maanantai 30. toukokuuta 2011

Kisraportti: Raholan kymppi osa 2 - osallistujat

Tukholman maratonin kisaraportteja odotellessa tässä vielä osallistujien kommentteja ja tunnelmia Raholan kympistä.

Kävellen alle tunnissa

Raholan Kympin kävelijöistä ensimmäisenä maaliin tikkasi iloisesti hymyillen alle tunnin ajalla Ikurin Virettä edustava Jenni Lahtinen. Eikä ihme että tikkasi, sillä kohta kolmekymppinen Lahtinen on harrastanut kilpakävelyä 10-vuotiaasta lähtien ja menestyy mukavasti SM-tason kisoissakin.

Lahtinen otti Raholan Kympin harjoituksen kannalta, sillä parin viikon päästä edessä on 20 kilometrin kävelykilpailu. Tampereen Kalkussa asuva nainen tiesi reitin suhteellisen tasaiseksi, mikä on kilpakävelyssä olennaisen tärkeää. Sunnuntaina hän kertoi kävelyn lähteneen käyntiin vähän kankeasti, mutta pian lihakset lämpenivät ja meno alkoi sujua.

– Pikkuisen siinä reitillä oli myös haastavia mäkiä kilpakävelijälle, ja oli vähän tekemistä, että tekniikka pysyi kasassa. Toisaalta oli kiva kävellä pitkää reittiä, kun kävelykilpailuissa mennään yleensä koko ajan lyhyttä lenkkiä, jotta tuomarit voivat seurata tekniikkaa, Lahtinen tuumasi.

Lahtinen löysi tiensä Raholan Kympille kaupassa ja lenkkipolun varrella olleiden ilmoitusten perusteella.

– Olisi kiva osallistua harjoitusmielessä enemmänkin juoksu- ja kävelytapahtumiin, mutta monesti juoksureitit ovat liian epätasaisia, hän totesi.

Raholan Kympille Lahtinen aikoo tulla ensi vuonnakin, jos vaan päällekkäin ei osu mitään tärkeitä kävelykisoja.

Teksti: Minna N.

Ensimmäistä kertaa juoksutapahtumassa

Etiopiasta kotoisin oleva Tsegaye Firew odotti Raholan Kymppiä erityisen paljon jo etukäteen: tämä oli ensimmäinen juoksutapahtuma, johon Firew on koskaan osallistunut.

Tampereella asuva Firew opiskelee kolmatta vuotta ympäristötekniikkaa TAMK:ssa, ja on tähän asti harrastanut juoksemista omaksi ilokseen. Hänen vaimonsa Hannan maratoneja juokseva sukulainen on kannustanut miestä lähtemään mukaan tapahtumiin, ja niin Firew päätti kokeilla osallistumista.

– Löysin tiedon Raholan Kympistä Juoksija-kalenterista, ja hain lisää tietoa netistä. Päätin tulla tänne, koska Raholan Kymppi järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa ja olen itsekin ensikertalainen juoksutapahtumissa, Firew kertoi hyvin sujuneen juoksun jälkeen.

Raholan Kympin reittiä hän kehui mukavaksi ja mielenkiintoiseksi.

– Koko ajan oli ympärillä paljon katseltavaa, kun reitti kulki sekä metsässä että tiellä. Vaikka käännöksiä oli paljon, reitti oli selkeästi merkitty ja sitä oli helppo seurata. Ja hyvä, että kilometrit oli näkyvästi merkitty, Firew summasi.

Elämänsä ensimmäinen juoksutapahtuma oli Firew´lle mukava kokemus, ja hän aikoo osallistua niihin jatkossakin.

– Ja ensi vuonna ehdottomasti taas Raholan Kymppiin! Tsegaye Firew lupasi.

Teksti: Minna N.

Kuulovamma ei haittaa juoksemista

Raholan Kympille osallistui myös vähän kauempaa saapunut kolmikko, joka kiertää 40–50 juoksutapahtumaa vuodessa. Jarmo Harju tuli juoksemaan Kaarinasta ja pariskunta Tuula ja Veikko Karttunen Uudestakaupungista. Jarmo Harjulla ja Tuula Karttusella on kuulovamma, mutta se ei menoa haittaa.

Voi sanoa, että Karttuset ovat harrastaneet juoksemista jo vuosikymmeniä, sillä Veikko on juossut peräti 37 vuotta ja Tuulakin jo 19 vuotta. Jarmo Harjukaan ei ole mikään noviisi, sillä hän ryhtyi harrastamaan juoksemista kahdeksan vuotta sitten.

