alkoi ja vihdoin pääsimme peseytymään/rentoutumaan. Vaihtelevat olosuhteet teki matkasta ikimuistoisen.

Kuvat on Tarmon ja Markuksen kamerasta lisää pääset katsomaan täältä.