Tämän kesän päätavoitteet ovat kullakin selkeät. Heinäkuussa Turussa järjestettävässä Paavo Nurmi -juoksutapahtumassa Tuula Karttunen haluaa parantaa puolimaratonaikaansa ja Jarmo Harju vastaavasti kympin aikaansa. Pienistä terveysongelmista kärsinyt Veikko Karttunen toteaa, että kesän tavoite on pysyä terveenä, jotta pystyy käymään juoksutapahtumissa.

Raholan Kympistä konkarikolmikko kuuli puskaradion kautta. Yksi kimmoke saapua kisaan oli osallistujamitali, sillä he keräilevät niitä juoksutapahtumista. Kaikkien juoksut sujuivat hyvin.

– Opastus oli ensiluokkaista: sekä reitti että kilometrit oli merkitty tosi hyvin. Toimitsijoiden kannustus oli aktiivista, he kiittävät.

Kokenut kolmikko antaa Raholan Kympin järjestelyistä kouluarvosanan 9 ½. Vinkiksi tulevaisuutta ajatellen he sanovat, että kaikki tapahtumassa tarvittava informaatio olisi hyvä olla esillä kirjallisena, sillä kuulutuksista ei aina saa kuulevakaan selvää, saati kuulovammainen.

Teksti: Minna N.

Jussi:
Saavuin Raholan liikuntakeskukselle tuntia ennen starttia, ilma oli täydellinen +20 C ja ei tuullut juurikaan.

Kisapaikalla oli rennon letkeä tunnelma (poppivehkeet, ohjatut jumpat jne) ja niimpä tunti viuhahti nopeasti ja sitten olikin jo aika startata.

Sijoittauduin lähtöviivan taakse, toistin itselleni mielessäni vanhaa mantraa: "Alku omaa rentoa vauhtia, ei lähdetä säntäileen, muttei myöskään liian hitaasti", torvi törähti ja lähdettiin matkaan. Kärkiporukka lähti kyllä ihan hirvittävää kyytiä, itsellä eka kilsa 4:15 ja jäin kuin seisomaan heidän peräänsä, mutta kaikki omalla tasollaan. Olin asettanut itselleni ultimate tavoitteeksi 45min alituksen ja alkuveryttelyssä jalat olivat niin höyhenenkevyet että tiesin että tavoite on tänään mahdollista saavuttaa.

Jossain kilsan paikkeilla tuli yksi juoksija selkä edellä vastaan, oli vissiin erehtynyt lähtemään noiden pikakiiturien matkaan, itselläkin oli vähän pohkeissa pientä tunnetta että iskeekö hapot vai eikö iske, mutta tunne meni nopeasti ohi ja stabiili juoksurytmi löytyi.

Juostiin 6 juoksijan ryhmässä n. 3.5 kilometriin asti tasaista 4:20 vauhtia, kunnes pari juoksijaa ryhmästä laittoi selkeästi vähän pökköä pesään, tämän jälkeen he alkoivat loitota tasaisesti muista, minulla ei ollut rahkeita lisätä vauhtia, mentiinhän jo nyt ennätysvauhtiani.

Puolen välin jälkeen pari kilsaa lipsahti vahingossa tavoitevauhtiani <=4:30 hitaammin, ilmeisesti oma vauhdintuntemus siinä vähän herpaantui ja hetken jo ajattelin että tähänkö tämä nyt sitten hyytyi, mutta sain vielä kiskaistua yhden nopeamman kilometrin väliin viimeistä kilometritolppaa odotellessa. Viimeisen kilsan alkaessa pistin isoimman vaihteen silmään ("ei haittaa vaikka tekee kipeää" - kun matka on lyhyt) ja lopulta kaarsin maalisuoralle, oli kyllä hieno tunne runtata horisontissa häämöttävää maalia kohti kun tiesi että enkka on jo plakkarissa ja kun vielä maliintulokannustus oli aivan huippuluokkaa. Maalissa tuli hörpittyä pari mukillista mehua pullan kera, sekä tietysti käytyä kisan jälkispekulaatiot kanssajuoksijoiden kanssa. Garminin mukaan keskisyke oli 187 (93,5%), aika 44.13 eli maaliskuinen ennätys (45.27) parani yli minuutin. Itse juoksureitti oli mielestäni mielenkiintoinen kun pääsi juoksemaan sekä asfaltilla, että metsäpolulla, muutama mäennyppylä oli mutta ne olivat niin lyhyitä että eivät juurikaan vaikuttaneet vauhtiin. Reitti oli merkitty erittäin selkeästi maahan piirretyllä viivalla ja mutka & risteyskohdissa oli aina lisäksi Team Raholan liikenteenohjaaja/suunnannäyttäjä keltasine liiveineen varmistamassa ettei juoksijat eksy reitiltä/joudu autojen armoille --> hienoa toimintaa!

Anne:
Olipas oikein mukava hölkkätapahtuma! Järjestäjät olivat selvästi sydämellään mukana. Kaikki toimi hyvin. Reittiopastus oli hyvää ja kannustajistakaan ei ollut pulaa. Vaikka ei ekana maaliin tullutkaan, kaikki osallistujat palkittiin mitalilla ja arpaonnikin suosi jokaista, kuten myös sää.

Outi:
Tätä tapahtumaa oli odotettu jo monta kuukautta, varsinkin, kun en yleensä osallistu urheilutapahtumiin. Edellä mainitusta syystä odotukseen sisältyi paitsi jännitystä myös kauhua. Olin rekrytoinut mukaani tukijoukoiksi vanhempani ja veljen tyttöystävän, joten edessä ei ollut kymmentä yksinäistä kilometriä kävellen. Juoksemista en missään vaiheessa edes harkinnut, joten hienoa, että Kympillä oli myös kävelysarja, niin minäkin pääsin mukaan!

En tietenkään ollut ilmoittautunut etukäteen, eihän voinut tietää, jos vaikka jalka olisi katkennut tai jotain. Olimme kisapaikalla ajoissa ja jälki-ilmoittautuminen meni ilman ongelmia varsin sujuvasti. Ilmoittautumislappu oli riittävän selkeä, jotta sen täyttäminen ei aiheuttanut hämmennystä. Ensimmäinen este ylitetty siis! Ilahduin valtavasti, kun sain numeron 13.

Ilmoittautumisen jälkeen oli aikaa kuupoilla ympäriinsä ja huomata, että paikalla oli muitakin tuttuja kuin oma kävelyporukka. Ennen lähtöä oli vielä lämmittelyjumppa ja sitten ryhmittäydyttiinkin jo lähtöviivan taakse odottamaan lähtölupaa. Päästimme juoksijat eteemme, ettemme ihan jää jalkoihin lähtöhuumassa.

Nopeasti ryhmittymisen jälkeen lähtömerkki tuli ja pääsimme matkaan. Reitti oli aluksi pitkä suora, jonka jälkeen käännyttiin metsäisemmälle osuudelle. Suora – joka oli samalla loppusuora – oli kyllä varmasti juoksijoiden kannalta loistava ratkaisu, kun porukka haki paikkojaan ryhmässä. Jokaisessa mutkassa ja tienylityksessä oli mahtavan kannustavia ja avuliaita toimitsijoita, joilla oli iloinen mieli, ja tosiaan kävelijöillekin asti riitti kannustusta. Metsäisellä pururadalla menevät reitinosuudet olivat mielestäni parhaita, ehkä siinä jotenkin pysyy mieli virkeänä, kun on koko ajan pientä mäkeä ja mutkaa tiellä. Muutenkin reitti oli hyvin valittu ja etenijöiden kannalta turvallinen sekä erittäin hyvin merkitty. Myös kaikki oikomiskohdat oli oivallisesti suljettu pois.

Vaikein hetki oli ehdottomasti neljän kilometrin kyltin jälkeen ollut pitkä ja tylsä suora, jossa ei ollut toimitsijoita (eihän siinä paljon voinut eksyä), mutta onneksi sen jälkeen oli heti juomapiste (mehua ja vettä).

Kilometrikylteistä on pakko mainita erikseen: ne olivat kyllä loistavat! Tosin emme huomanneet jostain syystä 5 km:n kylttiä, ehkä olimme vielä niin täpinöissämme mehutarjoilusta. Maaliin pääsimme suunnilleen tunnin ja 45 minuutin jälkeen lähdöstä ja saimme mitalit, jee! Arpajaiset, joissa kaikki voittivat, olivat myös mahtavat. Erityisesti mieleeni jäi maalialueella tarjottu pulla!

Kaikenkaikkiaan Raholan Kympistä jäi ihan loistava mieli hyvien järjestelyjen, mukavan reitin, mahtavan kävelyseuran ja loppupullan siivittämänä – ja olihan se kelikin ihan kiva. Toivottavasti nähdään ensi vuonna!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.